Tilkkuilijan joulun odotusta

 Joulu lähestyy. Kodissamme joulukoristeet ja joulukuusi on otettu esille. Kynttilöitä, eläviä ja sähköisiä on sisällä ja ulkona. Pikku hiljaa virittäydytään joulun tunnelmaan.

Tilkkuilijalle joulun tunnelma tarkoittaa jouluisia tilkkuompeluksia. Tänä vuonna en lähettänyt tilkkutöitä joululahjaksi, sillä olin hiukan skeptinen postin kulkuun. Kuluihan  äitienpäivälahjojen perille saapumiseen 4 kuukautta. Kokeilumielessä lähetin Tyttärille ja kummitytölle joulupaketit ja ne menivät perille kahdessa viikossa! 

Seuraan facebookissa erilaisia käsityöblogeja ja aika moni blogin pitäjä on innostunut tekemään joulukalenterin omille sivuilleen. Katrin tilkkublogin ensimmäisestä luukusta löytyi mielenkiintoinen "hirsimökki" punatulkku ohjeineen. Malli meni heti kokeiluun. Tein perinteisen suomalaisen punatulkun ja paikallisen punaisen kardinaali linnun. Kiva ja yksinkertainen malli. Tällaisia lintuja voisi tehdä useammankin, käyttäen tilkkulaatikon jämätilkkuja. Täältä Amerikasta, kun löytyy jos jonkin värisiä pikkulintuja. 

Linnut pääsivät tarkkailijatonttuharjoittelijani kanssa samaan kuvaan. Tarkkailijatontun muokkasin Suomi-koulun joulu zoomi tapaamiseen kirpparilta löytämästäni pehmotontusta. 

Tonttu tarkkaili Suomi-koulun oppilaita ja lähetti sitten Joulupukille raportin huomioistaan. Harjoittelija kun on, hän unohti adjektiivit raporttistaan. Niitä sitten keksittiin yhdessä lasten ja vanhempien kanssa.

Esikoiseni .... mastodonttinen löytyi tästäkin tarinasta. (Sisäpiiri juttu!)

Tänä vuonna suomalaisilla tilkkusivustoilla on tehty mukin alustoja. Ne voivat olla eri kokoisia ja näköisiä. Kooltaan alustat ovat pieniä, sellaisia että, muki ja pipari mahtuvat niiden päälle.

Pitihän minunkin tällaiset alustat tehdä. Tein niistä hiukan isommat. Minun alustojen päälle mahtuu mukin lisäksi pieni leipälautanenkin. Ompelin Paper piecing tekniikalla tilkkuenkelin ja valmiin blokin reunustin kimaltelevalla punaisella joulukankaalla. Enkelin pään liimasin liimaharsolla paikoilleen ja tikkasin kiharia hiuksia ympärille. (Ovat niin vaaleita, etteivät näy kuvassa.)

Nämä mukialuset lähtevät matkassamme Floridaan, johon matkustamme kahdeksi viikoksi joulua viettämään. Siksi aluset on kuvattu matkalaukun päällä.

Kesäkuussa postasin mysteeripeitto projektista, jossa joka kuukauden alussa ilmestyy ohjeet uuteen tilkkublokkiin. Marraskuussa minulla oli kahden mysteeripeiton blokit valmiina; toinen turkooseista sekä  pinkeistä kankaista ja toinen joulukankaista. Joulukuun alussa ilmestyi ohje, miten blokit asetellaan valmiiksi peitoksi. 

Kasasin ensin joulupeiton. En pitänyt suunnittelijan  mallista blokkien asettelun suhteen. Mysteeripeiton facebook sivuilta löytyi kuvia toisten tekijöiden peitoista ja otin niistä ideoita omaan peittooni. Tällainen joulupeitostani sitten tuli. Peiton valmistujaiskuva on otettu takaterassimme väliaidalla joulukranssin vieressä. Kuvan oikeasta alareunasta on rajattu pois asuntomme iso ilmastointilaiteen lauhdutin.

Turkoosi-pinkki peiton tilkkupinta ja flanellivuori odottavat tikkaamista. Tein tästä tilkkupinnasta hiukan erilaisen, mutta siitä kuvaa sitten kun sekin on valmis. 

Happy Thanksgiving - Hyvää Kiitospäivää

Kysyin englannin tutoriltani, miksi kurpitsa on suosittu koriste syksyllä. Kurpitsoilla ja sen kuvilla koristellaan joka paikkaa, puutarha ja sisätilat. Kurpitsafarmit avaavat ovensa vierailijoille lokakuussa ja perheet viettävät niissä aikaa. Usein noilla farmeilla on erilaisia huvipuisto härpäkkeitä viihdyttämässä lapsia ja keräämässä rahaa. Kaupallistaminenhan osataan täällä. 

Ei osannut tutorini vastata kysymykseeni. Löysin kuitenkin internetin ihmeellisestä maailmasta yhden vastauksen kysymykseeni. Tässä suora lainaus Pumpink`s sivustolta löytämästäni jutusta.

"Kurpitsat liittyvät mielikuvissamme takuulla vahvasti Halloweenin tuomaan jännittävään ja jopa hieman pelottavaankin henkeen. Vaikka olemme kuulleet kaikkea kurpitsoista ja Halloweenistä, useat eivät silti tiedä taustalla olevaa tarinaa. Irlannista alkunsa saaneella kansantarinalla on vahvat juuret tämän mielikuvan juurtamisessa perinteisiimme. Kansantarinan mukaan Jack -nimisen miehen tekemä jekku itse pirun kustannuksella kustansi Jackille taivaspaikan mutta piru ei toivonut Jackiä myöskään helvettiin. Näinpä piru lähetti Jackin matkoihinsa mukanaan yksi hiili, jonka Jack asetti nauriista tehdyn lyhdyn sisälle. Paikalliset Irlannissa ja Skotlannissa aloittivat nauriiden ja perunoiden kaiverruksen pelottaakseen Jackin pois ja alkoivat myöhemmin käyttää Amerikasta rantautuneita kurpitsoja samaan tarkoitukseen".

Myös meillä oli Halloweenina ja ovat aina Thanksgiving´n asti, kurpitsakoristeet esillä. Pidän niiden oranssista väristä. Olen jopa oppinut syömään kurpitsaa täällä ollessa. 

Kävimme Mieheni kanssa lokakuussa tutustumassa erääseen kurpitsafarmiin. Siellä oli erivärisiä  ja mallisia kurpitsoita. Vaaleita, vihreitä, sileitä ja muhkuraisia. Kolmesta eri värisestä pienestä kurpitsasta kokosin takaterassille "kasan", kuin lumiukon. "Kurpitsa-ukko" piti sittemmin siirtää isoon lyhtyyn, sillä orava tykästyi vihreän kurpitsan makuun ja meinasi syödä sen.

Farmilla oli myös omenoiden viljelyä. Maksua vastaan olisi saanut mennä keräämään omenoita suoraan puusta pieneen paperipussiin. 11 dollarin hinta muutamasta omenasta, ei oikein houkutellut. Eikä omenan kerääminen suoraan puusta ole itselle mikään "wau" - juttu. Olitte ajatuksissani, te kaikki, joiden puutarhassa kasvaviin omenapuihin tuli taas tänä syksynä ihan liikaa omenoita.

Tein tänä syksynä Kurpitsa tilkkupeiton. Ostin tilkkusuunnittelijan Bonnie K. Huntterin suunnitteleman kurpitsa ohjeen. (Samalta suunnittelijalta ostin edellisessä blogissani esittelemän lehti -blokin.) Malli oli alun perin suunniteltu kaitaliinaksi, mutta minä tein siitä peiton olohuoneen sohvan selkänojalle. Lisäsin kurpitsoille lehdet, niitä ei alkuperäisessä mallissa ollut. Tikkasin kurpitsa peiton itse, mukaillen oikeiden kurpitsojen ja lehtien muotoja.

Valmistujaiskuvat peitosta kävin ottamassa kurpitsafarmilla Halloweenin jälkeen aurinkoisena ja lämpimänä päivänä. Aivan viime hetkillä, sillä viikko oli viimeinen, jolloin farmin kurpitsakauppa oli vielä auki.

Tänään on Thanksgiving  eli Kiitospäivä ja Miehelläni vapaata vielä huomennakin. Vietämme juhlapäivää rauhallisesti kotona. Viikolla tuli taas lisää Korona rajoituksia. Kurpitsa peitto ja koristeet ovat vielä paikoillaan, mutta pahvilaatikossa olevan joulukuusen kannoin jo eilen illalla olohuoneeseen. Ehkä illalla koristellemme joulukuusen. 

Syksyn innostavin tilkkupeitto

Aamulla kun avasin ikkunaverhot odotti ulkona yllätys; yön aikana oli satanut lunta. Oliko lumen sataminen edes yllätys, lunta yleensä sataa tähän vuoden aikaan. Nyt muutama tunti myöhemmin sataa vettä, joten tämän päivän aikana lumet ovat sulaneet pois.

Noin kuukausi sitten puutarhassamme näytti tältä. Iso vaahtera olohuoneen ikkunamme edessä oli vielä lehdessä, mutta lehtien väri oli muuttunut syksyisiksi. Aamu auringon loisteessa maassa olevien lehtien väri näytti vaalean punaiselta. Halloweeni reissuumme jälkeen olikin sitten kiire ottaa syksyn innostavimman peittoni valmistujaiskuvat, ennen kuin puutarhanhoitajat puhaltaisivat pudonneet lehdet kasaan ja veisivät pois.

Alku syksystä tilasin Bonnie K. Hunterin Quiltville.com nettikaupasta blokkiohjeen, johon käytetiin tilkku skräppiä. Eli erilaisia tilkkutöistä jääneitä kangas jämiä ja suikaleita. Blokin nimi on Appalachian Autumn - Appalacian syksy  ja työn värimaailma on ihana syksyn oranssi. 

Ihastuin blokkiin suunnattomasti ja sitä oli mukava tehdä. Syksyn värisiä kangassilppuja löytyi sräppilaatikosta .... tunnustan, muutamia uusia kankaitakin ostin. Tilasin ohjeen pdf- versiona ja työnohjeita oli helppo seurata. Ohjeessa on selkeä kuvat, mutta teksti meni joskus meikäläisen ymmärryksen ohi. Onneksi tuumamittoja ymmärtää ja kuvat selkeyttävät.

Tikkautin valmiin peiton vakkaripaikassani Blue Willow Mercantilessa. Siihen tikattiin vaahteranlehti kuviota. Tikkaajamiehellä kävi pieni vahinko peittoni kanssa. Tikkauskone oli jäänyt jumiin peittoni reunaan ja kankaaseen oli tullut alle tuuman kokoinen reikä. Lupasi korjata sen, jos tuon kangasta, mutta korjasin sen itse. Eikä reikää enää edes huomaa.

Julkaisin kuvan valmiista peitosta Quiltville`s Open Studin fb sivuilla ja kuva sai melkein kuusi sataa tykkäystä. Mikään päivitykseni ei ole ikinä saanut niin paljon tykkäyksiä!  Kommentoijat pitivät kuvan näkökulmasta, siitä että peitto on kuvattu pudonneiden lehtien keskellä. 

Kuinka hieno kuva olisikaan ollut, jos sen olisi
voinut ottaa viikko pari aikaisemmin, juuri kun
ensimmäiset lehdet putoilivat vaahterasta, siinä vaaleanpunaisten lehtien keskellä.

Tässä toinen kuvakulma samalla teemalla. Kuva on otettu mieheni työhuoneen ikkunasta, kun puutarhanhoitajien lehtipuhaltimet saapuivat lähemmäksi ja lähemmäksi. Kuvan keskellä runkoa vasten näkyy lintujen ruokinta automaattimme. Lintuja siinä on nyt vähemmän enää vieraillut ja taidamme siirtää sen talveksi varastoon.

Jotain itsellekin

 Viime jouluna annoin miehelleni joululahjaksi peiton, jonka olin tehnyt vanhoista Blackhawk`s t- paidoista. Häneltä itseltään ei kyseisen NHL jääkiekkojoukkueen vanhoja paitoja löytynyt, mutta onneksi kirpputoreilla niitä riittää. Peitossa on puuvillavanu ja  fleece kankainen  vuori. Se on siis  lämmin ja mukavan raskas (katso postaus tammikuu 2020 "Joulutilkkuilua").

Peitto on ollut kovassa käytössä koko vuoden olohuoneen sohvalla. Kylmillä ilmoilla olohuoneen yksinkertaisista ikkunoista vetää. Asuntomme lämmityksen säätö tapahtuu vain yhdestä säätimestä alakerrassa. Eli, jos haluaa, ettei yläkerrassa olevassa makuuhuoneessa ole yöllä kuuma, on asunnon lämpötila säädettävä hiukan viileämmäksi. Lämmin ilma kun nousee ylöspäin, kuten fysiikasta muistamme. 

Illat kuluvat usein tv:tä katsellessa ja on mukava kääriytyä sohvan nurkkaan lämpimän peiton sisään. Paitsi, ettei tuon Mieheni peiton alle mahduta molemmin. Eli siis minä tarvitsen itselleni oman tv:n katselu peiton. Halusin tehdä myös sen vanhoista t-paidoista, mutta en kuitenkaan samalla Blackhawk`s teemalla. Halusin peiton, joka tuo mieleen asioita ja juttuja, joita ole täällä Amerikassa kokenut. 

Tämä ajatus mielessä kiertelin kirpputoreja, kun ne vihdoin keväällä avautuivat. Ostelin Chicago, Geneva ja Illinois aiheisia paitoja muutamalla dollarilla kappale. Lisäksi mukaan tuli musiikki, St.Patrick day, USA ja pari Blackhawk`s paitaa. Välikankaasi löysin Hobby Lobbyn (kauppa, jossa myydään askartelutavaroita, koriste- ja lahjatavaroita sekä kankaita ja lankoja. Lisäksi löytyy erilaista hengellistä tavaraa, Raamattuja, koriste-esineitä yms.) kangashalvennuksesta kangasta, jossa on amerikkalaisia postimerkkejä. Se sopi täydellisesti muistopeittoni teemaan ja kankaan väritkin sopivat keräämiini t-paitoihin.

Tässä peittoni on sitten valmiina. Tikkasin peiton itse ja täytyy tunnustaa, että hartiat olivat kovilla. Ison peiton pyörittely normaalissa ompelukoneessa on raskasta. Jätin omasta peitostani vanun pois, mutta käytin fleece kangasta vuorena tässäkin peitossa. 

Peiton valmistujaiskuva on otettu Genevan Downtown`ssa (vanhassa osassa kaupunkia) Fox-joen rannassa, joen ylittävän rautatiesillan kupeessa. Sillalla junanrata kulkee ylhäällä ja alhaalla on kävelysilta. On mukava kuvata peittoja, jossain muuallakin kuin omalla takapihalla. Ilmakin oli aurinkoinen ja lämmin, vaikka jo marraskuuta elettiin.

Kuten näkyy, peiton alla on kiva köllötellä.

Mäyräkoira tilkkupeitto

Jotkut tilkkupeitto mallit ovat sellaisia, että ne jäävät "kummittelemaan" mieleen pidemmäksikin aikaa. Eräs tällainen peittomalli on mäyräkoira, jonka vartalo vain jatkuu ja jatkuu. Muutamia vuosia sitten Päivölän tilkkukurssilla opettajamme Sanna Paranko esitteli tuolla tavalla tehdyn tyynyn ja siitä asti malli on pyörinyt mielessäni. Kenelle sellaisen tyynyn tai peiton voisi tehdä, kun mäyräkoira koirarotuna ei oikein ole ollut minun juttuni. 

Täällä Amerikassa eräässä tilkkunäyttelyssä toissa keväänä näin useamman ko. tavalla tehdyn tilkkupeiton. Malli oli ollut kyseisen tilkkukillan ohjelmistossa tuona keväänä. Ihania mäyriksiä! Jostain nettikaupasta tilasi talvella peiton ohjeet, kuin varoiksi. Jospa sitä joskus tämän peiton vielä tekisi.

Täällä Genevassa asuva suomalainen ystäväperhe hankki keväällä pikkuisen mäyräkoiran pennun ja silloin tiesin, että nyt on tullut aika toteuttaa tuo peittohaave. Pikkuinen Helmi ja suomalainen Bella neiti, ovat aivan ihastuttavia veijareita, nyt kun heidät on oppinut tuntemaan.

Ohjeessa koiran vartalon kappaleet ovat kaikki saman levyisiä, mutta minä  leikkelin kappaleet erilevyisiksi. Soveltaen tilkkulaatikossa  olevien ruskea sävyisten kangastilkkujen leveyksiä. 

Kesällä löysin suomalaisesta nettikangaskaupasta tähän peittoon sopivan taustakankaankin. Ihania ja iloisia mäyriksiä juoksentelemassa.

Blues Willow Mercantile kangaskauppa tikkasi peittoon koirantassun jälkiä. Ensimmäistä kertaa valitsin peiton vanuksi villaisen vanun. Halusin tähän  jotain erityistä, sillä lahjoitin peiton ystäville, joiden kanssa olemme viettäneet erityisen ajanjakson täällä Amerikassa asuen. Konkreettisesti lämpöisiä ajatuksia. Perheestä 3/4 osaa muuttaa tulevan joulun alla takaisin Suomeen.

Miten peitto otettiin vastaan? Ihastellen ja iloisesti riehuen kuten kuvasta näkyy.  Peiton nimi on "Tytöt" ja se tarkoittaa näitä iloisesti temmeltäviä koiratyttöjä.

Perheen tyttärellä oli joku aika sitten syntymäpäivä ja tein hänelle kehyskukkaron synttärilahjaksi. Käytin siihen mäyrispeiton taustakankaasta jääneitä suikaleita. 

Hiukan epäilin, vieläkö mahdan muistaa, miten noita kehyskukkaroita tehtiin. Täällä Amerikassa olon aikana en ole tällaisia kukkaroita tehnyt, mutta edes ohjekopioita en  esille kaivellut. Niin vain muistui kaikki työvaiheet mieleen.

Ou nou...

Halloweeni tuli ja meni ... ja minä unohdin päivittää blogini Halloween tilkkupeittoni osalta. Ilmeisesti on ollut liian paljon muuta tekemistä. Peitto valmistui paljon ennen halloweenia. Suunnitelmissani oli että julkaisen kuvan sitten oikeana aikana. Mutta tietysti unohdin!

Tässä siis on minun Halloween peittoni.

Kuva on otettu pilvisenä päivä takaterassilla tilkkupeittojen vakkari kuvausoksalla. Tuuli heilutti hiukan peiton kulmaa, vai oliko se sittenkin Halloween haamu 👻.  Käytin tähän peittoon yhdessä mysteeritilkkupussissa olleita tilkkuja. Haamut, noidat ja kummitukset eivät oikein sovi ajatusmaailmaani, mutta ajattelin myöntyä tämän peiton verran. Asutaanhan sitä Amerikassa ja täällä tämä Halloweenin viettäminen on iso juhla. Jotta sain tilkuista peiton, ostin vähän lilaa, oranssia hämähäkki kangasta ja taustan mustaa kangasta.

Tässä peitto on paikallaan mihin sen suunnittelin. Tässä peitto suojaa valkoisen sohvamme selkänojaa ja näkyy ensimmäisenä, kun astuu pääovesta sisään. Peiton nimi on "Someone is looking at me" eli suomeksi  "Joku katselee minua". 

Nimen peitto sai noista valkoisista neliöistä, joihin piirsin kangastusseilla silmät. Yhdessä tilkkupalassa oli saman tyyppisiä silmiä jo valmiina.

Itse Halloween juhlan vietimme lämpimässä ja aurinkoisessa Las Vegasissa. Mukavaa oli ja paljon nähtiin. Show juttuja ei ollut kuin yksi eikä saatu siihen lippuja. Se oli loppuunmyyty eikä peruutuksia tullut, vaikka olimme ensimmäisenä listalla.  

Gordon Ramsay`n Hell´s Kitchenin illallinen oli hieno kokemus. Samoin huoneemme 54 kerroksessa, josta illalla avautuva näkynä oli uskomaton. Valojen määrää vain tuijotti. Downtownin Fremont Street Experience oli näkemisen arvoinen. Kiitos Esikoiselle suosittelusta!  Ihmisiä oli Las Vegasin Koronattomaan viikonloppuun verrattuna vähemmän liikkeellä, mutta silti meikäläiselle ihan riittämiin. Lauantai-illan katukuvassa näkyi mitä erikoisempia halloween asuja ja niitä oli mielenkiintoista katsella.

Tilaus: isoisälle muistopeitto

Kesällä ennen kuin lähdimme Suomeen, Mieheni työkaveri kysyi, voisinko tehdä vanhoista college puseroista muistopeiton. Puserot olivat hänen vaimonsa isoäidin ja toiveissa oli saada niistä tilkkupeitto vanhalle isoisälle. Lupasin tehdä peiton ja palata asiaan, kun olemme palanneet Suomesta.

Syyskuun lopussa minulle sitten tuotiin 7 kpl pestyjä ja silitettyjä paitoja. Paidat olivat Sycamoren kurpitsafestareiden  mainospaitoja. (Sycamore sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Genevasta länteen) Mieheni työkaveri kertoi, että isoäiti oli rakastanut kotipaikkansa kurpitsafestareita ja kurpitsoita yleensä.

Leikkelin paitojen painatukset ja silitin niiden taakse tukikankaat. Kehystin paitojen kuvat kurpitsa kankaalla ja aloin suunnitella peittoa suunnitteluseinälleni. Paitoja oli liian vähän, jotta peitosta olisi tullut hyvän kokoinen torkkupeitto. Niinpä tein paitablokkien väleihin kurpitsa ja maissi blokkeja tilkkutyökankaista. Näin sain suurennettua peiton kokoa. Peiton vuorikankaaksi valitsin miehisen vihreä-mustan ruutuflanellin, olihan peiton saaja iäkäs isoisä.

Peitto oli sen verran suuri, etten alkanut sitä itse tikkaamaan vaan vein sen Twisted Stitch liikkeeseen tikattavaksi. Samassa liikkeessä tikkautin Tyttäreni Star Wars peiton keväällä. Tikkaukseen meni aikaa noin viikko. Sitten oli vuorossa reunan kanttaus ja peitto oli valmis. Peiton taakse ompelin tällaisen nimilapun.

Yksi Mieheni työkaverin tuomista collegepuseroista ei värimaailmaltaan sopinut peittoon. Pusero oli kuitenkin ollut isoäidin lempipusero ja siksi tärkeä myös isoisälle. Niinpä ompelin siitä tyynynpäällisen. Puserossa oli vatsan kohdalla tahra, jonka ensin ajattelin peittää jollain. Mieleeni kuitenkin tuli kysymys, mistä tuo tahra on syntynyt? Isoäiti on valmistanut ruokaa miehelleen ja perheelleen, eli osoittanut rakkautta ja huolenpitoa perhettään kohtaan. Siispä tuo tahrakin on osoitus Isoäidin rakkaudesta. Tahra sai siis jäädä paikalleen. 

Tyynyn lisäkankaana käytin Suomesta tuotua kierrätyskangasta (sopi tyyliltään paidan kanan askeleisiin) ja nappeja, jotka olin irrottanut kirpputorilta ostetusta pussilakanasta. 

Peitto ja tyynynliina tullaan hakemaan tänään. Toivottavasti peiton saava Isoisä on tyytyväinen.

Muistopeiton kurpitsa ja maissi blokeista jäi tilkkuja, jotka hyödynsin tähän kaitaliinaan. Olin nähnyt netissä kuvan tästä blokkimallista ja ajattelin kokeilla sitä. Samalla sain kokeilla edellisessä blogissani kertomaani tilkkuleikkuria. Sabluunalla leikkasin kolmioita, jotka yhdistin keskenään. Suoria kaitaleita leikkasin sabluunalla jo tuohon muistopeittoonkin.

Tällä kertaa tyydyin kokeilussani tällaiseen pieneen työhön!

Muistopeiton isosta kurpitsablokista tein ensin kokeiluversion ja se löysi lopulta paikkansa ulko-ovestamme. Keväällä siihen tekemäni  Amerikan lippu sai siirtyä syrjään, vaikka Korona epidemia ei  olekaan vielä ohi. Nyt on kurpitsoiden aika ja sen huomaa.

Kone hankintoja

Joitain viikkoja sitten julkaisin fb:ssa kuvan uudesta "lelustani". Tai siis, ei se ole lelu vaan tarpeellinen väline, joka auttaa tilkkutöissä tarvittavien kangaspalojen leikkaamisessa.

Ostin, tai siis Mieheni tilasi netistä minulle tällaisen sähkökäytteisen Accuquilt leikkurin. Olin aikaisemmin osallistunut erään tilkkukaupan Zoom verkkokurssiin ko. laitteen käyttöön liittyen. Kyseinen laite on nimittäin ollut koko kevään ostoharkinnassa. Töölön Tilkkupajan Soile herätteli keväisessä  fb -päivityksessään mielenkiintoni laitetta kohtaan. Sähkömuuntajan kanssa, saan sen toimimaan myös suomalaisella sähköllä.

Ajatus koneessa on se, että erilaisten stanssien avulla kankaasta leikataan erilaisia tilkkublokeissa käytettäviä muotoja. 

Tässä kuvasarja miten kone toimii. 

Ensin asetellaan leikattava kangas stanssin päälle. Kankaita voi laittaa kuudesta kahdeksaan kerrosta päällekkäin. Kuvassa kangas on kaksin kerroin.

Kankaan päälle asetetaan tarkoitukseen suunniteltu muovialusta, ennen kuin stanssi laitetaan koneen sisään. Jos kankaan päälle laittaa pienemmän muovin kuin mikä stanssin koko on, leikkaa stanssin leikkurit vain tämän päällimmäiseksi asetun muovin kohdalta.

Kone kuljettaa stanssin "mankelin" läpi.  Stanssin sisällä olevat leikkausterät nousevat  ylös, leikaten kankaasta haluttuja muotoja. Myynnissä on myös manuaalisia, käsin pyöritettäviä laitteita, mutta tämä sähköinen toimii nopeammin. Niin kuin meikäläisellä nyt olisi kiire jonnekin 😀. Alle puolessa minuutissa koko iso stanssi on kulkenut koneen läpi.

Tässä valmiita, leikattuja 2,5 " kaitaleita. Minun stanssilla niitä saa kolme kerrallaan. Jos kangasta laitta 8 kerrosta päällekkäin, niin nopeasti leikkaantuu pitkä pätkä kaitaletta.

Sitten voin asetella kaitaleet leveys suunnassa stanssin päälle. 

Näin saadaan 2,5" X 2,5" neliöitä.  Kaitaleet voi asettaa myös esim. 45 asteen kulmaan, jollain saadaan vinokulmioita. Tällä hetkellä olen käyttänyt eniten tätä kaitalestanssia. Kuvan keltainen kangas on stanssilla leikattua ja värikkäät kankaat ovat valmiista kaupasta ostetusta kaitalerullasta. Näistä materiaaleista ompelin syksyisen kaitaliinan keittiön senkkimme päälle. Mallina sama, josta tein äitienpäivälahjat, jotka esittelin jossain edellisessä blogissani. Samaisessa blogissa oli kuva tuosta kaitale rullastakin.

Tässä kuva valmiista kaitaliinasta paikoillaan. Kuvassa on myös täältä antiikkiliikkeestä löydetty Arabian puolen litran maitokannu. Eikä maksanut paljon, vain 24 $. Kyllä sillä hinnalla täytyy suomalaiset Arabian astiat pelastaa.

Melkein laukullinen tilkkutuliaisia

Kun viime kesänä matkustimme Suomi-lomalle, oli yksi matkalaukku varattu pelkästään tuliaisille. On siis korkea aika esitellä mitä tilkkutöitä matkalaukussamme oli. 

Tämän tilkkupeiton tein sukumme kevään ylioppilaalle. Malli on Jenny Pedigon ja ostin ohjeen toissa keväiseltä tilkkukiltamme kurssilta. Olin kysellyt ylioppilaan äidiltä, mikä olisi suosikkiväri. Turkoosi oli vastaus ja mielestäni musta-valkoinen sopi hyvin tähän moderniin tilkkupeitto malliin turkoosin kaveriksi.

Olin koko ajan nähnyt työssä puita, lehtipuita. Kun sitten aloin miettimään lahjapeitolle nimeä, suomensin blokin nimen "Urban Abacus" - urbaani helmitaulu. Nimi sopii ylioppilas lahjaan oikein hyvin. Alaluokilla käytetään helmitaulua ja ylioppilaana on saavutettu yksi etappi pitkässä tai lyhyessä opiskelu putkessa. 

Onnea vielä kevään ylioppilaalle!

Toinen tuliaispeitto oli lahja keskimmäisen tyttäreni ex-kämppikselle. Hän oli ihaillut joskus tyttärelleni tekemääni sängynpeittoa ja huokaillut, että jospa hänkin saisi tilkkupeiton. Kun tyttäreni kertoi tästä, lupasin, että jos joskus tämä neitonen menee naimisiin, teen hänelle lahjaksi peiton. 

Maaliskuussa ex-kämppis meni naimisiin ja minun oli aika toteuttaa lupaukseni. Joulun aikana olin saanut tyttäreltä vinkkejä, mitkä olisivat mieluisat värit. Ex-kämppis oli mennyt joulun alla kihloihin ja tiedossa olijo silloin, että häät olisivat keväällä.

Peittomallin valinta oli vaikeinta. Kerroin jossain kevään blogissani tilkkukaupasta ostamistani yllätyspusseista ja miten olen innostunut pussien sisältämistä tilkuista. Yhdessä yllätyspussissa oli paneelin, jossa oli erilaisia rakkauteen liittyviä tekstejä, juuri ex-kämppiksen väreillä. Reunustin tekstipaneeleita ja tein sydämiä. Siitä se sitten lähti muodostumaan, tämä häälahjapeitto.

Luovutin lahjan keskimmäisen tyttäreni häissä, jossa tämä ex-kämppis toimi kaasona.

Kuvasin nämä peiton eräänä sunnuntai iltapäivänä takaterassillamme. Siellä on puu, jossa on kuiva oksa juuri sopivalla korkeudella. Kiinnitin peitot isoilla pyykkipojilla oksaan ja otin kuvan. Samaan aikaan vastapäinen naapuri tuli grillaamaan omalle terassilleen. Kun levitin peittoa oksalle naapurin isäntä kysyi, onko jotain pahaa sattunut, kun asettelen peittoa näköesteeksi. Kerroin, että otan vain kuvaa tilkkupeitosta. Hän tuli myös esittäytymään., mutta koronan takia emme kätelleet. Tämä oli ensimmäinen kerta täällä asumisen aikana, kun vastapäinen naapuri ottaa kontaktia. Eipä ole sen jälkeen tullut juttusille, vaikka syksyn lämpiminä iltoina ollaan oltu samaan aikaan terasseillamme.

Sukuumme syntyi uusi vauva kesäkuussa ja tietenkin tein hänelle tilkkupeiton lahjaksi. Peitto valmistui paljon aikaisemmin, kuin vauva syntyi. Jo maaliskuussa. Todistettavasti  Baby boy on kelliskellyt tv-studion takahuoneessa kyseisellä peitolla, joten peitto on käytössä. Olen saanut kuvaviestin asiasta!

Baby boy:n isolle siskolle tein syntymäpäivälahjaksi pikkuisen tilkkupeiton nukkeleikkeihin. Ompelin peiton nurjalle puolelle hupun, johon nuken pää on helppo sujauttaa ja sitten kääräistä nukke-vauva peiton sisään.

Näiden esiteltyjen tilkkupeittojen lisäksi, matkassa oli pienet tupaantuliaistilkkutyöt tyttärille ja kälylle. Niistä ei vain tullut otettua kuvaa. 

Takaisinpäin tullessa tuliaismatkalaukku ei tosiaankaan ollut tyhjä, vaan täynnä kaikenlaista tarpeellista Suomesta. 

Posti kulkee sittenkin

Kevään ja kesän ajan ollaan ihmetelty postin hitautta niin täällä Amerikassa kuin Suomessakin. Korona teki omat haasteensa postin viipymiseen, varsinkin näillä mannerten välisillä lähetyksillä. Mieheni lähetti ystävälleen pienen pienen postipaketin huhtikuun lopulla. Ei alkanut kuulua pakettia perille, joten siitä tehtiin katoamisilmoitus. Pakettia ei näkynyt postin  paketin seurannassakaan. Kesäkuussa se vihdoin saapui ehjänä perille Suomeen. Paketti oli matkustanut Japanin kautta Suomeen. Viikkoja paketin saapumisesta perille, tuli Amerikan postilta tiedote, etteivät löydä kyseistä pakettia. Kumma juttu, etteivät löytäneet pakettia!

Minä tein äitienpäivälahjat Äidilleni sekä Anopilleni ja suurin toivein lähetin ne Suomeen. Jos vaikka äitienpäivän tienoilla olisivat perillä.  Eivät olleet! Mekin ehdimme Suomeen lomalle ja sieltä pois, ennen kuin äitienpäiväpaketit saapuivat perille.

Lähetin tyttärien häihin hääkoristeita, kun oli vielä epävarmaa pääsemmekö itse lähtemään noihin juhliin ollenkaan. Keskimmäisen tyttären paketti ehti hyvin ajoissa, samoin Kuopuksen toinen paketti. Hänelle piti lähettää oikein kaksi paketillista tavaraa. Se toimitettiin pikapakettina kotiovelle. Toinen hänelle lähettämäni paketti tuli perille tänään. Hiukan myöhässä, sillä häistäkin on kulunut jo kuukausi.

Koska äitienpäiväpaketit ovat viimein saapuneet perille voin julkaista kuvan, millaiset kaitaliinat äideille tein. Tässä ne ovat kuvattuna terassillamme olevien keinutuolien päällä.

Tässä samalla mallilla itselleni tekemä kaitaliina. 

Mallin on tilkkukiltamme oma malli. Ohjetta piti myydä tämän syksyn isossa tilkkunäyttelyssä. Koronan takia näyttely kuitenkin siirtyi virtuaaliseksi näyttelyksi nettiin.  

Mallin ohje oli hiukan haasteellinen.  Ihan ei englanninkielitaitoni riittänyt ymmärtämään kaikkia tekstiä. Onneksi ymmärrän numeroita ja kuvia katsomalla pääsin selville mitä palaa kulloinkin ohjeissa tarkoitettiin.

Tässä kuvassa ovat jo seuraavan kaitaliinani materiaalit. Thanksgiving eli Kiitospäivä on tulossa ja tarkoitukseni on ommella keittiön pöydälle tuohon juhlaan sopiva, syksyn värien sävyinen liinan.

Kotiin on palattu

Edellisestä postauksestani onkin jo aikaa. Viimeisen karanteenipäivän tunnelmat Suomessa olen viimeksi postannut ja nyt olemme taas karanteenissa. Tällä kertaa olemme kuitenkin kotona Genevassa ja vapaaehtoinen karanteenimme on loppu suoralla. Suomessa olimme melkein kaksi kuukautta. Siinä ajassa ehdittiin viettää kahdet häät (nyt on kaikki kolme tytärtä onnellisesti naimisissa 😍) yhdet 160 v. synttärit, yhden muuton, käydä parilla musakeilalla, nähdä ystäviä ja nauttia Suomen kesästä. Vanha Ferkku traktori sai uudet pyörät ja pääsi vähän ajelullekin. Lincoln hääautoa korjailtiin monena päivänä, kunnes viimeisten häiden jälkeen ajettiin vuokratalliin odottamaan ensi kesää.

Lähtiessämme juhannuksena Suomeen, emme tiennet milloin ja miten pääsemme palaamaan takaisin.  Toivoimme, että korona virus hellittäisi ja USA avaisin rajat suorille lennoille Schengen alueelta, mutta toisin kävi. Tautiluvut kasvoivat ja meidän huolemme kotiin paluusta lisääntyivät. Toki oli mukavaa olla Suomessa, lapsuuden kodissaan, mutta oma koti on aina oma koti. Eläminen toisten nurkissa, omat tavarat matkalaukuissa, alkaa pitkän päälle ahdistamaan.

Sitten heinäkuun puolessa välissä tuli tieto, että konsulaatista voisi hakea lupaa paluuseen USA:han tietyin perustein. (Esim. olet terveydenhoito henkilökuntaa tai bisneksien kautta tärkeä henkilö Amerikkalaiselle yritykselle.) Mieheni laittoi hakemukset sisään, amerikkalaisen yrityksen kirjoittaman kirjeen saattelemana. Ja sitten odotettiin! Kaksi viikkoa oli kulut, eikä tietoa hakemuksen hyväksynnästä tai hylkäyksestä alkanut kuulua. Aloimme suunnitteella lentoa Turkkiin. Siellä 14 päivää hotellissa karanteenissa ja sitten suora lento USA:n. Mieheni turkkilainen ystävä viestitteli, etteivät koronatapaukset ole niin alhaisia, kun julkisesti annetaan ymmärtää. Ei oikein innostanut ajatus lentää Turkkiin. Myös Dubai ja Japani olivat mahdollisia, mutta toiveena oli päästä kotiin mahdollisimman nopeasti.

Pakkailin hissukseen laukkuja ja sovittelin, mahtuvatko Suomi-ostokset laukkuihin. Keskiviikko iltapäivällä neljän jälkeen tuli tieto, että meille on lupa myönnetty. Viimeiset hyvästelyt lähisukulaisten kanssa ja torstai illalla junalla etelään.  Perjantai aamulla klo 8 lähti lento Helsingistä Lontooseen. 7 tunnin odotus Lontoon kentällä ja perjantaina klo 20 paikallista aikaa, olimme kotona. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Nyt olemme taas karanteenissa. Maskin kanssa käyty kaupassa,  frisbeegolfia käyty heittelemässä ilman maskia samoin kuin pelaamassa minigolfia. Suomen tuliaiset vietiin ystäville maskien kanssa turvavälejä noudattaen. Turhia kontakteja muiden ihmisten kanssa on vältelty. Karanteeni loppuu tämän viikon perjantaina ja olemme terveitä.

Mieheni tekee töitä, mutta nyt inhimilliseen aikaan ja minä olen ommellut tilkkuja. Loman aikana tuli fb:ssa katseltua erilaisia mielenkiintoisa blokkimalleja ja yhtä niistä kokeilin heti kotiin päästyämme. Hiukan arvelin miten tuo musta kangas sopii kirkkaiden neliöiden taustalle. Mustan kankaan kukat ovat ns. murrettuja värejä. Ei paha; näin kokeiluna ihan ok. Tein myös valmiiksi keväällä aloittamani lahjapeiton tilkkupinnan, mutta siitä kuvia myöhemmin.

Suomesta ostin Suuren Käsityö -lehden, koska yhden hinnalla sai kaksi lehteä. Se on muuten lehti, jota täällä kaipaan. Mumman ko. lehdet viimeisen vuoden ajalta, tuli selattua monta kertaa Suomi -loman aikana. Heinäkuun numerossa oli ohje kangaskoriin, joka oli ommeltu tilkkuista ja tikattu intialaisella kantha -kirjontatekniikalla. Jo Suomessa päätin kokeilla tuon mallin. Blokkikokeilusta jäi leikattuja pikku nelijöitä tähteeksi, ompelin niistä korin tilkkupinnan. Mihin koria tarvitsin, ei heti tullut mieleen. Sitten keksin säilyttää siinä varavessapaperirullia makuuhuoneemme vessan kaapissa. Sorry, kori ei siis ole näkyvillä vaikka mielestäni onnistuikin hyvin. Korin käyttötarkoitus voi vielä muuttua monta kertaa.

PS. Tekaisinhan mä tämmöisen Pikku Tassu vauvan peitonkin Kirkon tilkkupiiriin. Koskahan sekin toiminta alkaa?

Karanteenipäiväkirja: viimeinen päivä!

Omaehtoinen karanteeni on suoritettu. Olemme terveitä, emmekä sitä mukanamme tuoneet. Toivottavasti! Karanteenimökki on siivottu ja matkatavarat siirretty lapsuuden kotiini, jossa majailemme tämän alkaneen viikon. Entisessä huoneessani tätä postausta kirjoitan.

Eilen kävimme tapaamassa tyttäret ja vävyt Seinäjoella. Tapasimme ensi viikonlopun morsiamen ja tutustuimme Kuopuksen ja Vävyn uuteen taloon. Talontarkastus kun ei lauantaina onnistunut Kuopuksen polttareiden takia 😀. Tuntui hurjalta jättää ensi viikonlopun morsian juna-asemalle illalla ja todeta, että seuraavan kerran tapaamme hääkirkossa.

Kuvassa ovat kaikki kolme tytärtämme, joille Serkkutyttö oli polttarimökillä tehnyt ranskalaiset letit. Keskimmäinen ja oikean puolimmainen ovat kesän morsiamia.

Seinäjoen reissun jälkeen lämmitimme vielä viimeisen kerran karanteenisaunan mutta käristemakkarat jätimme grillaamatta. Oli vielä niin vatsat täynnä, kun käytiin porukalla Ideaparkissa syömässä. Tulipa pikaisesti tuokin paikka nähtyä. Kun vietämme viikon Seinäjoella, tutustumme siihen sitten paremmin,

Karanteenipäiväkirjani loppuu nyt tällä erää tähän. Jatkoa voi tulla, jos paluumatkan Amerikkaan joudumme aloittamaan jossain päin maailmaa 14 päivän karanteenilla. Se karanteeni onkin sitten aivan erilainen.

Karanteenipäiväkirja: päivä 13

13 karanteenipäivä oli niin kiireinen, että kirjoitan tätä päivitystä sunnuntaina.

 Koska karanteenimme on saa sanoa lusittu, eikä mitään oireita ole, päätimme lähteä "humputtelemaan".

Ensin käytiin Mumman ja Paapan luona sopimassa sunnuntain Lincolnin siirrosta vuokratallista kotitilani heinälatoon. Ensi viikolla alkaa hääauton kunnostus. Varaosia tuotiin Amerikasta ja huolto aika Koskenkorvalta on varattu. Vanha auto vaatii aina pientä laittoa ja huoltoa.

Sitten ajettiin Kaskisiin tapaamaan Mummia ja Vaaria, Mieheni vanhempia. Oli mukava nähdä nenätysten. Vuosi sitten tavattiin viimeksi ja tänä kesänä nähdäänkin sitten hiukan useammin, melkein joka viikonloppu, näin karanteenin loputtua.

Tullessamme pari viikkoa sitten tänne karanteenimökille, oli Kuopuksemme jättänyt meille tällaisen kortin.  Kohta on siis virallinen lupa nähdä nenätysten. Illalla seurailimme hänen polttareitaan Instagramista. Olimme yllätysjuonessa mukana; meidän piti mennä lauantaina puolen päivän maissa  katsomaan hänen ja tulevan vävyn uutta kotiaan Seinäjoelle, mutta polttariporukka kaappasi hänet sitä ennen. On tässä vielä onneksi aikaa!

Kaskisista tultiin takaisin päin Kauhajoelle ja Bluesrupima tapahtumaan. Ensimmäisen kerran blueskeikalla neljän kuukauden tauon jälkeen. Olipa mukavaa! Tuttuja tavattiin ja perinteiset Atrian käristemakkarat syötiin. Ilma oli hiukan kalsea, mutta tunnelma lämmin. Se on sitä Suomen kesää.

Karanteenipäiväkirja: päivä 12

Aamu valkeni pilvisenä ja sateisena, mutta iltaa kohden aurinko alkoi paistaa. Nyt kello on 21 ja ulkona aivan ihana kesäsää. Vanhan mainoksen sanoin: "Laitoin saunan päälle. Ja olutta on!" Mieheni ei sentään huudettu järven yli naapurille, joten ihan rauhassa saadaan saunoa kahdestaan. 

Tänään on ollut askartelupäivä meillä molemmilla. Mieheni on askarrellut jalkalistoja mökin alakerran huoneisiin. Veljeni toivomus oli, että karanteenilaiset tekisivät sen. Tänään, ensimmäisenä kesälomapäivänä Mieheni ryhtyi työhön ja sai listat paikoilleen. Pientä säätöä ja suunnittelua vaadittiin joissain kohdissa, mutta lopputulos on hyvä. Mökkilaatuun pyrittiin mutta priimaa tahtoi tulla!

Minä askartelin kortteja; synttärikortteja, kiitoskortteja, kihlajaiskorteja jne.  Ostin Lontoon lentokentältä korttiaskartelu lehden ja siinä oli mukana valmiita korttipohjia, kaksipuolista teippiä ja erilaisia valmiiksi leikattuja kuvia. Niistä oli helppo askarrella. Kortit tulevat heti käyttöön, sillä suvussa on paljon niitä,  joita täytyy tämän loman aikana muistaa.

Ensimmäinen virkattu pöytätablettinikin on viimeistä kierrosta vaille valmis. Valmistuipa se nopeasti! Nyt mietin , millä aineella kovettaisin tai tärkkäisin liinan, jotta se pysyisi suorana pöydällä. Ehkä siihen joku kovetussuihke JoAnnasta (lähinnä Amerikan kotiamme oleva kangas- ja askartelukauppa, vakkari kauppani 😀) löydy. 

Karanteenipäiväkirja; päivä 11

Karanteenipäivät alkavat vähentyä, vielä kolme päivää jäljellä. Mieheni piti aloittaa tänään loma, mutta koko päivän hän sohvan nurkassa istunut ja naputellut tietokonetta tai puhunut puhelimeen. Niin tyypillistä loman alkua.

Eilen kun olin kirjoittanut karanteenipäiväkirjan päivityksen ja istunut sohvalle odottamaan perunoiden kiehumista, kuului mökin ikkunalta pamahdus. Mikä se oli? Katsoimme ikkunasta ulos ja nurmikolla ikkunan alla makasi tikka. Se oli lentänyt ikkunaa päin ja pökertynyt törmäyksen johdosta. Mieheni meni katsomaan lähempää ja totesi Kummeli tapaan: "Det var död!". Lintu oli kuollut. Mieheni siirsi  linnun raadon ojan penkalle; hautajaisia emme alkaneet sille järjestämään.

Olen kaivellut käsityöt esille. Olen yrittänyt neuloa kotona aloitettua villasukkaa, ei ole oikein iskenyt. Sen sijaan innostuin virkkaamaan. Ajatuksena on virkata kotiin keittiön pöydälle tabletit. Virkkaaminen on mukavaa vaihtelua. Matkalaukussa odottaa vielä ristipistotyö, mutta se olkoon laukussa vielä toistaiseksi.

Ensi viikolla, kun karanteenimme loppuu, siirrymme lapsuuden kotiini. Omassa huoneessani on säilytyksessä kangaslaatikoita ja sormet syyhyää kankaita hypistelemään. Ompelukoneeseen en ole koskenut pariin viikkoon. Haikeana olen katsellut  facebook kavereiden ompelu- ja tilkkupäivityksiä.  Uusimmassa Suuren Käsityökerhon lehdessä oli eräs kokeilemisen arvoinen tilkkutyö, johon materiaalit löytyisivät omista tilkkulaatikoistani. Se menee kokeiluun ensi viikolla, kunhan Mumman hääjuhlamekko on ensin saatu kuntoon.

Karanteenipäiväkirja: päivät 9 ja 10

Kulunut korona kevät on mennyt ilman erityisiä muistijälkiä. Päivät ovat olleet samanlaisia. Aamulla herätessä on miettinyt onko arkipäivä vai viikonloppu. Mitään erikoista ei tapahtunut. 

Mitään erityistä ei ole koronamökilläkään viime päivinä tapahtunut. Ilmat viilenivät ja muuttuivat sateisiksi. Karanteenipäivänä n:ro 9 pesin ne mökin ikkunat, jotka olivat jääneet Kälyltä pesemättä. Saunatuvan ikkunat odottavat vielä inspiraatioita.  Muuten päivä kuluikin Netflixin sarjaa katsoen. Sain Mieheltäni joululahjaksi  vastamelukuulokkeet. Niinpä hän sai illalla huudella aika kauan vastausta kysymykseensä "Lämmitetäänkö sauna?" Voi olla, että syynä oli myös se, että uppoiduin jännään sarjaan aika syvälle.

Kuva on otettu aamuyöllä su - ma välisenä yönä. Kuinka tuo lintukin sattui lentämään taivaalla juuri  kun otin kuvaa?

Tänään karanteenipäivänä n:ro 10, oli vuorossa pyykkipäivä. Kävin lapsuudenkodissani pesemässä  pari koneellista pyykkiä. Osan kuivatin pyykkinarulla jo siellä, mutta osan toin tänne mökille kuivumaan. Lainasin äidiltä pyykinkuivatustelineen.

Sitten onkin taas uusienperunoiden keittämisen aika ja illan suussa vähän Netflix sarjaa, sillä Miehen työaika kestänee n. klo 22. Iltavuoro siis. Työt kun tehdään karanteenissa Amerikan kellon mukaan.