Mäyräkoira tilkkupeitto

Jotkut tilkkupeitto mallit ovat sellaisia, että ne jäävät "kummittelemaan" mieleen pidemmäksikin aikaa. Eräs tällainen peittomalli on mäyräkoira, jonka vartalo vain jatkuu ja jatkuu. Muutamia vuosia sitten Päivölän tilkkukurssilla opettajamme Sanna Paranko esitteli tuolla tavalla tehdyn tyynyn ja siitä asti malli on pyörinyt mielessäni. Kenelle sellaisen tyynyn tai peiton voisi tehdä, kun mäyräkoira koirarotuna ei oikein ole ollut minun juttuni. 

Täällä Amerikassa eräässä tilkkunäyttelyssä toissa keväänä näin useamman ko. tavalla tehdyn tilkkupeiton. Malli oli ollut kyseisen tilkkukillan ohjelmistossa tuona keväänä. Ihania mäyriksiä! Jostain nettikaupasta tilasi talvella peiton ohjeet, kuin varoiksi. Jospa sitä joskus tämän peiton vielä tekisi.

Täällä Genevassa asuva suomalainen ystäväperhe hankki keväällä pikkuisen mäyräkoiran pennun ja silloin tiesin, että nyt on tullut aika toteuttaa tuo peittohaave. Pikkuinen Helmi ja suomalainen Bella neiti, ovat aivan ihastuttavia veijareita, nyt kun heidät on oppinut tuntemaan.

Ohjeessa koiran vartalon kappaleet ovat kaikki saman levyisiä, mutta minä  leikkelin kappaleet erilevyisiksi. Soveltaen tilkkulaatikossa  olevien ruskea sävyisten kangastilkkujen leveyksiä. 

Kesällä löysin suomalaisesta nettikangaskaupasta tähän peittoon sopivan taustakankaankin. Ihania ja iloisia mäyriksiä juoksentelemassa.

Blues Willow Mercantile kangaskauppa tikkasi peittoon koirantassun jälkiä. Ensimmäistä kertaa valitsin peiton vanuksi villaisen vanun. Halusin tähän  jotain erityistä, sillä lahjoitin peiton ystäville, joiden kanssa olemme viettäneet erityisen ajanjakson täällä Amerikassa asuen. Konkreettisesti lämpöisiä ajatuksia. Perheestä 3/4 osaa muuttaa tulevan joulun alla takaisin Suomeen.

Miten peitto otettiin vastaan? Ihastellen ja iloisesti riehuen kuten kuvasta näkyy.  Peiton nimi on "Tytöt" ja se tarkoittaa näitä iloisesti temmeltäviä koiratyttöjä.

Perheen tyttärellä oli joku aika sitten syntymäpäivä ja tein hänelle kehyskukkaron synttärilahjaksi. Käytin siihen mäyrispeiton taustakankaasta jääneitä suikaleita. 

Hiukan epäilin, vieläkö mahdan muistaa, miten noita kehyskukkaroita tehtiin. Täällä Amerikassa olon aikana en ole tällaisia kukkaroita tehnyt, mutta edes ohjekopioita en  esille kaivellut. Niin vain muistui kaikki työvaiheet mieleen.