"Joka lapsia hellii ja leirillä kellii..."

Kovin on ollut hiljaista tällä blogissa viime aikoina. USA:n koti pakattiin konttiin joulukuussa ja viikkoa ennen joulua palattiin koti-Suomeen. Elettiin väliaikaisten tavaroiden kanssa, vakituisessa asunnossa, noin kaksi kuukautta. Maaliskuun alussa saapui muuttokontti Keravalle ja siitä lähtien tavarat ovat etsineet paikkaansa. Tilkkutöitä en jaksanut miettiä, ennen kuin sain ompeluhuoneen ja kangasvarastot  jonkinlaiseen järjestykseen.

Palasin vakituiseen virkaani Keravan seurakuntaan ja ensimmäisinä työpäivinä eräs lastenohjaajistamme alkoi puhua, että pitäisi kerholapsille saada uusi satupeitto. Lapset istuvat kerhossa peiton päällä, kun heille luetaan satua. Vanha satupeitto oli jo puhki kulunut. Lupasin ommella, kunhan ompelukoneeni saapuvat Suomeen. 

Rippikoulutyön kaapissa riparitarvikkeita etsiessäni, käteeni osui kasa värikkäitä kangaskasseja. Kasseihin oli painettu seurakuntamme logo, vuosi ja tapahtumat, joissa kyseisen vuoden rippikoululaisten piti käydä tutustuessaan seurakunnan toimintaan. Kasseja ei voinut enää käyttää, koska logo oli vaihtunut, vuosiluku väärä ja tapahtumatkaan eivät enää pitäneet paikkaansa. Siis roskiin vain. Ei mutta, hetkinen!

Kasseista toinen puoli oli ilman painatusta; sitä voisi ehkä hyödyntää jotenkin, aprikoin. Ei tällaista määrää hyvää kangasta voi pois heittää! Onhan ekologisuus kirjattu työpaikkani tämän vuoden toimintasuunnitelmaankin. Niin, ja se satupeitto.

Keräsin kassit ja kysyin rippikoulutyön pastorilta, saanko käyttää näitä. Sain luvan ja kannoin kassit kotiin. Pesin kassit koneessa ja leikkelin saumat ja kantohihnat pois. Auton hakumatkalla Kuopion SPR:n konttikirpparilta jäi käteeni kangas, jossa oli lastenpiirtämiä ihmishahmoja erilaisissa ammateissa. Näin alkoi uusi satupeitto hahmottua. 

Tilkkupinta valmistui nopeasti. Isoihin kangaskasseista leikattuihin neliöihin ompelin lasten "piirtämiä" ihmishahmoja, yhden kuhunkin  neliöön. Sieltä löytyy merirosvo, sairaanhoitaja, cowboy ja yksi toi mieleeni papin tai paremminkin piispan.

Paikalliselta kirpputorilta löytyi taustakankaaksi 90 -luvun ihana Muumiverho. Satupeiton voi välillä kääntää Muumi puolen ylöspäin. Peitossa oleva vanukin on kierrätystä. Purin sen Amerikassa käyttämästäni kesäpeitosta. Tikkasin peiton suorilla tikkauksilla, jotka muodostivat neliöitä ja suorakulmioita isoihin värineliöihin. 

Niin syntyi peitto, jonka päällä kuunnellaan satuja. Voi siitä majankin rakentaa. Rahaa peittoon kului 5 e ja uutta oli vain lanka, jolla ompelin. Annoin peitolle nimeksi "Minusta tulee isona ..." Opiskeluaikana jatkoimme tätä lasten laulua sanoilla "...oikea nuorisonohjaaja, joka lapsia hellii ja leirillä kellii ja tekee töitä kun huvittaa."

Viime viikolla rippikoulutyön pastori tuli ison muovipussin kanssa työhuoneeseeni. "Ottaisitko nämäkin?" Muovipussissa oli aika monta, värikästä kangaskassia.