maanantai 29. kesäkuuta 2020

karanteenipäiväkirja: päivä 8

Aina sataa!

Vihdoinkin tuli normaali suomalainen kesä sää. Pilvistä, hiukan kylmää ja iltapäivästä iltaan sadetta. Nyt on siis hyvä syy olla sisällä. Lukea naisten lehtiä ja tuijottaa Netflixin murhasarjoja.

Työt aloitettiin tänään kunnon munkkirinkilällä ja kahvilla. Tätä ennen oli tietysti syöty aamupala, minä olin käynyt hakemassa ostokset kaupasta ja Mieheni oli laittanut karanteenimökin saunan lauteiden kaiteen kuntoon. Nyt on tukeva; kestää nojata. Olipa hyvät munkit.















Kaupasta olin tilannut lohta ja se savustettiin ruuaksi. Nyt tein kalan lisukkeeksi Hölskyperunoita. Tällaista ruoka en tiennyt olevankaan, ennen kuin joku kyseli facebookin "Rasta Pärkyää" ryhmässä, onko kukaan syönyt tällaisia perunoita. Savolaisen keksimäksi joku epäili näiden perunoiden olevan. Google löysi ohjeen ja sitten vain kokeilemaan. Eikä jäänyt viimeiseksi kerraksi, sen verran hyviä olivat.

Saat muuten itse Googlata mitä hölskyperunoihin laitettiin.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Karanteenipäiväkirja: päivä 7

Tälle karanteenimökille ei tule juoksevaa vettä sisälle. Saunalle vesi tulee pumpulla järvestä, mutta juomavesi kannetaan 20 litran kannuissa Koskenkorvalta. Tai näin tehtiin tähän aamuun asti. Veljeni oli puhunut Isälleni vesikannujen kantamisesta  ja kysellyt tietäisikö hän jonkun säiliön, mihin vettä voisi varastoida isomman määrän kerallaan. Isäni oli alkanut ideoida vanhasta maitotankista siirreltävää vesisäiliötä. Tankki oli jäänyt tarpeettomaksi, kun kotitilallani luovuttiin maidon tuotannosta 25 vuotta sitten.

Veljeni toi autonperäkärryllä ison metallisen säiliön melkein täynnä puhdasta ja raikasta vettä. Enää ei tarvitse kuljetella kanistereita kuin säiliöltä sisälle mökkiin. Oikea paikka säiliölle tulee olemaan muualla kuin tässä koivujen juurella. Paikka vaatii vielä järjestelyjä. 

Luovia ratkaisuja ja kierrätystä parhaimmillaan Isältäni. 




Minäkin oli luova. Maalasin tuohon tontin nurkalle kyltin, jossa on tämän mökin nimi "Villa KuriCat". Kyltin pohjana käytin eilen siivoamani roskalautakasan laudan palasta. Maalin toi Kuopus eilen illalla tullessaan. Tuli samalla kokeiltua miten hääkyltit kannattaa maalata. Kyltin teline, vanhat heinäseipäät, löytyivät koivujen välistä heinikosta.




Illan päätteeksi katsoin eTeatterin produktion, monologinäytelmän Matti Nykänen - Hyppy sumuun. Aloitin katsomisen jo päivällä, mutta Mieheni mennessä nukkumaa, katsoin esityksen loppuun. Oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä esitys. 

Teatteriakin voi katsoa omalta koneelta. 


Karanteenipäiväkirja: päivä 6

Sorry, eilen en ehtinyt päivittää karanteenipäiväkirjaa. Tänään tulee sitten kaksi, tässä ensimmäinen.

Ilma oli hiukan viileämpi kuin parina edellisenä päivänä. Se tarkoitti sitä, että jaksoi paremmin tehdä  ulkohommia. Nyt on lautaroskakasa siivottu, ladossa olevat laudat järjestetty ja pihasta siirretty sinne suojaan vielä käyttökelpoiset laudat. Nurmikon ja sisääntulokäytävän raja tuli myös siistittyä. Loppupäivän saikin sitten ottaa rennosti. HUOM! Tämän kaiken teimme siitä ilosta, että saamme viettää karanteenin täällä Veljen ja Kälyn mökillä.

 Kun muutimme Amerikkaan, jätimme paljon tavaraa tänne Kurikkaan mökkitontillamme olevaan vanhaan tupaan säilöön. Yksi sinne jääneistä tavaroista on savustuspönttö. Sitä olemme Amerikassa kaivanneet.

Ostin onnistuneella toisella nettikauppa reissulla lohta, ajatuksella tätä savustetaan. Kuopus tuli käväisemään täällä karanteenimökillä (tuli hakemaan tuleviin hääjuhliin kylttivärkkejä 😀) ja toi samalla savustuspönttömme "mökiltämme"

Keitin uudet perunat ja tein salaatin. Vielä en kokeillut hälsky perunoita; niitä kokeillaan ensi viikolla, kunhan
"käyn" ensin nettikaupasta ostamassa tarvikkeet. Mieheni tehtäväksi jäi kalan savustaminen, kuten aina. 









Oih ja voih ... kyllä oli hyvää!

Ruoka nautittiin hyvässä seurassa aurinkoisella terassilla ja jälkkärinä oli synttärikakkua.

Kuvassa Mieheni annos 😁

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Karanteenipäiväkirja: päivä 5

Se on perjantai ja viikonloppu täällä karanteenissakin. Viikonlopun menoa ja meteliä oli jo eilen illalla, kun naapurimökin isäntä soitti stereoitaan tavallista kovemmalla volyymilla. Musiikkimakumme ei oikein kohdannut. Kun äänimaailmaan lisätään vielä järven rannalta kaikuva mullilauman = jätkäporukan karjunta, oltiin todella syvällä suomalaisessa mökkikultuurissa. Basson jumputus säestää tätä perjantai iltaamme. Ei onneksi kuulu sisälle.

Täällä karanteenimökillämme on disco fiilistä joka päivä. Mökin ja saunan terasseille on kiinnitetty pieniä discopalloja. Ne pitävät linnut poissa terasseilta ja luovat hauskoja heijastuksia auringon valon osuessa niihin. Musiikkia ei paljon ole kuulunut tältä mökkitontilta; Mieheni on vähän saunatuvassa harjoitellut musiikkiesityksiä tuleviin hääjuhliin.

Odottakaahan vain mökkinaapurit, kun laitamme bluesit soimaan!

torstai 25. kesäkuuta 2020

Karanteenipäiväkirja: päivä 4

Tänään se varmistui: olemme Amerikassa vielä kolmannenkin vuoden.

Mieheni on käynyt neuvotteluja  jatkovuodesta Amerikassa kuluneen kevään aikana. Sopimukseen jätetiin ehto, että jäämme vielä vuodeksi, jos työnantajani antaa minulle vuoden lisää virkavapaata. Tänään sain puhelun työpaikalta, että kirkkoneuvosto on  hyväksynyt hakemukseni virkavapaan jatkosta vuoden 2021 loppuun saakka. Eli ensi kesänäkin tulemme jälleen Suomi-lomalle. Toivottavasti sitä lomaa ei aloiteta karanteenilla.😃

Tämän päivän lämpötilat karanteenimökillä ovat olleet hyvin kotoisia. Parisen viikkoa sitten ulkolämpömittarimme Chicagon kodissa näytti samoja lukemia + 34° C. ( 93,2 ° F). Tänään siis karanteenimökin työt ovat siirtyneet sisätiloihin, viileämpiin oloihin. Kyseessä pientä listojen laittoa, johon minulla ei ole mitään osuutta. 
Keskityn siis ruoanlaittoon, tiskaukseen ja päiväuniin.

Kohta siirrytään saunan lämmitykseen.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Karanteenipäiväkirja: päivä 3

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta aamusta iltaan. Lämmintä on. Miten sattuivatkaan hyvät säät tähän karanteeniviikkoomme. Onneksi mökissä on ilmalämpöpumppu, jonka viileään ilmaan voi siirtyä, kun olo aurinkoisella terassilla käy liian kuumaksi työntekoon ja oleiluun.

Tänä aamuna kävimme Mieheni kanssa käsiksi jätelautakasaan, joka on mökin remontin jäljiltä talon seinustalla. Mieheni sirkkasi jämälautoja saunan kiukaaseen sopiviksi palasiksi ja minä kuskasin  kottikärryillä  saunalle. Ruumiillista työtä keskipäivän lämmössä. Hiki virtasi, mutta onneksi viilentävä järvi on lähellä. Vielä jäi näitä hommia huomisellekin .

Kuinka sen kauppatilauksen kävi? Veljeni toimitti pahvilaatikollisen ruokatavaroita ja pääosin kaikki oli niin kuin pitikin. Tilaaja, eli minä, olin epähuomiossa jättänyt joitain tavaroita tilaamatta tai tilaamani tavara ei ollut kirjautunut tilauslistaan. Toisaalta taas tavara, jonka olin poistanut tilauslistasta, oli yhä mukana. No, tämä on uuden opettelua ja seuraava tilaus onnistuu jo varmaan paremmin.

Tänään oli Kuopuksemme 25. syntymäpäivää. Viestiteltiin ja soiteltiin; olemme n. 30 kilometrin päässä hänen kodistaan, mutta emme voineet lähteä synttärikahville. Hänen mukaansa paras synttärilahja oli kuitenkin se, että me pääsimme Suomeen, vaikka ei vielä voidakaan tavata. 💝

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Karanteenipäiväkirja: päivä 2

Toinen päivä karanteenissa valkeni lämpimänä ja aurinkoisena. Saunaa ei tänä aamuna lämmitetty. Sen sijaan tartuimme ruumiilliseen työhön ja siivosimme talon nurkalla olleen jätelautakasan. Se haittasi puutarhassa ajelevaa Oskaria. Nimesin nurmikonleikkuu robotin Oskariksi. Oskari oli jäänyt yön aikana lautakasan päälle jumiin. Urakointi päättyi viilentävään uintiin järvessä.

Mieheni aloitti etätyöt ja minä lähdin ruokakauppaan. Avasin tietokoneen ja kirjauduin paikallisen K -marketin nettisivuille. Helppoa ja turvallista ostosten tekoa. Huomenna Veljeni noutaa tilauksen kaupalta ja toimittaa sen tänne karanteenimökillemme. Enpä ole aikaisemmin ruokatarvikkeita netistä tilannutkaan. Kaupan sivut oli selkeät ja niillä oli helppo liikkua. Onnistuiko kauppareissu, sen näkee huomenna kun avaan kauppakassin.

maanantai 22. kesäkuuta 2020

Karanteenipäiväkirja: Päivä 1

Kaikesta huolimatta matkustimme Suomeen ja nyt sitten ollaan 14 päivää karanteenissa. Ajattelin tänä poikkeuksellisena aikana kirjoittaa fiiliksiäni päivittäin (tai ainakin melkein) tänne blogiini. Tällainen sähköinen Karanteenipäiväkirja.

Matka Chicagosta Lontoon kautta Helsinkiin kesti yli vuorokauden. O'Haren ja Heathrown lentoasemat olivat hiljaisia. Lontoossa sai ruokaa vain kioskista... mikään ravintola ei ollut auki. Ei edes Burger King, kuten Chicagon päässä. Joten arvaatte, että 7 tunnin odotus jatkolennolle oli pitkä! 

Olimme varautuneet kyselyihin, kuumeiden mittauksiin yms. sellaiseen, mutta mitään niistä ei ollut. Ei missään. Lontoossa kenttävirkailijat lähtöportilla eivät käyttäneet edes maskeja. Suomen päässä ei kyselty on karanteenipaikka ja kuljetusta sinne.  Ne olivat joka tapauksessa osaltamme kunnossa. Ja niin on jo tuo maski ehdollistunut, että hiukan arvelutti mennä yöllä ABC huoltamolle hakemaan ruokaa ilman maskia.

Karanteenimökkimme järvimaisemaa
Kiitos Paapalle auton lainasta. Esikoiselle ja hänen kaverilleen auton tuonnista kentälle ja matkaeväistä. Kiitokset Veljelle ja Kälylle mökin lainasta. Kyllä näissä oloissa ja maisemissa voi karanteeniviikot viettää. Kuopukselle menee kiitokset aamupala tarvikkeista, mansikoista ja uusista perunoista.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli ensimmäisenä tehtävänä saunan lämmitys! Aamukahvin jälkeen leppoisat löylyt ja pulahdus järveen. Ei siis pöllömpää karanteenia.

Pikainen visiitti maskien ja käsidesien kanssa Mummalla ja Paapalla (mun äiti ja isä). He asuvat n. kymmenen kilometrin päässä täältä mökiltä. Tarvittiin hiukan Suomi tavaroita, joita olimme sinne jättäneet.

Mieheni tekee etätöitä karanteenissa. Amerikan aikaan kun töitä tehdään, niin se on iltavuoro täällä päässä. Onneksi yhteydet toimivat. Ne olivat tämän karanteeni asuntomme suurin edellytys. Kun Mieheni työpäivä loppuu, grillataan suomalaista makkaraa ja lämmitetään iltasauna.

Ja mitäs minä teen? Näin aluksi ainakin luen kasan suomalaisia naistenlehtiä, jotka Mumma oli mulle kerännyt.


perjantai 19. kesäkuuta 2020

Jotain minulta puuttuu

Kirjoitin kuukausi sitten ensimmäisestä mysteeripeitostani. Samassa blogissa kirjoitin, kuinka olin liittynyt uuteen mysteeripeittoryhmään. Claudia mysteries quilt on ryhmän nimi ja sinne ilmestyy joka kuukauden ensimmäinen päivä uusi blokki ommeltavaksi. Koska mennään jo kesäkuussa kuusi erilaista blokkia on tehty ja toiset kuusi ovat vielä jäljellä. 


Valitsin tähän mysteeripeittoon kankaat, joita löytyy kangasvarastostani. Ovat itselleni hyvin epätyypillisiä värejä, mutta kun tuollaisia kankaita on  hankkinut, niin eiköhän niistä jotain voi tehdäkin. 

Tällä mysteeripeittoryhmällä on omat facebook sivut ja olen tietenkin liittynyt sinnekin. Siellä  tilkkuilijat jakavat kuvia tehdyistä blokeistaan ja kangasvalinnoistaan. Jotkut ovat alkaneet tehdä tätä peittoa joulukankaista. Ja siitä se ajatus sitten lähti. 

Jotain minulta puuttuu, jouluinen tilkkupeitto. Siispä aloin tekemään tosia blokkeja joulukankaista. Niitäkin löytyy omasta varastosta. Tällaiset ovat samat blokit joulukankaista. Tunnustan , vaaleaa jouluista taustakangasta täytyi käydä ostamassa JoAnnasta. Onneksi korona rajoituksia purettiin ja pääsi pitkästä aikaa hypistelemään kankaita. Tilkkutyön viimeinen blokki julkaistaan joulukuun alussa, joten peittokin valmistuu sopivasti jouluksi. Minulla siis toivottavasti valmistuu kaksi peittoa.

Jossain blogissani kirjoitin, kuinka tilkkuilu on välineharrastus. Tarvitaan mitä erikoisempia välineitä, jotta työ olisi nopeampaa ja helpompaa. Tilkkuiluun erikoistuneita liikkeitä kun kiertää, löytää monesti tavaroita, joita ei tiedä tarvitsevansa... ennen kuin tarvitsee.

Ostin viime syksynä jostain tilkkunäyttelystä viivaimen, jonka avulla saa helposti tasattua oikean kokoisia kappaleita, kun ommellaan lentäviä hanhia. Alarivin keskimmäisen blokin tähden sakarat on tehty tällä lentävät hanhet systeemillä. Tein tuohon pinkki/turkoosi peittoon ko. blokkia ja harmittelin, miten onkin hankala siistiä kappaleita ompelun jälkeen oikean kokoisiksi.


Kun tuli aika tehdä joulukankaasta samaa blokkia, muistin tuon viivaimen ja voi kuinka helppoa sillä olikaan siistiä ommellut palat!  Voisin tehdä lentäviä hanhia vaikka enemmänkin, kun omistan noin kätevän viivaimenkin. Katsotaan mitä seuraavien kuukausien blokit pitävät sisällään, jos vaikka lisää lentäviä hanhia.



keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Kokeiluista syntyy

Tänä keväänä on ollut Koronan takia aikaa. No, en voi valittaa, eikö tuota aikaa ole täällä Amerikassa ollut ilman virustakin ja karanteenia. Joka tapauksessa olen tämän kevään aikana kokeillut erilaisia mielenkiintoisia tilkkublokkeja. Osa niistä on jäänyt kokeiluasteelle ja osa on valmistunut valmiiksi työksi asti. Tässä blogissa esittelen niitä, joita voin jo näyttää. Osan uusista mielenkiintoisista blokeista olen valmistanut lahjaksi, joten niiden julkinen esittely on myöhemmin.

Tähän tilkkublokkiin ommeltiin yhdeksän palaa ruudukoksi. Muodostunut neliö leikattiin kahteen suuntaan keskeltä puoliksi. Kahta neljästä osasta käännettiin eri suuntaan ja niin muodostui tällainen kuvio.

Tämän kokeilu tilkkupinnana tein kirkolta saamaistani 5,5" X 5,5" valmiiksi leikatuista palasista. Tämä tilkkupinta menee siis kirkon tilkkupiiriin. Värisävyt ja kankaiden tummuusasteet on tärkeitä huomioita tilkkutöitä tehdessä. Tässä työssä se tuli varsin hyvin esille. Joissain blokeissa se onnistui, joissain ei.

Olen kevään aikana ommellut kirkon tilkkupiirille 16 tilkkupintaa. Keksin nimittäin, että ompelen suorat tilkut yhteen saumurilla. Näin tilkkupintoja valmistui nopeasti. Yhden tilkkupinnan ompeluun kului aikaa 1,5 tuntia. Sauma on mielestäni kestävä sillä, saumuri ompelee kaksi ommelta vierekkäin ja  huolittelee saumanvaran kahdella langalla. Kuvan tilkkupinnan ompelin kuitenkin ihan normaalilla ompelukoneella.



Tämän lapsen peiton ompelin ja tikkasin valmiiksi asti. Se menee kirkkoni kautta hyväntekeväisyyteen..

Tässä työssä käytin kirkolta saamiani valmiita valkoisia paloja ja eräästä kevään aikana tekemästäni lahjapeitosta "roskaksi jääneitä" vaalean sinisiä suikaleita. Ideana oli ommella neliöpalan kahteen  nurkkaan vinottain vaalean sininen suikale. Kun sitten yhdisti neliöt yhteen, muodostuu neljän palan keskelle tällaisia "huojuvia" tähtiä. Tähtien sakarat ovat tarkoituksella eri mittaisia ja levyisiä.  Reunustin valmiin tilkkupinnan vaalean sinisellä kankaalla, jossa on leijonan ja krokotiilin kuvia.




                                                              
Tässä lasten peitossa kokeilin blokkia, jonka kaavan sain Mäntyharjun tilkkukurssilta pari vuotta sitten.  Vähän meni aikaa muistellessa Sanna open ohjeita mallin ompeluun, mutta kun järjestin tilkkukurssien monisteet, löysin ohjeen. Ympyrä työn keskellä hahmottuu selvästi. 

Rakastan tilkkukauppojen yllätyspusseja. Ne ovat ruskeita paperipusseja, joihin on kerätty erilaisia suikaleita ja palasia, kaupan omasta kangasvalikoimasta. Blue Willow Mercantile on liike, jossa olen tikkautanut valmiita peittojani ja sieltä lähtenyt tuollainen 5 dollarin mysteeri pussi. Itse asiassa ainakin kolme! Tämä lapsen peitto on ommeltu yhden mysteeripussin sammakkokankaista. 

Vanuvarastostani löytyi polyesteri vanua, joten tein tämänkin peiton valmiiksi kuten edellisen tähti peitonkin. Käytämme samanlaista polyesterivanua kirkolla ja tikkasin molemmat peitot samanlaisilla solmuilla kuin kirkon tilkkupiirissä.Vuorina Sammakko peitossa on kirpparilta löytynyt ruutukangas ja vaalean sinisessä kirpparilta löytynyt flanelli.


Mysteeripussin sisällöstä valmistui myös tällainen ompelukone seinävaate. Sen tehtävänä on suojata seinää kun silitän tuossa silityslaudalla. 

Silityslaudansuojus on uusi. Sen ostin kaupasta, en tehnyt itse. Siinä on tuollainen iso pussi, mutta en ole keksinyt vielä mihin sitä käyttäisin.







Viimeisin kokeiluni on kukkablokki. 

Tilkkubloggaaja Tilkunviilaaja on tehnyt tällä blokilla valmiin peiton, jota hän on esitellyt blogissaan. Olen miettinyt tätä blokkia paljon ja nyt päätin kokeilla. Piirsin paperille miten kukat muodostuisivat ja saattaisivat sijoittua valmiissa työssä. Blokkiin tarvittavat neliöt ovat tässä kokeilussa aika pieniä, sillä valmis kaavani tällaiselle ympyrän neljännekselle on aika pieni. Jos tämä pääsee joskus isompaan toteutukseen asti, teen blokista isomman.


Loppuun kevennys! 
Lisää kuvateksti

Kun Korona karanteeni alkoi, ihmiset hamstrasivat 
   kaupasta vessapaperia. Oli se outoa, kun paikallisen     Meijerin (Prisman tasoinen tavaratalo tässä lähellä)
    vessa ja talouspaperi hyllyt olivat tyhjiä.

Muistoksi tuosta ilmiöstä teinalakerran vessaamme seinävaatteen nimeltään "Covic -19 ja hamstratut vessapaperit"


torstai 11. kesäkuuta 2020

Ompelukoneet ovat tänä keväänä surranneet

Tämä korona kevät on tuonut uutta innostusta myös vaateiden ompeluun. Kun vaatekaupat eivät ole olleet auki, on pitänyt kaivella omia kangasvarastoja ja ommella itse. Ja mitä niistä onkaan löytynyt?

Viime kesänä Suomi -lomalla ostin Marimekon tehtaanmyymälästä kankaan, josta suunnittelin ompelevani mekon. Nyt kun tarkemmin hypistelin kangasta, totesin sen olevan enemmänkin ulkoilupuku kangasta kuin mekkokangasta. Niinpä yhtenä yönä syntyi ajatus, teenpä siitä kevyen ulkoilutakin. 

Olin syksyllä tilannut Unelmaisen Kati takkikaavan, jonka keskimmäinen tyttäremme toi tullessaan tänne jouluksi. Kirpputorilta olin ostanut pussillisen kankaita; sieltä oli varastoihini kulkeutunut mustaa vuorikangasta. Vetoketju löytyi vetoketjulaatikosta.

Tuumasta toimeen ja parin päivän aherruksen jälkeen takki oli valmis.

Keltaista nyöriä ei varastoistani löytynyt, mutta vinonauhaa löytyi. Siitä ompelin takkiin nyörit. Olen tyytyväinen takkiin, siitä tuli hieno! Ulos en ole vielä  tämä takki päällä lähtenyt, sillä ilmat ovat olleet viime aikoina aika helteiset, eikä takkia ole tarvinnut. Ehkä tämän kesän Suomi-lomalla otetaan takki käyttöön.

Kangasvarastosta on löytynyt myös trikookankaita ja niistä on valmistunut puseroita, mekkoja, legginsejä... jo Suomessa kokeilluilla luottokaavoilla. On siis saumurille ja cover stitch koneelle (kone, jolla ommellaan joustava käänne esim. puseron helmaan) ollut käyttöä.

Viime vuoden helmikuussa kirjoitin blogissani, kuinka Mieheni valitsi kangaskaupasta alligaattorin nahkajäljitelmä kankaan. Hänellä oli ajatus, mitä siitä tehtäisiin. Nyt tuli aika toteuttaa tuo visio.

Niistä piti tehdä kitara- ja huuliharppuvahvistimille suojat. Kun kangas ostettiin, oli vain yksi pikku vahvistin mutta syksyllä Miehen työhuoneeseen ilmestyi toinenkin. Onneksi kankaasta riitti molempien suojiin. 

Työnjakomme oli, että Mieheni piirtää ja leikkaa mittojen mukaan tarvittavat kappaleet ja minä ompelen. Kappaleet leikattiin jo noin kuukausi sitten ja sopimus oli, että suojat valmistuvat ennen seuraavaa keikkaa. (Ajattelin, että keikka olisi joskus syksyllä 😉) Sitten tulikin keikka kutsu viime lauantai-iltapäivälle ja minun piti alkaa hommiin.
Ompelussa ei loppujen lopuksi aikaa paljon kulunut. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, piti jälleen paikkansa. Ihmeen hyvin Pfaffini jaksoi paksuissakin kohdissa ommella, eikä alakäänteenkään ompelu tuottanut suuria ongelmia. 

Mieheni alligaattorin nahkaiset keikkakengät (jäljitelmät nekin) eivät olleet tällä keikalla käytössä.

Greenwich Square - Greenwich neliö

Tämän tilkkutyön aloitin jo ennen koronaa. Sen piti olla minun tilkkutyöni tilkkukiltamme isossa tilkkunäyttelyssä syksyllä 2020. Sattuneest...