maanantai 30. maaliskuuta 2020

Peruutettu

Vietämme toista kevättä täällä Amerikassa. Kaiken piti olla tuttua ja turvallista, mutta sitten maailmalla alkoi kiertää Corona. Tekemiset ja toimintatavat piti ajatella uudelleen. Tuli erilaisia poikkeustiloja ja kieltoja, jotka vaikuttavat elämään.

Mieheni on tehnyt jo pari viikkoa töitä kotoa käsin.  Se on vaikuttanut omaan elämääni eniten. Ei  enää yksinäisiä päiviä kotona ompelukoneen kanssa 😁. Sitten peruttiin tilkkupiirin tapaamiset kirkolla ja englannin tutoroinnit kirjastolla. No, niistä seurasi lisää vapaa-aikaa. Peruutukset koskivat myös erilaisia tapahtumia. Tilkkunäyttely Nappervillessä peruttiin ja se jo vähän harmitti. Samaan aikaan tuli tietoa Suomesta, että Finnquiltin Tilkkurata -tapahtuma Järvenpäässä peruttiin. Sinne en olisi joka tapauksessa päässyt osallistumaan. Nyt on peruutettu huhtikuulle varattu matkamme San Franciscoon,  Apocalyptican keikka toukokuulta ja Kinky Boots -musikaali Vapun päivältä. Harmittaa vähän enemmän. Näihin kun oli liput jo ostettuna.

Koska Järvenpään Tilkkurata tapahtuma peruttiin, esittelen työni, jotka olisit nähnyt tapahtumassa Mitään hienoa videoesittelyä en voi tehdä, sillä työt ovat Suomessa ja itsellä vain muutama kuva töistä.

Viime syksynä osallistuin Finnquiltin kilpailuun "Tilkkua ylle"" Tein sinne tällaisen mekon.

Alkuideana oli harmaa sävyinen tilkkupaketti, johon lisäsin oranssin sävyisiä kankaita. Löysin Tilkkukiltani lahjoituspöydästä tilkkuaiheisia ajatelmia sisältävän kankaan ja lisäsin näitä ajatuksia blokkeihin.

Mekon kaavana käytin Kässäkerho Pompomin Monday mekkokaavaa, josta pidän kovasti.
Tuolla kaavalla tehty mekko on juuri nytkin päälläni!

En päässyt kymmenen parhaan joukkoon, mutta osallistuminen oli mukavaa. Ja työni olisi ollut esillä tilkkutapahtumassa. Itselleni se olisi ollut palkinto jo sinänsä.

Tässä kuva yhdestä tilkkuajatuksesta, joka on mekossa.





























Syksyllä ilmoittauduin mukaan ryhmään, jossa kukin osallistuja teki yhden pienehkön työn, johon innoituksen sai edellisen tekijän työstä. Siis vähän niin kuin Rikkinäinen puhelin -leikki, mutta nyt läheteltiin valmiin työn kuva seuraavalle tekijälle, lauseen kuiskaamisen sijaan. Työn tekemiseen aikaa annettiin yksi kuukausi.

Minulle annettiin joulukuu työskentelykuukaudeksi ja sainkin sähköpostiini marraskuun lopulla kuvan edellisestä työstä. Siinä oli palasia tiiliseinä kankaasta ja iso alue, kuin kukkaniitty, harmaita sävyjä. Minua alkoi kiehtoa tiiliseinä ja kukkaniitty.

Ompeluhuoneeni sohvalla olevassa kangaskassassa oli tiilen väristä kangasta, jonka olin löytänyt  Pelastusarmeijan kirpputorilta.  Sitten muistin, että olin ottanut jälleen kerran Tilkkukillan lahjoituspöydästä valmiiksi leikattuja vihreitä lehtiä ja valmiiksi ommeltuja suikaleita.


Näistä lähtökohdista työni alkoi hahmottua. Tein ensin tasaisen tiiliseinän, johon käytin tiilen värisen kankaan nurjaa puolta. Sitten aloin sommitella varsia ja lehtiä kukkakimpuksi. Kukat päätin tehdä erikokoisista ympyröistä, jotka kiinnitettäisiin työhön tikkaamalla.

Tässä kuva työn hahmottelusta itsenäisyyspäivän aamuna.





Tällainen se on valmiina. Kukkien ympärillä on pieniä helmiä, jotka ompelin käsin.
Valmiista työstä olin ottanut kuvan jo 9.12., eli aika nopeasti työ valmistui. Olen tähän työhön tyytyväinen. Kaikkien näiden töiden piti olla esillä Järvenpäässä. Peruutuksen takia saavat vielä odottaa vuoden; ovat esillä ensi vuoden tilkkutapahtumassa. Töistä tehdään juttu Finnquilt yhdistyksen lehteen tänä keväänä ja mahdollisesti myös matkalaukku näyttely. Me osallistujat olemme lähetelleet kuvia töistämme toisillemme ja täytyy sanoa, että kovasti työt ovat muuttunut aloituskuvasta.

Finnquilt yhdistys halusi lähettää suomalaisten tilkkuilijoiden töitä Luxemburgiin toukokuussa järjestettävään näyttelyyn. Näyttelyn teema oli "Liikkeellä". Taas innostuin, tein sinne tällaisen kilpikonna seinävaateen.  Ajatukseni oli "'Liike se on pienikin liike... hitaasti mutta varmasti". Kilpikonnat muistuttavat minua näistä Illinoisin kilpikonnista, joita en ole nähnyt, mutta joista olen kuullut.
Viime viikolla tuli viesti, että työni on valittu mukaan. Näyttely on TIETYSTI tältä vuodelta peruttu, mutta elämä jatkuu... ensi vuonna sitten.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Keväinen tilkkusilppu -peitto

Aurinko paistaa ja lumet ovat sulaneet. Yhtenä iltana ja yönä alkuviikosta lunta tuli aika reilusti, mutta päivä sulatti kaiken pois. Ruoho vihertää ja narsissit puhkeavat piakkoin kukkaan. Syksyllä istuttamani tulppaanit kasvavat jo pintaan. Kukkia saa vielä odottaa; kunhan ei orava vain käy syömässä kukan nupuja pois. Kyyhkyset kujertaa ja kardinaalilintu pariskunta on nähty kotipuissamme. Se tietää kevään tuloa.

Tilkkukiltamme lahjoituspöydällä oli tarjolla loppuvuodesta jonkun lahjoittamaa tilkkusilppua. Eri värisiä ja  levyisiä kaitaleita. Minä nappasin ne mukaani, koska pidin niiden väreistä. Joku tilkkuilija kertoili nettiblogissaan miten toisen tilkkuilijan jämätilkut saavat sormet syyhyämään ompeluun. Niin kävi minullakin. Aloin yhdistelemään näitä kaitaleita neliöiksi. Tein neliöistä melko isoja 10 X 10 tuumaisia. Näitä neliöitä olisi ommellut vaikka kuinka paljon, työ oli niin mukavaa!

Kun olin ommellut neliöitä mielestäni tarpeeksi, leikkasin luonnon valkoisesta kankaasta samankokoisia neliöitä ja ompelin kaitaleblokin ja valkoisen palan keskeltä kulmittain yhteen. Näin sain blokkeja, joiden yksi kulma muodostui valkoisesta kolmiosta ja toinen  kulma värikkäistä kaitaleista.

Suunnitteluseinälläni sommittelin blokit mieliseeni järjestykseen. Blokkien ompelu yhteen oli helppoa kun suunnitelma oli valmis. Vuoriksi löysin kangaskaapistani syksyllä Pelastusarmeijan kirpputorilta ostamiani sorsakankaita. Ei nyt aivan minun makuuni mutta niissä oli pituutta sen verran paljon, että riittivät hyvin vuoreksi. Vein valmiin tilkkupinnan vuorikankaan kanssa tikattavaksi Blue Willow Mercantile liikkeeseen, joka on tässä kotimme lähellä. He tikkasivat peiton kolmio kuvioinnilla ja se valmistui parissa päivässä, juuri, ennekuin Corona rajoitukset astuivat voimaan. Minulle jäi sitten enää reunakaitaleen ompelu.



Nyt on sitten parisänkymme päällämme uusi peitto. Tarpeeksi iso ja iloisen värinen.
 Joskus tulee pieniä virheitä, mutta niitä voi korjailla, vaikka valmiilla ompelukuvilla. Nostalgic Luhta -merkin olin tallettanut jostain vanhasta vaatteesta ja nyt se löysi paikkansa tästä peitosta.
 

Huomaa, tässä kuvassa on Caphorn -purjehdusmerkki, myöskin peittämässä pientä virhettä.


Tässä kuvassa näkyy peiton nimi ja vuorena käyttämäni sorsakangas. Vuoressa on myös toisenlaistakin sorsakangasta, ei pelkästään tätä.


Peiton nimessä käyttämäni sana "scrap" tarkoittaa tilkkutekniikkaa, jossa käytetään erivärisiä ja erikokoisia tilkkuja. Työssä ei suunnitella värejä etukäteen, otetaan se tilkku, mikä sattuu laatikosta käteen sillä kertaa tulevan.  Suomennettuna nimi voisi olla "Keväinen tilkkusilppu".









torstai 5. maaliskuuta 2020

Kevään tulppaanit

Mikä on kevään merkki? Se kun, kauppoihin ilmestyy tulppaanikimppuja. Täällä ne taitavat tulla  aikaisemmin kuin Suomessa, mutta joka tapauksessa niistä alkaa kevät tai ainakin kevään odotus.

Löysin paikallisesta pikkutavaratalosta, joka on erikoistunut kausituotteisiin ja luomuun tällaisen tulppaani istutuksen. Traden Joe`s on kaupan nimi ja sieltä saa parhaimmat ja säilyvimmät kukkaset edulliseen hintaan. Tässä istutuksessa sipulit ei olekaan kaivettu maahan, vaan sipulit ovat muovialustan päällä, josta ne kasvattavat juurensa alhaalla olevaan veteen. Varret ovat aluksi ihan lyhyitä mutta kasvavat lasimaljakon sisällä ja pysyvät siten hyvin kasassa.
















Tulppaani istutuksen kaveriksi piti tietysti ommella tulppaanipöytäliina.
Keittiön pöydälle ompelin keltaisen ja punaisen sävyisiä tulppaani blokkeja vierekkäin ja kanttasin liinan oransilla. Tikkasin liinan omalla koneellani tulppaaninkukan reunoja pitkin ja lehtiin vihreällä vinoja lehtiruoteja. Siitä tuli ihanan keväinen. Harmi vain, että ei vielä malta pitää sitä arkisin pöydällä, valkoinen pohja kun likaantuu niin helposti. Säästelen liinaa vielä pääsiäiseen.

Pöydällä on nimipäiväkseni ostamia Marianne karkkeja, joita tarjosin tilkkupiirin naisille. Genevassa on kauppa, josta voi ostaa skandinaavisia tuotteita. Fazerin suklaata ei tällä kertaa ollut mutta Marianne karkit olivat piirin naisille ja pastorille mieleen.











Keittiössä olevan senkin päälle ompelin liinan eri sävyistä pinkeistä tulppaaneista. Asettelin tulppaanit eri tavoin kuin ruokapöydän liinassa. Aserttelin ne vastakkain. Tikkasin tulppaanin kukat taas reunoja pitkin, mutta tähän liinaan ompelin lehtiruotit pituussuuntaan. Kanttasin liinan pinkillä. Liinan seuraksi ostin antiikkiliikkeestä vaalean punaisia tekotulppaaneja, jotka näyttävät ihan aidoilta. Valittavasti kukat eivät näy tässä kuvassa. Ovat tuossa edellisessä kuvassa ikkunalla.


tiistai 3. maaliskuuta 2020

Sisustustikapuut ja tilkkupeitot


Olen monesti miettinyt, miten saisin valmiit tilkkupeitot kotona kauniisti esille. Sohvan selkämykselle … joo, niin, mutta kun siinä on jo yksi peitto suojaamassa selkämystä likaantumista ja pari peittoa, joita käytetään kun katsotaan telkkaria. Ei mahdu vaikka sohvamme onkin aika iso. Sitten keksin, sisustustikapuut.

Löysin paikallisessa askarteluliikkeestä kyseiset tikkaat ja kun vielä sattuivat olemaan halvennuksessakin, ostin ne. Nyt ne nojaavat olohuoneen seinäämme vasten ja niissä roikkuu tällä hetkellä kaksi viimeisintä tilkkupeittoani. Toinen on Lumihiutale peitto, josta olen kirjoittanut jo aikaisemmin blogissanikin.









Toinen on viimeisin peitto, jonka olen tehnyt itselle. Sen värit ovat aika vaaleat.(Verrattuna minun normaalisti käyttämääni väriskaalaan 😀)  Kun  Mieheni näki peiton ensimmäisen kerran puoli valmiina, hän totesi peiton olevan raikas. Siitä tulikin sitten peiton nimi "Raikas", Amerikaksi "Fresh". Löysin peittoon käyttämäni kangaskaitaleet, tilkkukiltamme lahjoituspöydästä. En muista löysinkö mallin netistä, vai mistä. Joka tapauksessa sille ei ole täydellistä esikuvaa, eli voisiko sitä nyt sitten sanoa  itse suunnitelluksi.  Aloitin blokkien teon syyskuussa tilkkuretriitissä ja sain peiton tammikuussa valmiiksi. Kuvasta näkyy myös millaisen vuorikankaan raikkaaseen peittooni valitsin.


Kodistamme kahden mailin päässä, on uusi tilkkukangaskaupan, Blue Willow, jossa on myös tilkkutöiden tikkauspalvelu. Tikkautin ensin tuon lumihiutale peiton siellä. Valitsin tikkauksen, jossa on myös lumihiutaleita. (kuvassa) Hinta oli kohtuullinen ja toimitus nopea. Viikon kuluttua sain hakea lumihiutale peiton kotiin. Samalla kertaa jätin raikkaan peiton tikattavaksi. Senkin valmistumiseen meni noin viikko. Ihaninta on se, että paikka on niin lähellä. Nyt saa nopeammin peitot valmiiksi asti.



maanantai 2. maaliskuuta 2020

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin!"

Joulusta on jo kulunut aikaa, mutta silti joulun aikaiset tapahtumat ovat pyörineet mielessäni ja tulevat varmaan säilymäänkin siellä pitkään. Olihan joulumme täällä jälleen erilainen kuin edellisenä vuonna, mutta tänä vuonna harmitti postin kulku tai oikeammin niiden kulkemattomuus. Kusti ei  jaksanut Suomen päässä polkea loppuun asti.

Lähetin paketit tyttärille ja muille tärkeille sukulaisille hyvissä ajoin, jo ennen itsenäisyyspäivää. Puolessa kuussa  alkoi tulla kiitosviestejä, että paketteja oli tullut perille. "Kaikki kunnossa", ajattelin.

Jouluaattona soittelimme kuopuksen kanssa ja kuulin, ettei heille ollut tullut pakettia. Postitin samassa paketissa lahjat sekä esikoisen että kuopuksen perheelle. Asuvat molemmat Etelä-Pohjanmaalla samassa kaupungissa. "Ehkä postissa on niin paljon kiirettä lakon jäljiltä, etteivät ehtineet jakaa paketteja ennen joulunpyhiä" ajattelin. Netistä katsoin lähetyskoodin avulla, että tyttären paketti oli saapunut Suomeen 12.12, ja jätetty postin kuljetettavaksi 13.12. Luulisi sen välipäivinä löytyvän perille.

Paketti ei löytänyt saajaansa välipäivinäkään ja kun sitten joulua meillä viettäneet Rakkaat vieraat lähtivät kotiin, aloin selvitellä koodinumeron avulla missä paketti oikein lojuu. Selvisi, että se oli lähetetty takaisin tänne Amerikkaan 31.12., koska sitä ei oltu haettu pakettiautomaatista määräajassa. ARRRGGG! Tyttäremme ei koskaan saanut ilmoitusta paketin saapumisesta.

Joulun jälkeen veljeni kyseli, onko heidän lähettämänsä joulupakettia tullut perille. Ei tullut viikossa kuten olivat Suomen postissa luvanneet. Meni kuukausi ja paketti tuli postilaatikkoomme tällaisena. Läpi asti kastuneena! Siis ei ihan mennyt nappiin postin toiminta täälläkään päässä. Sain kyllä paketin sisällön kuivattua; kirjat tuoksuvat kastuneelta ja sivut käppyrällä.

Kaiken kaikkiaan jouluposti saapui perille vasta tammikuun lopussa; kiitos kuitenkin kaikista joulutervehdyksistä!

Sitten tuli aika lähettää esikoisen syntymäpäivälahja. Kääräisin lahjat muovipusseihin ja pakkasin jo Suomessa käyneet joululahjat samaan laatikkoon. Kirjoitin kaikki mahdolliset tiedot paketin päälle ja liimasin tekstien päälle vielä teipit, ettei kirjoitus leviä, jos kastuu. Paketille tuli hiukan hintaa, muttapa mitäpä ei äiti lastensa eteen tekisi. Lähetin vielä viestinä lähetyskoodin tyttärelle ja jäin odottamaan milloin paketti olisi perillä.  Meni viikko ja tytär ilmoitti paketin tulleen perille. Mitä, viikko, tämä oli aivan uutta! Ilmoitus paketin saapumisesta tavoitti tyttäreni vasta seuraavalla viikolla, mutta sillä ei ollut enää merkitystä, koska paketti oli jo noudettu.

Mitä esikoiselleni lähetin? Nyt siitä voi jo kuvankin julkaista kun lahja on mennyt perille.

Tein hänelle vanhoista StarWars t-paidoista sängynpeiton. Peitolla on kokoa n. 2 m X 2 m, eli aika iso peitto. Peitossa on yksi kuva, joka on hänen omasta vanhasta paidastaan ja loput kuvat löytyi kirpparilta. Lahjan saaja oli erittäin tyytyväinen peittoonsa; ääniviestistä kuului onnellista itkua!

Isäntä istuu sohvalla ja katsoo telkkaria oman Blackhawks t-paidoista tehdyn peittonsa alla. Se on ihan lämmin ja painava,  kun siinä on puuvillavanu ja fleecevuori. Pitäisiköhän tehdä itsellekin StarWars peitto telkkarin katseluun? Ikkunoista nimittäin vetää aikalailla näin talvella.




Greenwich Square - Greenwich neliö

Tämän tilkkutyön aloitin jo ennen koronaa. Sen piti olla minun tilkkutyöni tilkkukiltamme isossa tilkkunäyttelyssä syksyllä 2020. Sattuneest...