"Kyllä minä niin mieleni pahoitin!"

Joulusta on jo kulunut aikaa, mutta silti joulun aikaiset tapahtumat ovat pyörineet mielessäni ja tulevat varmaan säilymäänkin siellä pitkään. Olihan joulumme täällä jälleen erilainen kuin edellisenä vuonna, mutta tänä vuonna harmitti postin kulku tai oikeammin niiden kulkemattomuus. Kusti ei  jaksanut Suomen päässä polkea loppuun asti.

Lähetin paketit tyttärille ja muille tärkeille sukulaisille hyvissä ajoin, jo ennen itsenäisyyspäivää. Puolessa kuussa  alkoi tulla kiitosviestejä, että paketteja oli tullut perille. "Kaikki kunnossa", ajattelin.

Jouluaattona soittelimme kuopuksen kanssa ja kuulin, ettei heille ollut tullut pakettia. Postitin samassa paketissa lahjat sekä esikoisen että kuopuksen perheelle. Asuvat molemmat Etelä-Pohjanmaalla samassa kaupungissa. "Ehkä postissa on niin paljon kiirettä lakon jäljiltä, etteivät ehtineet jakaa paketteja ennen joulunpyhiä" ajattelin. Netistä katsoin lähetyskoodin avulla, että tyttären paketti oli saapunut Suomeen 12.12, ja jätetty postin kuljetettavaksi 13.12. Luulisi sen välipäivinä löytyvän perille.

Paketti ei löytänyt saajaansa välipäivinäkään ja kun sitten joulua meillä viettäneet Rakkaat vieraat lähtivät kotiin, aloin selvitellä koodinumeron avulla missä paketti oikein lojuu. Selvisi, että se oli lähetetty takaisin tänne Amerikkaan 31.12., koska sitä ei oltu haettu pakettiautomaatista määräajassa. ARRRGGG! Tyttäremme ei koskaan saanut ilmoitusta paketin saapumisesta.

Joulun jälkeen veljeni kyseli, onko heidän lähettämänsä joulupakettia tullut perille. Ei tullut viikossa kuten olivat Suomen postissa luvanneet. Meni kuukausi ja paketti tuli postilaatikkoomme tällaisena. Läpi asti kastuneena! Siis ei ihan mennyt nappiin postin toiminta täälläkään päässä. Sain kyllä paketin sisällön kuivattua; kirjat tuoksuvat kastuneelta ja sivut käppyrällä.

Kaiken kaikkiaan jouluposti saapui perille vasta tammikuun lopussa; kiitos kuitenkin kaikista joulutervehdyksistä!

Sitten tuli aika lähettää esikoisen syntymäpäivälahja. Kääräisin lahjat muovipusseihin ja pakkasin jo Suomessa käyneet joululahjat samaan laatikkoon. Kirjoitin kaikki mahdolliset tiedot paketin päälle ja liimasin tekstien päälle vielä teipit, ettei kirjoitus leviä, jos kastuu. Paketille tuli hiukan hintaa, muttapa mitäpä ei äiti lastensa eteen tekisi. Lähetin vielä viestinä lähetyskoodin tyttärelle ja jäin odottamaan milloin paketti olisi perillä.  Meni viikko ja tytär ilmoitti paketin tulleen perille. Mitä, viikko, tämä oli aivan uutta! Ilmoitus paketin saapumisesta tavoitti tyttäreni vasta seuraavalla viikolla, mutta sillä ei ollut enää merkitystä, koska paketti oli jo noudettu.

Mitä esikoiselleni lähetin? Nyt siitä voi jo kuvankin julkaista kun lahja on mennyt perille.

Tein hänelle vanhoista StarWars t-paidoista sängynpeiton. Peitolla on kokoa n. 2 m X 2 m, eli aika iso peitto. Peitossa on yksi kuva, joka on hänen omasta vanhasta paidastaan ja loput kuvat löytyi kirpparilta. Lahjan saaja oli erittäin tyytyväinen peittoonsa; ääniviestistä kuului onnellista itkua!

Isäntä istuu sohvalla ja katsoo telkkaria oman Blackhawks t-paidoista tehdyn peittonsa alla. Se on ihan lämmin ja painava,  kun siinä on puuvillavanu ja fleecevuori. Pitäisiköhän tehdä itsellekin StarWars peitto telkkarin katseluun? Ikkunoista nimittäin vetää aikalailla näin talvella.