perjantai 31. toukokuuta 2019

Tilkkuretriitti

Muistan kun lähdin ensimmäisen kerran Hiljaisuuden retriittiin. Olin silloin Pornaisten seurakunnassa  nuorisotyönohjaajana ja nuoret olivat huolissaan, osaanko olla hiljaa neljä päivää, jonka retriitti kesti. Hyvin osasin olla hiljaa ja tuo retriitti on yksi elämäni parhaimpia kokemuksia.

Pääsiäisen aikana sain tilkkuystävältäni viestin, olisinko kiinnostunut tilkkuretriitistä. Totta kai olen, vastasin. En kylläkään voi osallistua kuin kahtena päivänä, sillä ystävämme syntymäpäivä keikka on kyseisenä viikonloppuna Indianassa, mutta lyhyempikin osallistuminen sopi järjestäjille.

Retriitti pidettiin toukokuun puolessa välissä torstai aamusta sunnuntai iltaan,  noin 15 min päässä asunnostamme, Hilton Inn hotellissa. Siellä olisi voinut yöpyäkin, mutta minä ajelin yöksi kotiin. Ruokailut oli järjestetty niin, että jokainen toi vuorollaan joko lounas- tai päivällistarvikkeet. Ne sai valmistaa itse tai tilata jostain, miten parhaaksi näki. Hotelli tarjosi juomat, limsat, jääteet, kahvit yms.

Ideana oli, että jokainen tekee retriitissä omia projektejaan. Retriitissä ei ollut kouluttajaa, jonka takia hinta oli kohtuullinen. Järjestäjä oli varannut tilat sekä ompelu- ja leikkuupöydät. Itse vietiin ompelukoneet, silitysraudat ja alustatkin olivat järjestäjän puolesta, jota en tiennyt. Minulla oli oma silitysrauta ja kirpparilta ostamani silityslauta mukana.

Viime kesänä Parangon Sanna opetti Mäntyharjun kurssilla Twister kaavaimen käyttöä ja tätä tekniikkaa olin halunnut kesästä lähtien kokeilla isompaan työhön. Töölön Tilkkupajan Soilelta olin ostanut lajitelman batikkikankaita, joten minun projektini oli selvä. Eiköhän siinä kaksi päivää saa kulumaan, ajattelin.

Ennen retriitin alkua mietin, mitä uutta retriitti tuo tilkkuiluuni. Saanhan minä kotonakin ommella miten paljon haluan, työt eivät haittaa. Ja miten englannin kielen kanssa, ymmärränkö ja osaanko kertoa, mitä haluan?


Retriitti oli mukava kokemus. Sain "Cherry Berry Twister" peittoni tilkkupinnan ommeltua jo ensimmäisenä päivänä. Minulta ei kulunut aikaa juoruamiseen kuten muilta. Toiset osallistujat olivat toisilleen tuttuja jo vuosien takaa. Hauskaa oli! Kielitaito lisääntyi ja ideoita tilkkuiluun tuli runsaasti. Muut kurssilaiset eivät olleet koskaan nähneet tätä käyttämääni tekniikkaa, joten uutta ideaa tuli heillekin. Perjantai päiväksi oli keksittävä uusi työ; onneksi materiaalit oli jo hankittuna yhteen peittoon, jonka sainkin sitten perjantain aikana hyvään alkuun.

Jos minulta kysytään uudelleen, lähdetkö tilkkuretriittiin, lähden varmasti! Kukaan ei epäile osaanko olla hiljaa. Tilkkuretriitissä saa nauraa ja puhua niin paljoin kuin haluaa …. ja osaa!

torstai 30. toukokuuta 2019

Kirppareilla on kierrelty

Ne, jotka tuntevat minut, tietävät, että olen innokas kirpputoreilla kiertelijä. Enkä vain kiertelijä, vaan aina sieltä myös jotain mukaakin lähtee. Töissä ollessani kiertelin kirpputoreja ideoita ja inspiraatioita hakien. Monet leiriaskartelut olen keksinyt kirpputorin tavaroita katsellessa.

Täällä Amerikassa olen jatkanut tätä harrastustani. Blogini seuraajat ovat lukeneet, miten olen löytänyt tilkkutöihini kankaat kirpparilta. Tilkkutöiden tekeminen on täällä niin yleistä, että kankaita, erilaisia tarvikkeita ja ohjeita löytyy edullisesti kirpputoreilta. Kunhan sattuu oikeaan aikaan paikalle, sillä ne myös liikkuvat  nopeasti eteenpäin.



Tavallisilla vaatekirpputoreilla etsin aina sen osaston, jossa on myydään vanhoja hoitajien paitoja. Täällä erilaisissa hoitoloissa hoitajat käyttävät puuvillaisia vaatteita. Paidat ja housut on tehty kunnollisesta paksusta puuvillasta ja kuoseja löytyy vaikka mitä. Usein kankaiden kuosit kertovat hoitajan työpaikasta. Lastenhoitajien paidoissa on lapsellisia kuvia, kun taas eläintenhoitajilla eläimiä jne. Paras löytöni on Helinä -keiju ja Mikki ja Minni paidat. Kolmella dollarilla saa käytetyn paidan ja siitä säästeliäs tilkkulija tekee melkein mitä vain 😊. Missä mahtoi olla töissä hoitaja, jonka paidassa oli erilaisia laukkuja?

Pesen paidat ja leikkaan tai ratkon saumat auki. Kaikki mahdolliset taskut yms. otetaan talteen. Lopuksi silitän kappaleet odottamaan tilkkuompelua
Suurin ongelmani on, mitä niistä maltaisin ommella.

Kankaita on mukava hypistellä ja suunnitella mitä niistä tekisi.


Tässä onkin osa tilkkutöiden ihanuutta. Saa suunnitella ja ideoida miten yhdistäisi eri väri ja kuosit. Toisaalta kun välillä kääntelee tilkkukasojaan, muistaa mitä ihanuuksia omistaa. Ihanuuksilla tässä tarkoitan näitä värikkäitä ja kaunis kuosisia kankaita.

Vanhoista hoitajien paidoista olen tähän mennessä tehnyt vasta nämä pussukat. Musta laukku kuosinen vinovetoketju pussukka valmistui lyhyt hihaisen paidan hihakappaleista ja vaaleat penaalit pitkähihaisen paidan yhdestä hihasta. Vielä siis on näitä tilkkuja jäljellä. 







Kirpputorilta löysin myös kokoon taitettavan pienen silityslaudan, jota tarvitsin tilkkuretriitissä. Päällystin sen samalla kankaalla, jolla olen jo Suomessa päällystänyt silityslautani. Vanha hihalauta nurkassa odottaa vielä samanlaista päällystä. 


Tuosta retriitissä lisää toisessa blogikirjoituksessa.

torstai 23. toukokuuta 2019

Tilkkutöitä ihastelemassa

Keskimmäinen tyttäreni kyseli äitienpäiväkortissaan mahdetaanko täällä viettää äitienpäivää? Kyllä vietettiin! Täällä vietetään kaikkia mahdollisia juhlia, jotka voi tavalla tai toisella kaupallistaa. Ensi viikolla vietetään Memorial day:tä ja siihen liittyen mainoslehdet ovat erilaisia tarjouksia täynnä. (Memorial Day on Yhdysvaltain asevoimien palveluksessa kaatuneiden miesten ja naisten muistopäivä, kertoi Wikipedia) Kauppoihin on jo myös ilmestynyt koristeita ja tavaroita, joita tarvitaan USA:n itsenäisyyspäivänä 4. heinäkuuta. (Siihen on vielä yli kuukausi!) Asuntomme seinässä, kadun puolella on kiinnike, johon saa lipputangon. Me laitamme tankoon kaksi lippua, Suomen ja USA:n. Molemmat otimme Suomesta mukaamme.

Äitienpäivän aattona olimme Mieheni kanssa tutustumassa naapurikaupungin Napervillen Tilkkukillan 25 -vuotisjuhlanäyttelyyn. Kilta oli koonnut erittäin upean näyttelyn kiltalaisten tekemistä töistä. Pidin tästä paikallisesta tilkkutyönäyttelystä enemmän kuin maaliskuun lopussa Chicagossa olleesta isosta kansainvälisestä tilkkutyönäyttelystä. Paikallisen näyttelyn pystyi hahmottamaan ja sisäistämään helpommin, kun taas kansainvälinen näyttely ahdisti suuruudellaan. Koko ajan oli mielessä, näenkö kaiken olennaisen. Upeita töitä oli niin paljon.

Tässä kuvia Napervillen näyttelyn töistä, joista pidin.

Spin Cycle; tähän on käytetty miehen vanhat - ja ei niin vanhat, paidat.


Hawaiia Memories (Muistoja Hawajilta)

Mieheni suosikki!
Ihania mäyrispeittoja!


Erilaisia myyjiä oli Napervillen näyttelyssä vähemmän kuin Chicagossa, mutta silti omaan kassiin eksyi jotain. Esim. tilkkutöiden tikkaukseen tarvittavia paksuja, pleksistä valmistettuja ohjaimia. Niiden avulla voi tikkauksen ommella suoraan työhön. En ole vielä kokeilut niitä, mutta ehtiihän tuota vielä monta kertaa. Ja miten ne toisten hylkäämät tilkut ovat aina mielenkiintoisempia kuin oma tilkkusilppu. Pari pussia tilkkusilppua siirtyi omaan kaappiini.
Äitienpäivä iltana suomalaiset ystävämme, jotka asuvat täällä Genevassa, tulivat iltapalalle. Olin ostanut vohveliraudan ja sitä piti kokeilla. Netistä löysin amerikkalaisten vohveleiden ohjeen. Rauta toimi mainiosti ja vohvelit onnistuivat. Mieheni totesi, että kyllähän kaikki on hyvää, kun on paljon kermavaahtoa, pannukakkusiirappia ja tuoreita marjoja.😊 Tämä vohveleiden paistaminen ei jäänyt varmasti ainoaksi kerraksi. Lupaan paistaa kaikille Suomesta tuleville vieraillemme amerikkalaisia vohveleita, kermavaahdolla, siirapilla ja tuoreilla marjoilla!
Minun äitienpäivä Mäyris. 
Tätä ei vie terassilta tuuli, sillä se on tehty raudasta.

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Uudet naapurit

Olemme saaneet uusia naapureita.



Viime viikonloppuna huomasin että, takapihallamme kasvavan koristeomenapuun oksalle oli ilmestynyt linnunpesä. Pesä on juuri makuuhuoneemme ikkunan kohdalla. Lajiltaan nämä naapurit ovat punarintoja. Viikolla olen seuraillut lintupariskunnan touhuja. Aina kun naaras lintu oli pesässä, uros lintu pysyttelee lähistöllä, joko maassa etsimässä matoja tai toisen puun oksalla seurailemassa tarkasti, mitä ympäristössä tapahtuu.

Eivätkä nämäkään naapuritkaan pahasti häiriintyneet vaikka sunnuntaina grillasimme aivan pesän alapuolella. Viime päivinä naaras on istunut tiiviisti pesässä. Taitaa olla munien hautomisen aika. Makuuhuoneen ikkunasta ei näe, montako munaa pesässä on. Kun puun kukat aukeavat kunnolla, ei taida pesäkään enää  näkyä. Millainen sirkutus mahtaa naapurista kuulua, kun poikaset kuoriutuvat? Häiritseekö naapurin perhe-elämä meidän aamu-uniamme, aika näyttää.



Toiset naapurit tekivät pesänsä etuovelle. Kuistilla on tiiliseinän ja muoviseinän yhtymäkohdassa pieni 10 cm levyinen tasanne. Toinen punarinta pariskunta oli päättänyt tehdä pesänsä siihen. Kuvassa autotallin ovi on auki ja lintu istuu oikealla. Vasemmalla on pesä. Lienevät huomanneet, että käytämme tätä etuovea aika harvoin. Usein miten lähdemme ulos ja tulemme sisään autotallin kautta. Vähä olisi voinut siistimmän pesän rakentaa, kun niin jäi rakennusaineita roikkumaan seinälle. 
Vai mahtoiko tulla kiire pesän kanssa? 



Mieheni otti keittiöjakkaran ja kävi kuvaamassa, miltä naapurissa näyttää. Siellä on neljä kauniin turkoosia munaa. Muuraustakin tämä  naapuri on harrastanut; pesän ulkopuoli on savella muurattu.
Tässä pesässä olen nähnyt uroksenkin hautovan, toisin kuin puussa olevassa pesässä. Kuistilla asusteleva naaras on ilmeisesti saanut sovittua paremmat lastenhoito ehdot!

perjantai 3. toukokuuta 2019

Neliöitä ja pikakolmioita

Tilkkuryhmämme vetäjä antoi minulle tässä taannoin kuusi kappaletta valmiita blokkeja. Hän toivoi, että tekisin niistä peiton, aikuisen kokoisen peiton. Tilkkuryhmässä tehtävien peittojen koko on 60 X 80  tuumaa. Olenhan näistä toisten tekemistä blokeista pari muutakin tilkkupintaa saanut tänä keväänä valmiiksi.

Blokeissa oli käytetty erilaisia tekniikoita. Joku oli aloittanut ompelemaan erilaisia blokkeja, mutta into loppui kesken. Osa blokeista oli sellaisia, joita itsekin olen tehnyt mutta mikään niistä ei oikein iskenyt. Tuntui niin vaikealta laskea mittoja, että saisi uusista blokeista juuri samankokoisia kuin valmiit blokit olivat. Löysin blokeissa käytettyjä kankaita kirkon tilkkupiirin kaapista ja annoin niiden ja valmiiden blokkien lojua kaapissani jonkun aikaa. Takaraivossani ne kuitenkin kolkuttivat.



Selaisin tilkkutyö kansioitani, monisteita, joita tilkkutyöopettajani Katja oli Pornaisten kansalaisopiston tilkkuryhmässä jakanut. Silmiini osui ohje, miten tehtiin kahdesta neliöstä kahdeksan palaa, jotka muodostuivat kahdesta erivärisestä kolmiosta. Helpottaakseen tilkkuilijaa Katja oli lisännyt ohjeeseen  nelijöiden lähtökokotaulukon ja taulukon ,minkä kokoisia paloista tulee valmiina ompelujen ja leikkuun jälkeen. Tarvitsemani blokin koko oli 12 tuumaa, joten tarvittiin kaksi eri väristä 7, 3/4 tuuman neliötä ja Katjan hyvä ohje. Helppoa kuin heinän teko.




Leikkasin eri värisisä neliöitä, ompelin ja leikkasin. Sommittelin pikkuneliöitä ja kasasin niistä blokkeja. Vaihtoehtoja sommitella värejä ja kolmioita eri tavoin oli vaikka kuinka paljon. Melkein jokaisesta blokista tuli erilainen. 






Tässä peitossa on 30 blokkia, joista kuusi oli valmiina. Tein siis 24 blokkia. Yhteen blokkiin tarvittiin16 pikku neliötä. Yhdessä blokissa on 32 kolmiota. Tähän peittoon tuli siis 32 X 24 = 768 kappaletta kolmiota. Olihan homma! Onneksi keksin tuon pikakolmio systeemin, yksittäisiä kolmioita ei olisi jaksanut leikata ja ommella.



Peitosta tuli hieno ja sai kehuja (Kissa kiitoksella elää!) Mutta tätä tilkkupintaa ommellessa, homma tuntui joskus todella työltä. Sisulla vein työn päätökseen ja sain peiton kappaleet pois mielestäni ja kaapistani. Eikä pikakolmioita vähään aikaan!

Greenwich Square - Greenwich neliö

Tämän tilkkutyön aloitin jo ennen koronaa. Sen piti olla minun tilkkutyöni tilkkukiltamme isossa tilkkunäyttelyssä syksyllä 2020. Sattuneest...