tiistai 19. toukokuuta 2020

Mysteeri korona -peitto

Tänä keväänä tein elämäni ensimmäisen mysteeripeiton. Mysteripeitto tarkoittaa sitä, että peiton suunnittelijan Facebook ja/tai Instagram sivuilla ilmestyy säännöllisen ajoin ohje blokkiin, joka sitten tehdään. Blokkeja tehdään määrätty määrä, sillä suunnittelijalla on jo valmis peitto ja hän tietää miten monta kutakin blokkia tarvitaan. Jossain vaiheessa peittoa tehdessä saa tietää mihin järjestykseen tehdyt blokit tulevat. Idea on se, ettet blokkeja tehdessäsi tiedä millainen on seuraava blokki ja millainen työ on valmiina.

Olen katsellut näitä mysteeripeitto sivustoja monesti netissä, uskaltamatta kuitenkaan  ryhtyä itse ompeluun. Maaliskuussa eksyin Laundry Basket Quilts suunnittelijan sivuille ja siellä oli menossa tämän kevään mysteeripeitto projekti. Ohjeet olivat selkeät ja helposti ymmärrettävät. Eli hyvät kuvat englannin kielisen tekstin lisäksi. Projekti alkoi kiinnostaa.

Päätin, että uusia kankaita en lähde tätä työtä varten ostamaan, eli nyt kaivellaan laatikoita. Olin joskus kerännyt  pikku kukallisia kankaita, ajatuksena tehdä niistä jotain ja tässä se nyt oli  … se jotain. En omistanut täysin niitä värejä ja tummuusasteita mitä suunnittelija oli työhön ajatellut, mutta päätin, että näillä mennään mitä on.

Kerran viikossa ilmestyi uusi blokkimalli, mutta koska en aloittanut samaan aikaan kuin se alkoi ilmestyä netissä, olin hiukan jäljessä ja tein useamman blokin viikossa. Tämän mysteeripeiton suunnittelija näytti sivuillaan mihin kohtaan kulloinkin tehtävä blokki valmiissa peitossa sijoittuisi. Tältä näytti kun ensimmäinen kierros oli valmis. Peitosta näytti tulevan neliö.

Tämä tapa tehdä tilkkupeittoa imaisi minut pauloihinsa totaalisesti. Niin kunnolla, etten muistanut edes kuvia ottaa, siitä miten blokkikierrokset muokkaantuivat.

Suunnittelijan Facebook  ja Instagram sivuilla  alkoi näkyä  kuvia valmiista peitoista ja oma innostukseni kasvoi. Mutta sitten sivustoilta hävisivät blokkeihin tarvittavien osien mitat. Voi Rähmä! Ja tätä työtähän en jätä kesken, ajattelin. Siispä suunnittelijan kotisivuille tilaamaan valmisohje ja sen jälkeen kärsimätöntä odottelua milloin ohje putkahtaa postilaatikkoomme.

Ohje tuli onneksi viikon sisällä ja minä pääsin jatkamaan työn loppuun. Jos olisin hiukan tarkemmin tutkinut suunnittelijan nettisivuja, olisin löytänyt blogin, jossa näkyivät nuo kaipaamani mitat. Turhaa siis ostin mallin; lahjoitankin sen nyt sitten tilkkukiltamme arpajaisiin.
Valmiit blokit suunnitteluseinälläni odottamassa yhteen ompelua

Koska valmis tilkkupinta oli mielestäni melko pieni peitoksi, ompelin siihen leveät reunakaitaleet. Käytin samaa kangasta joissain blokin osissa ja  sain näin kulumaan tuon kankaan melkein loppuun. Blokkien teko ei kankaita paljon kulunut, valkoista kului eniten. Liekö mulla ollut liian monta vaihtoehtoa, kun tuntui ettei kangaskasa paljonkaan huvennut.













                                                                                   
Vielä on edessä taustakankaan ja vanun yhteen tikkaus ja reunakaitaleen ompelu. Kankaat on jo  valittu. Pikkukukallinen kangas kuvan yläreunassa on taustakangas ja valkoinen, jossa liloja kukkasia ,on reunakantti.

Sitten onkin meikäläisen `virallinen` Korona- peitto valmis.

Eikä mysteeripeitot tähän loppuneet. Olen liittynyt Claudia mysteries quilt -ryhmään, jossa ilmestyy kuukauden ensimmäisenä päivänä uusi blokki. Viisi erilaista blokkia on tehtynä. Joitain on tehty kaksi kappaletta, joitain kahdeksan. Enkä hakenut kaupasta (tai siis tänä aikana niitä tilataan netistä !) uusia kankaita. Laatikossa olleilla mennään taas.



maanantai 18. toukokuuta 2020

Keväinen harrastus; lintujen bongailu

Hui kauhistus, melkein kuukausi sitten olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Niin se aika kuluu karanteenissa, vaikka mitään erikoista ei tapahdu. Päivät seuraavat toisiaan samanlaisina ja aamulla herätessä täytyy oikein miettiä, onko arki vai viikonloppu.

En kuitenkaan ole ollut tekemättä mitään, tänä aikana kun, täytyy pysyä kotona. Aika on kulunut vaikka lintuja seuraillessa. Ostimme nimittäin lintujen ruokinta-automaatin puutarhassamme olevaan isoon puuhun. Niin, tällä  todella ruokitaan lintuja myös kesän aikana. Jos halutaan joitain erityisiä lintuja puutarhaan, ostetaan sellaista siemensekoitusta, josta juuri nämä linnut pitävät. Kolibreja varten myydään nestettä, jolla niitä houkutellaan puutarhaan..

Ostimme sellaisen ruoka-automaatin, jossa orava ei pääse tarjolla oleviin jyviin käsiksi. Puutarhassamme asustaa nimittäin myös oravia ja pupuja. Jyväaukko sulkeutuu, jos ruokinta-automaatin seisontatelineelle tulee painoa. Tämä ruokinta-automaatti on tarkoitettu siis vain pikkulinnuille, vaikka aluksi orava kävi useana aamuna kokeilemassa onneaan. "Kun ei opi, niin ei opi" sanoisi Appeni.

Ruokinta-automaatti on sijoitettu puuhun niin, että Miehelläni on suora näkyvyys siihen työpöytänsä äärestä. Koska Mieheni harrastaa valokuvausta, on kamera myös ollut valmiina pöydällä. Kuvia on  napsittu etäpalaveiden välissä. Tässä kuvia linnuista, jotka ovat käyneet ruokailemassa ja levittelemässä siemeniä ruokinta-automaatillamme.
American  Robin; alkoi rakentaa pesää makuuhuoneen ikkunamme kohtaan puuhun, mutta siirtää nyt pesämateriaaleja jonnekin muualle. Olikohan syynä liian uteliaat naapurit?


 Norther cardinal pariskunta.
Kardinaali uros tuulen tuiverruksessa, kun puussa on jo hiirenkorviakin.
Amerikan Goldfinch
Joku Kottarainen käyskentelee maassa
Orava matkalla jälleen kokeilemaan onneaan 
Lisäksi siemeniä on käynyt syömässä kyyhkynen, jonka täytyi tyytyä maassa oleviin siemeniin. Ja istuipa puun oksalla eräänä päivänä myös pieni haukka, kun tulimme kauppareissulta kotiin. Sitä tuskin kiinnostivat tarjolla olleet siemenet.


Ei lintujen kuvaaminen ole viime aikoina ollut vain Mieheni harrastus, myös minä olen bongannut lintuja.

Minun lintuni ovat tällaisia.



















Niitä on kokonainen parvi, erilaisia ja eri värisiä. Tällä mantereella on värikkäitä lintuja, isoja ja pieniä. Siksi oli mukavaa, kun tähän lintupeittoon sai kaivella tilkkusilppu kasasta värikkäitä kankaita. Taustakankaat blokeissa ovat myös silppu kasasta ja siksi taustat näyttävät erilaisilta. Yksi kun loppui, otin toisen, hiukan samalaisen.

Kuvassa lintuparvi on suunnitteluseinällä eikä blokkeja ole ommeltu yhteen.

Nyt tilkkupinta on valmis, retro ruskea reunakaitalekin on ommeltu. (Mieheni sanoi, että kangas muistuttaa   Anoppini vanhaa housupuku kangasta...😁) Peitto odottaa vielä vanua ja tikkausta. Katsotaan miten pitkään tilkkukaupat ovat kiinni koronan takia. Vai täytyykö tikata omalla Pfaffilla? Yhteen kauppaan laitoin juuri kyselyn, tikkaavatko peittoja tänä aikana. Vastausta en ole vielä saanut. Näitä tikkausta odottavia peittoja on nimittäin hiukan kerääntynyt.

Niistä lisää seuraavissa blokeissa.


Greenwich Square - Greenwich neliö

Tämän tilkkutyön aloitin jo ennen koronaa. Sen piti olla minun tilkkutyöni tilkkukiltamme isossa tilkkunäyttelyssä syksyllä 2020. Sattuneest...