torstai 26. marraskuuta 2020

Happy Thanksgiving - Hyvää Kiitospäivää

Kysyin englannin tutoriltani, miksi kurpitsa on suosittu koriste syksyllä. Kurpitsoilla ja sen kuvilla koristellaan joka paikkaa, puutarha ja sisätilat. Kurpitsafarmit avaavat ovensa vierailijoille lokakuussa ja perheet viettävät niissä aikaa. Usein noilla farmeilla on erilaisia huvipuisto härpäkkeitä viihdyttämässä lapsia ja keräämässä rahaa. Kaupallistaminenhan osataan täällä. 

Ei osannut tutorini vastata kysymykseeni. Löysin kuitenkin internetin ihmeellisestä maailmasta yhden vastauksen kysymykseeni. Tässä suora lainaus Pumpink`s sivustolta löytämästäni jutusta.

"Kurpitsat liittyvät mielikuvissamme takuulla vahvasti Halloweenin tuomaan jännittävään ja jopa hieman pelottavaankin henkeen. Vaikka olemme kuulleet kaikkea kurpitsoista ja Halloweenistä, useat eivät silti tiedä taustalla olevaa tarinaa. Irlannista alkunsa saaneella kansantarinalla on vahvat juuret tämän mielikuvan juurtamisessa perinteisiimme. Kansantarinan mukaan Jack -nimisen miehen tekemä jekku itse pirun kustannuksella kustansi Jackille taivaspaikan mutta piru ei toivonut Jackiä myöskään helvettiin. Näinpä piru lähetti Jackin matkoihinsa mukanaan yksi hiili, jonka Jack asetti nauriista tehdyn lyhdyn sisälle. Paikalliset Irlannissa ja Skotlannissa aloittivat nauriiden ja perunoiden kaiverruksen pelottaakseen Jackin pois ja alkoivat myöhemmin käyttää Amerikasta rantautuneita kurpitsoja samaan tarkoitukseen".

Myös meillä oli Halloweenina ja ovat aina Thanksgiving´n asti, kurpitsakoristeet esillä. Pidän niiden oranssista väristä. Olen jopa oppinut syömään kurpitsaa täällä ollessa. 

Kävimme Mieheni kanssa lokakuussa tutustumassa erääseen kurpitsafarmiin. Siellä oli erivärisiä  ja mallisia kurpitsoita. Vaaleita, vihreitä, sileitä ja muhkuraisia. Kolmesta eri värisestä pienestä kurpitsasta kokosin takaterassille "kasan", kuin lumiukon. "Kurpitsa-ukko" piti sittemmin siirtää isoon lyhtyyn, sillä orava tykästyi vihreän kurpitsan makuun ja meinasi syödä sen.


Farmilla oli myös omenoiden viljelyä. Maksua vastaan olisi saanut mennä keräämään omenoita suoraan puusta pieneen paperipussiin. 11 dollarin hinta muutamasta omenasta, ei oikein houkutellut. Eikä omenan kerääminen suoraan puusta ole itselle mikään "wau" - juttu. Olitte ajatuksissani, te kaikki, joiden puutarhassa kasvaviin omenapuihin tuli taas tänä syksynä ihan liikaa omenoita.

Tein tänä syksynä Kurpitsa tilkkupeiton. Ostin tilkkusuunnittelijan Bonnie K. Huntterin suunnitteleman kurpitsa ohjeen. (Samalta suunnittelijalta ostin edellisessä blogissani esittelemän lehti -blokin.) Malli oli alun perin suunniteltu kaitaliinaksi, mutta minä tein siitä peiton olohuoneen sohvan selkänojalle. Lisäsin kurpitsoille lehdet, niitä ei alkuperäisessä mallissa ollut. Tikkasin kurpitsa peiton itse, mukaillen oikeiden kurpitsojen ja lehtien muotoja.

Valmistujaiskuvat peitosta kävin ottamassa kurpitsafarmilla Halloweenin jälkeen aurinkoisena ja lämpimänä päivänä. Aivan viime hetkillä, sillä viikko oli viimeinen, jolloin farmin kurpitsakauppa oli vielä auki.


Tänään on Thanksgiving  eli Kiitospäivä ja Miehelläni vapaata vielä huomennakin. Vietämme juhlapäivää rauhallisesti kotona. Viikolla tuli taas lisää Korona rajoituksia. Kurpitsa peitto ja koristeet ovat vielä paikoillaan, mutta pahvilaatikossa olevan joulukuusen kannoin jo eilen illalla olohuoneeseen. Ehkä illalla koristellemme joulukuusen. 

tiistai 24. marraskuuta 2020

Syksyn innostavin tilkkupeitto

Aamulla kun avasin ikkunaverhot odotti ulkona yllätys; yön aikana oli satanut lunta. Oliko lumen sataminen edes yllätys, lunta yleensä sataa tähän vuoden aikaan. Nyt muutama tunti myöhemmin sataa vettä, joten tämän päivän aikana lumet ovat sulaneet pois.

Noin kuukausi sitten puutarhassamme näytti tältä. Iso vaahtera olohuoneen ikkunamme edessä oli vielä lehdessä, mutta lehtien väri oli muuttunut syksyisiksi. Aamu auringon loisteessa maassa olevien lehtien väri näytti vaalean punaiselta. Halloweeni reissuumme jälkeen olikin sitten kiire ottaa syksyn innostavimman peittoni valmistujaiskuvat, ennen kuin puutarhanhoitajat puhaltaisivat pudonneet lehdet kasaan ja veisivät pois.

Alku syksystä tilasin Bonnie K. Hunterin Quiltville.com nettikaupasta blokkiohjeen, johon käytetiin tilkku skräppiä. Eli erilaisia tilkkutöistä jääneitä kangas jämiä ja suikaleita. Blokin nimi on Appalachian Autumn - Appalacian syksy  ja työn värimaailma on ihana syksyn oranssi. 

Ihastuin blokkiin suunnattomasti ja sitä oli mukava tehdä. Syksyn värisiä kangassilppuja löytyi sräppilaatikosta .... tunnustan, muutamia uusia kankaitakin ostin. Tilasin ohjeen pdf- versiona ja työnohjeita oli helppo seurata. Ohjeessa on selkeä kuvat, mutta teksti meni joskus meikäläisen ymmärryksen ohi. Onneksi tuumamittoja ymmärtää ja kuvat selkeyttävät.

Tikkautin valmiin peiton vakkaripaikassani Blue Willow Mercantilessa. Siihen tikattiin vaahteranlehti kuviota. Tikkaajamiehellä kävi pieni vahinko peittoni kanssa. Tikkauskone oli jäänyt jumiin peittoni reunaan ja kankaaseen oli tullut alle tuuman kokoinen reikä. Lupasi korjata sen, jos tuon kangasta, mutta korjasin sen itse. Eikä reikää enää edes huomaa.

Julkaisin kuvan valmiista peitosta Quiltville`s Open Studin fb sivuilla ja kuva sai melkein kuusi sataa tykkäystä. Mikään päivitykseni ei ole ikinä saanut niin paljon tykkäyksiä!  Kommentoijat pitivät kuvan näkökulmasta, siitä että peitto on kuvattu pudonneiden lehtien keskellä. 


Kuinka hieno kuva olisikaan ollut, jos sen olisi
voinut ottaa viikko pari aikaisemmin, juuri kun
ensimmäiset lehdet putoilivat vaahterasta, siinä vaaleanpunaisten lehtien keskellä.




Tässä toinen kuvakulma samalla teemalla. Kuva on otettu mieheni työhuoneen ikkunasta, kun puutarhanhoitajien lehtipuhaltimet saapuivat lähemmäksi ja lähemmäksi. Kuvan keskellä runkoa vasten näkyy lintujen ruokinta automaattimme. Lintuja siinä on nyt vähemmän enää vieraillut ja taidamme siirtää sen talveksi varastoon.

lauantai 14. marraskuuta 2020

Jotain itsellekin

 Viime jouluna annoin miehelleni joululahjaksi peiton, jonka olin tehnyt vanhoista Blackhawk`s t- paidoista. Häneltä itseltään ei kyseisen NHL jääkiekkojoukkueen vanhoja paitoja löytynyt, mutta onneksi kirpputoreilla niitä riittää. Peitossa on puuvillavanu ja  fleece kankainen  vuori. Se on siis  lämmin ja mukavan raskas (katso postaus tammikuu 2020 "Joulutilkkuilua").

Peitto on ollut kovassa käytössä koko vuoden olohuoneen sohvalla. Kylmillä ilmoilla olohuoneen yksinkertaisista ikkunoista vetää. Asuntomme lämmityksen säätö tapahtuu vain yhdestä säätimestä alakerrassa. Eli, jos haluaa, ettei yläkerrassa olevassa makuuhuoneessa ole yöllä kuuma, on asunnon lämpötila säädettävä hiukan viileämmäksi. Lämmin ilma kun nousee ylöspäin, kuten fysiikasta muistamme. 

Illat kuluvat usein tv:tä katsellessa ja on mukava kääriytyä sohvan nurkkaan lämpimän peiton sisään. Paitsi, ettei tuon Mieheni peiton alle mahduta molemmin. Eli siis minä tarvitsen itselleni oman tv:n katselu peiton. Halusin tehdä myös sen vanhoista t-paidoista, mutta en kuitenkaan samalla Blackhawk`s teemalla. Halusin peiton, joka tuo mieleen asioita ja juttuja, joita ole täällä Amerikassa kokenut. 

Tämä ajatus mielessä kiertelin kirpputoreja, kun ne vihdoin keväällä avautuivat. Ostelin Chicago, Geneva ja Illinois aiheisia paitoja muutamalla dollarilla kappale. Lisäksi mukaan tuli musiikki, St.Patrick day, USA ja pari Blackhawk`s paitaa. Välikankaasi löysin Hobby Lobbyn (kauppa, jossa myydään askartelutavaroita, koriste- ja lahjatavaroita sekä kankaita ja lankoja. Lisäksi löytyy erilaista hengellistä tavaraa, Raamattuja, koriste-esineitä yms.) kangashalvennuksesta kangasta, jossa on amerikkalaisia postimerkkejä. Se sopi täydellisesti muistopeittoni teemaan ja kankaan väritkin sopivat keräämiini t-paitoihin.


Tässä peittoni on sitten valmiina. Tikkasin peiton itse ja täytyy tunnustaa, että hartiat olivat kovilla. Ison peiton pyörittely normaalissa ompelukoneessa on raskasta. Jätin omasta peitostani vanun pois, mutta käytin fleece kangasta vuorena tässäkin peitossa. 

Peiton valmistujaiskuva on otettu Genevan Downtown`ssa (vanhassa osassa kaupunkia) Fox-joen rannassa, joen ylittävän rautatiesillan kupeessa. Sillalla junanrata kulkee ylhäällä ja alhaalla on kävelysilta. On mukava kuvata peittoja, jossain muuallakin kuin omalla takapihalla. Ilmakin oli aurinkoinen ja lämmin, vaikka jo marraskuuta elettiin.

Kuten näkyy, peiton alla on kiva köllötellä.



perjantai 13. marraskuuta 2020

Mäyräkoira tilkkupeitto

Jotkut tilkkupeitto mallit ovat sellaisia, että ne jäävät "kummittelemaan" mieleen pidemmäksikin aikaa. Eräs tällainen peittomalli on mäyräkoira, jonka vartalo vain jatkuu ja jatkuu. Muutamia vuosia sitten Päivölän tilkkukurssilla opettajamme Sanna Paranko esitteli tuolla tavalla tehdyn tyynyn ja siitä asti malli on pyörinyt mielessäni. Kenelle sellaisen tyynyn tai peiton voisi tehdä, kun mäyräkoira koirarotuna ei oikein ole ollut minun juttuni. 

Täällä Amerikassa eräässä tilkkunäyttelyssä toissa keväänä näin useamman ko. tavalla tehdyn tilkkupeiton. Malli oli ollut kyseisen tilkkukillan ohjelmistossa tuona keväänä. Ihania mäyriksiä! Jostain nettikaupasta tilasi talvella peiton ohjeet, kuin varoiksi. Jospa sitä joskus tämän peiton vielä tekisi.

Täällä Genevassa asuva suomalainen ystäväperhe hankki keväällä pikkuisen mäyräkoiran pennun ja silloin tiesin, että nyt on tullut aika toteuttaa tuo peittohaave. Pikkuinen Helmi ja suomalainen Bella neiti, ovat aivan ihastuttavia veijareita, nyt kun heidät on oppinut tuntemaan.

Ohjeessa koiran vartalon kappaleet ovat kaikki saman levyisiä, mutta minä  leikkelin kappaleet erilevyisiksi. Soveltaen tilkkulaatikossa  olevien ruskea sävyisten kangastilkkujen leveyksiä. 

Kesällä löysin suomalaisesta nettikangaskaupasta tähän peittoon sopivan taustakankaankin. Ihania ja iloisia mäyriksiä juoksentelemassa.


Blues Willow Mercantile kangaskauppa tikkasi peittoon koirantassun jälkiä. Ensimmäistä kertaa valitsin peiton vanuksi villaisen vanun. Halusin tähän  jotain erityistä, sillä lahjoitin peiton ystäville, joiden kanssa olemme viettäneet erityisen ajanjakson täällä Amerikassa asuen. Konkreettisesti lämpöisiä ajatuksia. Perheestä 3/4 osaa muuttaa tulevan joulun alla takaisin Suomeen.

Miten peitto otettiin vastaan? Ihastellen ja iloisesti riehuen kuten kuvasta näkyy.  Peiton nimi on "Tytöt" ja se tarkoittaa näitä iloisesti temmeltäviä koiratyttöjä.

Perheen tyttärellä oli joku aika sitten syntymäpäivä ja tein hänelle kehyskukkaron synttärilahjaksi. Käytin siihen mäyrispeiton taustakankaasta jääneitä suikaleita. 

Hiukan epäilin, vieläkö mahdan muistaa, miten noita kehyskukkaroita tehtiin. Täällä Amerikassa olon aikana en ole tällaisia kukkaroita tehnyt, mutta edes ohjekopioita en  esille kaivellut. Niin vain muistui kaikki työvaiheet mieleen.














keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Ou nou...

Halloweeni tuli ja meni ... ja minä unohdin päivittää blogini Halloween tilkkupeittoni osalta. Ilmeisesti on ollut liian paljon muuta tekemistä. Peitto valmistui paljon ennen halloweenia. Suunnitelmissani oli että julkaisen kuvan sitten oikeana aikana. Mutta tietysti unohdin!

Tässä siis on minun Halloween peittoni.

Kuva on otettu pilvisenä päivä takaterassilla tilkkupeittojen vakkari kuvausoksalla. Tuuli heilutti hiukan peiton kulmaa, vai oliko se sittenkin Halloween haamu 👻.  Käytin tähän peittoon yhdessä mysteeritilkkupussissa olleita tilkkuja. Haamut, noidat ja kummitukset eivät oikein sovi ajatusmaailmaani, mutta ajattelin myöntyä tämän peiton verran. Asutaanhan sitä Amerikassa ja täällä tämä Halloweenin viettäminen on iso juhla. Jotta sain tilkuista peiton, ostin vähän lilaa, oranssia hämähäkki kangasta ja taustan mustaa kangasta.
Tässä peitto on paikallaan mihin sen suunnittelin. Tässä peitto suojaa valkoisen sohvamme selkänojaa ja näkyy ensimmäisenä, kun astuu pääovesta sisään. Peiton nimi on "Someone is looking at me" eli suomeksi  "Joku katselee minua". 
Nimen peitto sai noista valkoisista neliöistä, joihin piirsin kangastusseilla silmät. Yhdessä tilkkupalassa oli saman tyyppisiä silmiä jo valmiina.

Itse Halloween juhlan vietimme lämpimässä ja aurinkoisessa Las Vegasissa. Mukavaa oli ja paljon nähtiin. Show juttuja ei ollut kuin yksi eikä saatu siihen lippuja. Se oli loppuunmyyty eikä peruutuksia tullut, vaikka olimme ensimmäisenä listalla.  

Gordon Ramsay`n Hell´s Kitchenin illallinen oli hieno kokemus. Samoin huoneemme 54 kerroksessa, josta illalla avautuva näkynä oli uskomaton. Valojen määrää vain tuijotti. Downtownin Fremont Street Experience oli näkemisen arvoinen. Kiitos Esikoiselle suosittelusta!  Ihmisiä oli Las Vegasin Koronattomaan viikonloppuun verrattuna vähemmän liikkeellä, mutta silti meikäläiselle ihan riittämiin. Lauantai-illan katukuvassa näkyi mitä erikoisempia halloween asuja ja niitä oli mielenkiintoista katsella.


Greenwich Square - Greenwich neliö

Tämän tilkkutyön aloitin jo ennen koronaa. Sen piti olla minun tilkkutyöni tilkkukiltamme isossa tilkkunäyttelyssä syksyllä 2020. Sattuneest...