maanantai 31. toukokuuta 2021

Tilkkututkimusta

Pari kuukautta sitten postasin peitoista, jotka olin ommellut mysteeripeittoni virheellisistä paloista. Kuvassa oli keltainen pieni peitto, jonka tikkasin omalla koneellani. Piirsin merkkaustussilla tilkkupintaan kuvioita, joita sitten tikkailin.  Tilkkubloggaaja ystäväni Tiinatei kommentoi tikkausviivojeni merkkaamista näin:

 "Jos merkkauskynäsi on Frixion Pen, sen jälki voi tulla takaisin peiton joutuessa esim. pakkaseen. Tämä on ollut yllätys joillekin, jos peittoa on esim. kuljetettu lentokoneen ruumassa. Jälki kyllä häviää uudella lämmittämisellä. Itse käytän tätä enää vain sellaisissa paikoissa, joissa sen jälki jää piiloon, ettei tule yllätyksiä."

Vastasin hänelle, että täytyy tutkia, mitä tapahtuu, jos työni on kylmässä. Siispä tekemään tilkkututkimusta.

Kirjoitin kankaan palalle tekstin, jonka sitten silitin näkymättömäksi. Näin kynänjäljen piti toimiakin ja tähän ilmiöön tässä merkkauskynässä ihastuinkin. Tilkussa ei silityksen jälkeen näkynyt enää kuvassa olevaa tekstiä.

Sitten laitoin tilkun pakastimeen ja annoin olla siellä puoli päivää. Ja mitä tapahtui ... 

Kylmässä teksti todellakin ilmestyi takaisin. Eli siis ainakaan pakastinlämpötiloihin ei tällä kynällä merkattua peittoa kannata viedä. Mitähän tapahtuu jääkaappilämpötilassa? Silitin tekstin taas näkymättömiin ja sujautin tilkun jääkaappiin. Annoin olla siellä seuraavaan aamuun. 

Teksti oli ilmestynyt taas. Toki himmeänä, mutta näkyi kuitenkin kun osasi katsoa. Kuvassakin juuri ja juuri näkyy jotain viivoja tilkussa. Mitä tapahtuu, jos pesen peiton ja laitan sen kylmäkäsittelyyn pakastimeen. Peitto pesukoneeseen, kuivatus ja pariksi tunniksi pakastimeen. (Mieheni ensimmäinen kysymys oli, miten se mahtui sinne? Pakastimemme on aika pieni ja täynnä tavaraa, mutta mahtui sinne tuollainen pikkuinen peitto.)

Kun otin peiton pakastimesta ... siinä ne merkkausviivat taas näkyivät! ARG! Toki lähtivät taas pois kun silitin peiton. Olenpahan tämä tilkkututkimuksen jälkeen viisaampi. Tätä merkkauskynää käytän todellakin vain kohtiin, jotka eivät tule näkyviin. 

Kiitos Tiinateille kommentista! En olisi tullut ajatelleeksi tällaista ilmiöt, jos et olisi kommentoinut blogiani. 




keskiviikko 19. toukokuuta 2021

Sinikelloja ja villieläimiä

Hupsista ... mennään jo toukokuun puolta väliä, enkä ole postannut blogiini pitkiin aikoihin. Tämä ei tarkoita etteikö mitään olisi elämässämme täällä tapahtunut. Pieniä reissuja ollaan tehty omalla autolla ja keikkoja käyty kuuntelemassa. Pikku hiljaa aletaan täällä palata lähes normaaliin. Maskien käytöstä ollaan luopumassa niiden osalta, jotka on täysin rokotettuja. Meillä molemmilla on rokotukset kunnossa!

Tilkkutöitä on valmistunut,  pari on vielä tikattavana ja ompeluhuoneen sängynpäälle on kertynyt kasa puolivalmiita. Niistä osa on enemmän ja vähemmän vielä suunnitteluasteella. 

Yksi työ, joka on täysin valmis ja mistä itse pidän kovasti, on kuvassa oleva pöytäliina. Se on tosiaan pöytäliina vaikka kuvassa se onkin levitetty grillimme päälle. 

Katrin tilkkukauppa järjesti jokin aika sitten mysteeri tilkkuilun. En osallistunut siihen, sillä minulla on meneillään jo kaksi muuta tilkkumysteeriä. Yksi suomalainen ja yksi amerikkalainen.

Facebookissa alkoi näkyä valmiita tuotoksia tästä Katrin Päivänsäde ja Menninkäinen verkkokurssi ompelusta. Ihastuin kellokukkaa  muistuttavaan blokkiin. Omassa kukkamaassamme kukki tuollainen sininen kukka. Se on kevään ensimmäisiä kukkia, nimeltään Virginia Bluebell - Virginian sinikello suomeksi.

Kukkablokki ei näyttänyt kovin vaikealta toteuttaa. Lähdin rohkeasti kokeilemaan. Käytin Blue Willow Mercantile -kaupasta ostamani mysteeritilkkupussin kankaita. Käyttämissäni kankaissa väri ei ole joka kohdassa täysin samaa tummuusastetta ja siksi kukkasista tuli elävän näköisiä. Liina on normi kaitaliina kokoa hiukan leveämpi, enkä ole vielä malttanut ottaa sitä käyttöön. 

Tämä Kellokukka- blokki oli niin ihana ja yksinkertainen, että ostin Blue Willow:ssa käydessäni pakalta lisää sinistä ja vihreää kangasta. Jossain vaiheessa teen siis lisää kellokukkia.


Wild Thing - Villejä asioita -peitto on ollut valmis jo jonkun aikaa. Olen parisen vuotta "hillonnut" eli säästellyt, tätä safari aiheista kangasta. Sain sen täällä olomme ensimmäisenä vuotena yhdeltä rouvalta kirkon tilkkupiiristä. Vastaani ei ole tullut sopivaa mallia, johon sen voisi käyttää.

Käydessäni keväällä Quilters Guest kangaskaupassa tikkaamassa oman tilkkupeittoni isolla tikkauskoneella, näin tällä mallilla tehdyn lasten peiton. Siinä ei ole varsinaisia tilkkublokkeja kuin muutama ja kankaassa olevaa, boordimaista kuviota ei ole rikottu, vaan käytetty sellaisenaan. Tällä tyylillä valmistui tilkkupintaa nopeasti.


Tikkasin peiton itse omalla koneellani.  Leopardin pilkkuja noihin isoihin boordi alueisiin ja blokkikuvion vain reunustin tikkauksella.

Ihan hieno peitto tuli tästäkin. Kooltaan peitto ei ole kovin suuri. Taustakankaana käytin flanellia, jonka  löysin Joannan alennushyllystä. Kangas sopii täydellisesti tähän villieläin teemaan vai mitä tuumit?  


Greenwich Square - Greenwich neliö

Tämän tilkkutyön aloitin jo ennen koronaa. Sen piti olla minun tilkkutyöni tilkkukiltamme isossa tilkkunäyttelyssä syksyllä 2020. Sattuneest...