Tilkkuilijan leikkuupöytä

Tänne Genevaan  muutattaessamme, ensimmäinen ostettu huonekalu oli leikkuupöytä ompeluhuoneeseeni. Ostin kokoontaitettavan pöydän, kooltaan 75 cm  X 150 cm., joita paikalliset käyttävät lisäpöytänä.  Pöytä on kevyt ja se on helppo kerätä kasaan tarvittaessa.. Korkeudeltaan pöytä on normaalin pöydän korkuinen ja se onkin ollut pöydän ainoa miinus. Jos seisoo pitkiä aikoja pöydän ääressä leikellen tilkkutyössä tarvittavia kankaita, joutuu olemaan hiukan kumarassa asennossa ja se rasittaa selkää.

Keväisellä tilkkuretriitillä oli hotellin pöytiä korotettu helpolla ja halvalla tavalla. Esittelin korotusidean miehelleni ja saatuani ompeluhuoneen taas omaan käyttööni Rakkaiden vieraiden lähdettyä kotiin,  suunnistimme rautakauppaan. Rautakaupan vessa osastolta löytyi sopivan jämäkkää, halkaisijaltaan pöytäni jalkoihin sopivaa muoviputkea ja joitain tulppia. Niistä kätevä Mieheni teki korotukset leikkuupöytäni jalkoihin.

Pöytä toimii todella hyvin ja tulee varmasti muuttokontissa Suomeen. Ostin vielä tuollaisen ison leikkuualustankin (Fiskarsin 😃).  Nyt saan tilkkuleikkurilla leikattua isommastakin kankaasta palasia. Pöydällä on jo leikattu muutama tilkkupeitto, parin mekon kappaleet ja erinäisiä pieniä tuliaisia Suomi-lomaa varten. Valmistakin on tullut!

Löysin kirpputorilta parilla dollarilla esittelykansion, jossa oli miesten puku- ja paitakankaita.

Leikkelin mallikankaista esittelytarrat pois ja tasasin tilkkujen reunat. Ensin otin paitakankaiden tilkut. Ompelin paloja yhteen ilman mitään ennakkosuunnitelmaa "summanmutikassa". Tarkoituksena oli tehdä niistä kirkolle tilkkupinta. Mutta kun kaikki palat oli ommeltu, olikin tilkkupinnasta tullun niin kiva, etten malttanutkaan antaa sitä kirkolle. Pidän sen itse. Tilkkupinta kaipaa vielä reunakappaleet ympärilleen, mutta sopiva kangas ei ole vielä löytynyt. Nimi on peitolla jo valmiina, ""Summanmutikassa".

Pukukangas tilkkuja oli vähemmän, joten yhdistelin niihin flanellikankaan paloja. Vuorotellen villakangasta ja flanellia, tummaa ja kirkasta väriä. Ilman ennakkosuunnittelua ompelin tämänkin tilkkupinnan. Tilkkupinnasta tuli raikas ja taitaa tämäkin jäädä itselle, vaikka toisin aluksi suunnittelin. Reunakaitaleet sain isommista flanellin palasista, joten tämä peitto tarvitsee enää vain vanun ja vuoren. Ja tikkauksen ja reunakanttauksen ...

Suomi-loma on edessä ja siksi tämän blogin kirjoittamiseen tulee paussi. Täältä kuumasta ja kosteasta siirrytään viileään … toivottavasti. Olivat lupailleet helteitä Suomeenkin! Elokuun lopulla kirjoittelen taas kuulumisia, ihmetellen ja kummastellen maailmojen erilaisuutta.

Roadtrip, nähtävyykiä ja kokemuksia

Rakkaiden vieraidemme kanssa teimme pidennetyn viikonlopun mittaisen roadtripin (autoretken) itään päin Chicagosta. Ajoimme Ohion Clevelandin, josta koukkasimme Michiganin puolelle Detroitiin ja Greenvilleen. Aurinko paistoi ja lämmintä riitti. Onneksi autossamme on ilmastointi.

Clevelandin ehdoton tutustumiskohde oli Rock and Roll Hall of Fame (Rokkenroll museo suomeksi). Detroitissa kävimme Henry Fordin automuseossa ihastelemassa vanhoja autoja, lentokoneita, vetureita yms. koneita. Museosta löytyi mm. minua satavuotta vanhempi ompelukone, joka on kuvassa.

Detroitista olisi päässyt siltaa pitkin Canadaan, mutta meiltä ei ollut passeja eikä matkustuslupaa Kanadan puolelle. Puhelimeeni kylläkin tuli Elisalta viesti: "Tervetuloa Kanadaan!"

Greenville oli pikkuinen kaupunki, joka valikoitui majapaikaksemme, koska sieltä löytyi Airbnb huoneisto maalta. Tytär halusi nähdä maaseutua eikä vain kaupunkeja. Kuin tilauksesta, Greenvillessä sattui olemaan  4H yhdistyksen kesänäyttely, joten pupuja, lehmiä, hevosia, possuja riitti. Oli myös tivoli ja romuautokisa, joka me jätimme välistä.

Vävy löysi paikallisen frisbeegolf kentän, joka sitten kierrettiin paikallisen frisbeegolfarin kanssa melkein kokonaan. Ilta hämärtyi ja tulikärpäset lenteli. Koreja ei tahtonut enää erottaa maastosta ja harhaan lentäneet kiekot etsittiin kännyköiden taskulamppujen kanssa. Mutta hauskaa oli ja muistoina itikoiden aiheuttamat patit säärissä!

Sunnuntaina lämpötila laski sen verran, että Michigan järveen uimaan menivät vain perheemme miehet!😀

Mitä mielenkiintoista löytyi minulle? Tilkkutöitä, mutta ei ihan niitä tavallisimpia.

Saapuessamme Indianan rajalle kävimme paikallisessa matkailukeskuksessa. Sieltä käteen osui esite, joka kertoi matkamme varrella olevasta Amish alueesta. Ahmisit ovat kristittyjä, jotka viettävät hyvin vanhanaikaista elämää. He eivät käytä moderneja laitteita kuten autoja ja sähkölaitteita. Heidän maatiloilleen ei ole vedetty sähköjä.  He kulkevat hevosvaunuilla ja viettävät yksinkertaista mutta hyvin yhteisöllistä elämää.

Poikkesimme siis moottoritieltä hiukan etelään ja löysimme reitin, jonka ympärillä oli tuota Amish kulttuuria. Kaupunkeihin oli istutettu tilkkublokkien muotoisia värikkäitä kukkaistutuksia ja talojen seinillä oli tilkkumuraaleja. Näitä muraaleja kutsutan myös nimellä barn quilts. (Vinkki; hae googlesta Barn Quilts, niin löydät hienoja kuvia!) Kukkaistutukset tilkkublokkeina olivat mielestäni ihania ja itselleni uusi idea.

Kuvakulma ei ole kukkaistutuksille paras mahdollinen, mutta ylemmäs en päässyt.

Seinämuraalit olivat taidokkaasti maalattuja. Kaupungissa ja ympäristössä asui toki tavallisiakin ihmisiä,  mutta Amishien kulttuurinsa näkyi kaupungeissa ja kylissä.. Yksinkertaista, rauhaa, hevosvaunuja, valkoisia taloja ja piharakennuksia. Vähän muuta kuin mihin normielämässä olemme tottuneet. 

Ja mikä tärkeintä, vieraamme saivat uusia kokemuksia!

Amish kaupan seinällä myytäviä  barn quilteja

Aloha!

Olimme viikon Havaijilla juhlistamassa 35 vuotis hääpäiväämme kesäkuun alussa. Aurinkoa ja hiekkarantaa riitti jokaiselle päivälle. Yön ja päivän lämpötiloissa oli asteen pari eroa ja sadekin oli pieniä kuuroja, joista ei edes paljon kastunut. Oahun saari oli kaunis, jossa näkemistä ja kokemista riitti hyvin yhdeksi viikoksi.

Kävimme saarella sijaitsevassa Polynesian kulttuurikeskuksessa, jossa esitellään Polynesian saarien kulttuuria. Täytyy tunnustaa, että tuo keskus oli mielestäni matkan vaikuttavin ja mieliin painuvin paikka. Koko päivä meni siellä kierrellessä ja katsellessa, emmekä varmasti nähneet vielä kaikkea. Toisenkin päivän olisi saanut siellä kulumaan helposti.

Kulttuurikeskuksesta löytyi tilkkutöitä. Heidän perinteinen tapansa tehdä tilkkutöitä, poikkeaa länsimaalaisesta, kuten kuvasta näkyy.

Työt tehdään applikoiden ja kuvio on yhtenäinen.  Olen Katjan tilkkukurssilla tehnyt tyynyn tällä tekniikalla, joten olen hiukan kärryillä mistä heidän tilkkutekniikassaan on kysymys. Usein kuvio on yksivärinen, mutta näyttelytilasta löytyi työ, jossa oli käytetty useampaakin väriä.

Esillä oli myös perinteisiä tilkkutöitä … Suomen väreissä.

Kuvassa ohje, miten havaijilainen kuvio tehdään ja tikataan.

Matkalta tuli mukaan vähän havaijilaista kangasta  sekä ohjekirj, jossa on malleja ja ohjeita heidän perinteisiin tilkkutyömalleihinsa. Jospa sitä joskus tekisi tällaisenkin.

.