sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Valekalan kalavale

 Kirjoitin loppukesästä jutun FinnQuilt ry:n lehteen jutun Kalavale peitostani. Koska lehti on nyt julkaistu ja toimitettu tilaajille (paitsi tänne asti lehti ei ole vielä tullut 😕) julkaisen juttuni täällä blogissani.

Resurssilaatikon kätköistä löytyi valekala 

Facebookia selatessa silmiini osui FinnQuilt:n verkkosivujen ”mainos”, jossa kerrottiin, että yhdistyksen sivuille oli lisätty ohje kalanruoto blokista. Tätä kokeilen varmasti, ajattelin ohjetta lukiessani. Ompeluhuoneessa silmiini osui yli äyräiden pursuava resurssitilkkujen muovikori ja päätin heti kokeilla näkemääni blokkia.

En suunnitellut sen kummallisemmin värien yhteen sopivuutta. Otin tilkun mikä resurssilaatikosta sattui käteeni tulemaan. Leikkasin blokissa käytettävien kaitaleiden pituudeksi 6,5 ” ja leveydeksi 2,5 ”. Kaikki kaitaleet eivät olleet saman levyisiä, jotkut olivat kapeampi, mutta se ei blokin onnistumista haitannut.

Helposti ja nopeasti valmistui ensimmäinen blokki. Ajatuksissa alkoi pyöriä ajatus kalapeitosta, kalanruotojahan jo ompelin. Resurssilaatikosta löytyi edellisestä tilkkutyöstäni yli jääneitä suorakulmaisia kolmioita, joista kokeilin tehdä kalalle pään, pyrstön ja evät. En kuitenkaan ollut lopputulokseen tyytyväinen, joten hylkäsin ne.

Ompelin lisää ruotoja. Suunnittelin tekeväni blokeista tilkkupinnan kirkkomme tilkkupiiriin, jossa se olisi tikattu solmuilla, reunat kantattu ja lähetetty sitten valmiina Afrikkaan tai Intiaan. Mutta mitä enemmän valmiita blokkeja alkoi suunnitteluseinälleni kerääntyä, sitä selvemmäksi tuli, että tämä peitto jäisi minulle itselleni.

Resurssilaatikon pohjalta löytyi mustaa kaitaleitta, johon oli painettu harvakseltaan avaruusaluksia. Nämä olivat jääneet hukkapaloiksi Tyttäreni Star Wars -peiton tikkauksesta. Avaruusalukset ei oikein sovi kalojen kanssa, mutta ainahan kankaan voi kääntää nurinpäin. Näistä jämäkaitaleesta ompelin ruotoblokkien ympärille mustat kehykset. Jos oikein tarkasti katsoi, valkoiset painatukset hiukan kuulsivat mustasta läpi, mutta se ei minua haitannut.

Taustakankaaksi valikoitui Pelastusarmeijan kirpputorilta löytämäni Ikean pussilakana. Pussilakana oli täysin käyttämätön ja pesun jälkeen mukavan pehmeä. Eikä ollut hinnalla pilattu! Tikkautin peiton tutussa ompelukone – tilkkukangaskaupassa. Vaikeinta oli valita, millaisilla kuvioilla peitto tikattaisiin. Koska en pitänyt ompelemistani pyrstöistä, valitsin tikkaus kuvioksi kalan pyrstöt. Se oli täydellinen valinta tähän peittoon.


Kun peitto oli sitten kanttauksen jälkeen valmis, pitihän se kuvata autenttisissa olosuhteissa. Niinpä ajoimme Mieheni kanssa eräänä sunnuntai aamuna kotikaupunkimme läpi virtaavan Fox Riverin rantaan ja otimme kuvia. Auringon paisteessa peiton eri värit pääsivät oikeuksiinsa. Mustat kaitaleet blokkien väleissä ja peiton reunassa, oikein korostivat blokkien värejä. Kiitos Tiina S. ohjeesta! Tästä tuli hieno peitto, jolle annoin nimeksi ”Valekalan kalavale”.

 


Valekalan kalavale

 Kirjoitin loppukesästä jutun FinnQuilt ry:n lehteen jutun Kalavale peitostani. Koska lehti on nyt julkaistu ja toimitettu tilaajille (paits...