Kenellä on päällä jotain vihreetä?

Pari viikkoa sitten täällä vietettiin Saint Patrikin päivää. Päivä on Irlannin kansallispäivä ja sitä vietetään 17.3. Irlannin suojeluspyhimyksen Pyhän  Patrikin muistoksi. Päivää juhlitaan laajasti Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Britanniassa, kertoi Wikipedia.

Lauantaipäivä oli kaunis ja aurinkoinen, joten päätimme mieheni kanssa tehdä junaretken Chicagon keskustaan. Genevan asemalla oli runsaasti väkeä; jonkun verran perheitä  mutta suurimmaksi osaksi nuorisoa. Jokaisella oli päällään jotain vihreää. Hassuja hattuja, vihreitä muovisia helmiä, pieniä vihreitä olut tuoppeja, eri kokoisia kolmiapiloita yms. Nämä kaikki ovat juhlapäivään liittyviä koristeita. Vihreä väri liitetään Irlantiin ja St Patrikiin . Hän on mm. havainnollistanut kolminaisuutta kolmiapilalla ja siksi päivään liitetään kolmiapila. Hyvä vertaus sinänsä!

Junamatkamme oli ensimmäinen tällä mantereella. Istuimme ensimmäisessä vaunussa, ensimmäisellä penkkirivillä. Junan vaunu oli kaksikerroksinen ja yläpuolellamme istui veturinkuljettaja. Junassa ei ollut erillistä veturia ja tämäkin vaunu olisi voitu yhdistää toiseen vaunuun. Ovi-ikkunasta saattoi siis katsoa lähestyvää kaupunkia. Matka Genevasta Chicagoon kesti reilun tunnin.

St Patrik`s Dayn juhlimisen erikoisuutena on, että Chicagon läpi virtaava Chicago joki värjätään vihreäksi. Tuota ihmettä mekin menimme parin muun, parin kymmenen tuhannen muun ihmisen kanssa Trump Towerin eteen katsomaan. Miksi se tehdään, en tiedä. Väriaine valmistetaan salaisella reseptillä ja se on luonnonmukaista elintarvikeväriä … kuulemma! Joessa kulki kanoottiryhmiä ja jokiristeilyveneitä. Subbaili siellä joku merirosvo ja Batmankin.

Itselleni tuli juhlahumua seuratessa mieleen suomalaisten vapun juhlinta. Hassuja hattuja ja pukuja. Paljon ihmisiä ja alkoholia. Vaikka alkoholin juonti ei ollut niin näkyvää kuin suomalaisessa vapussa, ihmisten käyttäytymisestä saattoi tulkita, että vettä väkevämpää on maisteltu. Räkä poskella örveltäjiä ei kuitenkaan näkynyt. Asiaan saattoi tietysti vaikuttaa sekin, että olimme liikkeellä päivällä.

Päivän juhlintaan liittyi myös kulkue, jota me ei kylläkään nähty. Olimme kulkueen aikana kaupassa etsimässä minulle lisää vaatetta. Chicagossa oli nimittäin aika kylmä tuuli. Appi-ukkoni toteaisi tähän: "Kun ei opi, niin ei opi!". Ehkäpä seuraavalla kerralla muistan, että Chicagossa tuulee! Jäi siis ihmettelemistä vielä ensi vuoden St Patrik Dayllekin. Pitäisiköhän ko. juhlahärpakkeitä ostaa varastoon, kun poistomyynnistä niitä saisi nyt halvalla? Ensimmäiset St Patrik Day tavarat näin kaupassa jo välipäivinä.

Käsityötilastoa

Kerään tilastoa, millaisia käsitöitä täällä Amerikassa oloni aikana tulen tekemään.Tilastot ensimmäisten kolmen kuukauden ajalta näyttävät, että …

Villasukkia on valmistunut kolme paria. Mieheni sai yhdet nimipäivä lahjaksi ja tulivat heti käyttöön tammikuun pakkasissa. Kahdet on päätelty, odottavat vain höyrytystä ja yhdet  valkoiset pitsisukat ovat puikoilla. Hyviä villasukkalankoja en ole täältä vielä löytänyt. Langat, joita olen nähnyt, ovat olleet niin paksuja, etten niistä sukkia kutoisi. Olen sellaisten ohuiden sukkalankojen ystävä. Elättelen toivetta, että ensin kutoisin mukanani tuoman varaston loppuun ja vasta  sitten alkaisin etsiä uusia lankoja. Katsotaan miten käy.

Pussukoita / kasseja on ommeltu kolme. Niistä onkin ollut juttua tässä blogissa ja kuvia facebookissa. Käyttöön niistä on päässyt vain mieheni lounaspussi. Vaatteita ei ole ommeltu yhtäkään. Kuopus on Suomessa ostanut yhden softshell kankaan pyynnöstäni ja kaavat takkiin on tilattu. Syksyksi siitä ulkoilutakkia suunnittelen. Jonkun verran toin mukanani trikookankaita, joista olen ajatellut vaatteita ommella, kun tarvetta ilmenee. Paikallisesta kangaskaupasta en ole aikuiseen makuun sopivaa trikookangasta vielä löytynyt. Sateenkaaren väriset yksisarviset eivät oikein ole mun juttuni!

Tilkkutöitä olen tehty 13 erilaista.  Niistä kymmenen on ollut tilkkupintoja kirkon tilkkuryhmään. Ryhmässä ne työstetään peitoiksi. Aikuisten peiton kokoista tilkkupintaa olen tehnyt neljä ja lasten peittojen tilkkupintaa  kuusi. Omia projekteja  on kaksi tilkkupintaa, jotka odottavat välivanua, taustaa ja tikkausta. Nämä omat tilkkupinnat ovat blokkikokeiluja, eivätkä sen tähden ole kooltaan kovin isoja. Pinnoista on ollut kuvat facebook päivityksissä. Ainoa tilkkutyö, jonka olen saanut valmiiksi, on edellisessä blogissani esitelty joutsen seinävaate.

Äsken sain valmiiksi tämän kuvassa olevan tilkkupinnan. Se tulee kirkolle hyväntekeväisyyteen. Kankaat kirkon tilkkuryhmään tulevat lahjoituksina ja joskus käy niin, että joku tilkkutöiden harrastaja lahjoittaa kankaiden lisäksi myös valmiita blokkeja, jotka eivät ole koskaan päätyneet valmiiseen tilkkutyöhön. Tässä tilkkupinnassa on kahdeksan käsin ommeltua blokkia, jotka löytyivät kirkon tilkkukangaskaapista. Tein itse koneella lisää blokkeja ja yhdistelin niistä valmiin tilkkupinnan. Mielestäni pinnasta tuli kivan näköinen.

Tähänkin tilkkupintaan lisäilin omiani. Tilkkuryhmän kaapaista löytyi 4 kappaletta melkein valmista kaleidoskooppi blokkia. Tein niihin reunat ja muutaman ison tähtiblokin. Sitten yhdistin ne ja taas oli uusi tilkkupinta valmiina tilkkuryhmän jatkokäsittelyyn.

Suomen joutsen

Asunnossamme on 2,5 kylpyhuonetta. Yläkerrassa kaksi kylpyhuonetta ja alakerrassa normaali vessa. Se lasketaan puolikkaaksi kylpyhuoneeksi. Yläkerran toinen kylpyhuoneista on yhteydessä makuuhuoneeseemme ja toinen on käytävällä ja toimii ns.vieras kylpyhuoneena.

Kun muutimme tähän asuntoon, tarvitsimme kaikenlaista kylpyhuonetarviketta. Läheisessä rautakaupassa oli poistotarjouksessa sini-valkoraidallinen suihkuverho, jonka ostimme. Samalla kertaa löytyi vessan mattoja, sinisiä ja valkoisia. Näillä välineillä yläkerran vieraskylppäristä tuli Suomi-vessa. Sininen  käsipyyhe ja sininen käsisaippua kuuluvat sinne ehdottomasti.

Jotain kuitenkin vielä puuttui. Seinälle pitäisi saada joku kuvaa Suomesta, mutta mistä sellaisen kuvan täältä löytää? Sitten tuli ajatus.

Tein jokunen vuosi sitten tilkkupeiton, jonka oli suunnitellut Elizabeth Hartman. Tilkkupeitossa on eri värisiä metsän eläimiä, jotka on tehty tilkkusuikaleista ja kolmioista. Pidin mallista  ja sen tekemisestä kovasti, vaikka se olikin iso töinen. Tuon peiton sai kuopuksemme syntymäpäivälahjaksi. Itselläni on saman suunnittelijan kettu kuvioinen peitto. Peitto on täällä Amerikassa mukana ja esillä olohuoneen sohvalla. Tänne se sopiikin, sillä aluetta, jossa asumme, kutsutaan Fox Valleyksi (Kettu laakso) ja kaupungin läpi virtaa Fox River (Kettu joki)

Muistin, että olin nähnyt tuolta suunnittelijalta peitto-ohjeen, jossa oli joutsen. Otin asian puheeksi paikallisen tilkkukangaskauppiaan kanssa. Hän tilasi minulle ohjeen ja sitten vain leikkuri viuhumaan ja ompelukone surisemaan. Kankaat löytyivät Suomesta tulleista kangasvarastoista, paitsi sininen kangas. Iso kangaskauppa on onneksi lähellä, kävelymatkan päässä ja sieltä on helppo hakea mitä tarvitsee. Yleensä sieltä kyllä tulee otettua muutakin, kuin vain sen tarvitsemansa asian!😀Yhden viikonlopun aikana joutsenet valmistuivat ja mieheni avustuksella seinävaate saatiin Suomi-vessan seinälle.

Nyt on Suomi-vessassamme myös Suomen joutsen, Swan of Finland.

Otan tämän työn mukaan viikon päästä Tilkkukillan tapaamiseen, jotta voin esitellä, millaisia tilkkutöitä olen tehnyt.

Kirjastossa tapahtuu

Helmikuun alussa postin mukana tuli Genevan kirjaston lehtinen. Olin kuullut, että paikallinen kirjastomme on hyvä ja monipuolinen. Kirjasto on kaupungin keskustassa ja sijaitsee vanhassa kivisessä rakennuksessa. Tilat ovat sokkeloiset ja parkkitilaa on niukasti. Uusi kirjasto onkin jo rakenteilla ja sen odotetaan valmistuvan syksyllä.

Kirjastossa on sitä samaa kuin Suomessakin: kirjoja, lehtiä, musiikkia ja DVD leffoja. Siellä on mielenkiintoisa luentoja ja tapahtumia. Joku kertoi, että lasten osastolla asustaa hamsteri vai oliko se gerbiili. Joka tapauksessa, joku pieni eläin. Lastenosasto on vielä meikäläisellä tutkimatta.

Lehtisestä huomasin jotain, mihin Suomen kirjastoissa en ole törmännyt. Ohjelmalehtisessä esiteltiin lyhyitä, parin tunnin kursseja, joihin voi ilmoituttua mukaan. Tällaisia lyhyitä kursseja on eri ikäisille, lasten muskareista eläkeläisten keskusteluhetkiin. Eri ikäryhmälle ja jopa perheille on omat toimintahetkensä. Koululaisille on tiederyhmiä ja tai vaikka kuppikakkujen leivonta hetkiä. Silmiin pistävää oli, että myös nuorille aikuisille, 20 v & 30 v, oli omia kursseja, esim. saippuan teko kurssi. Sinne olisin minäkin halunnut!

Joillekin kursseille täytyi ilmoittautua ja ilmoittautumiseen tarvittiin kirjastokortti. Kortti tilattiin netistä ja se tuli muutamien päivien kuluttua postissa kotiin. Kortin olisi voinut ottaa käyttöön sähköisillä välineillä, mutta minä menin kirjastolle. Samalla kävin tutustumassa kirjaston tilkkulehti ja -kirja tarjontaan. Hyvältä vaikutti. Samalla kortilla voin lainata kirjoja myös St. Charlesta ja Bataviasta, jotka ovat lähikaupunkeja. (Samanlainen kolmikko kuin Kerava, Järvenpää ja Tuusula!)

Tämän viikon maanantaina olin sitten kurssilla, jossa kahvinkeittimen suodatinpusseista tehtiin keväinen kranssi ja keskiviikko illalla olin ristipistokurssilla, jossa kirjailtiin keväinen taulu. Kummatkin tekniikat olivat tuttuja, mutta parasta olikin tavata uusia ihmisiä ja se, että joutui puhumaan englantia. Ei sitä paria tuntia tuppisuuna voi istua. Haasteensa toi erilainen sanasto; miten harmittelet englanniksi, kun ei saa neulansilmään lankaa.  Keväinen taulu jäi vielä vaiheeseen, mutta materiaalit sai mukaansa, joten kotona voi jatkaa valmiiksi.

Mitä kurssit  sitten maksoivat? Ei mitään: materiaali ja opastus oli täysin ilmaista. Tällaisille kursseille voisin osallistua Suomenkin kirjastoissa.

I have a dream

Minulla on unelma!


Täällä hyvinkin valkoisessa kaupungissa Genevassa, unelmani voisi liittyä rodulliseen tasa-arvoon. Tässä kohtaa valkoisella tarkoitan väestön rotua. Kuulin viime viikolla, että täällä Genevassa  on asunut pahamaineisen Ku Klux klaanin isoin pomo. Joten siihen unelmaan olisi aihetta, mutta unelmani ei tällä erää liity tähän.

Unelmani liittyy siihen, mitä olen kokenut ja nähnyt Genevan luterilaisen seurakunnan messussa.

Messuja on sunnuntai aamussa kaksi, klo 9 ja 10.30. Kokemukseni mukaan molemmissa messuissa käy sen verran porukkaa, että jos olisi vain yksi messu, eivät kirkkovieraat mahtuisi kirkkoon. Kummassakin messussa on lapsia, avustajina ja kirkkovieraina! Lapsi avustajat sytyttävät kynttilät alttarille, auttavat kolehdin keruussa ja ehtoollisella pitelevät alkoholitonta ehtoollisviiniä, johon lapsi voi kastaa ehtoollisleipänsä. Messun lopussa he myös sammuttavat alttarin kynttilät. Onhan lapsi avustajina suomalaisessakin messussa, se on tuttua.

Parasta on kuitenkin se, että jokaisessa messussa ennen evankeliumia ja saarnaa on Children`s Messenger, lasten hetki. Pastori tai joku muu hetken pitäjä, kutsuu kirkossa olevat lapset alttarin eteen lattialle istumaan. Siinä hän kertoo lasten tasoisesti ja havainnollisesti jonkun tärkeän kohdan päivän evankeliumista. Hetkessä voi olla nukketeatteria tai muuta lapsia kiinnostavaa. Minun on tehnyt mieli mennä mukaan, mutta kiltisti olen istunut penkissä muiden aikuisten tavoin. Jumalan valtakunnan leviämistä havainnollistettiin esim. leivinjauheella ja vedellä. Mitä tapahtuu kun kaadat leivinjauheen joukkoon lasillisen vettä, voit kokeilla.

Viime sunnuntaina evankeliumissa kerrottiin kuinka  Jeesus meni vuorelle Pietarin, Jaakobin ja tämän veljen Johanneksien kanssa.  Vuorella heille ilmestyi Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Opetuslasten olisivat halunneet rakentaa vuorelle  majan näille kolmelle.

Mitä tekivät lapset? He lähtivät retkelle alttaripöydän alle. Siellä he istuivat ja ihastelivat paikkaa, jossa tuntui kuin olisi ollut lähempänä Jumalaa. Heillä oli myös eväät mukana. Ohjaaja jakoi kaikille leikkiruokia ja lapset olivat innoissaan leikissä mukana. Kuitenkaan sinne alttaripöydän alle ei voinut jäädä, vaikka siellä oli ollut kuinka mukavaa olla. Kuten raamatun kohdassakin Jeesus ei antanut heidän rakentaa majoja vuorelle ja tästä tapahtumasta sai kertoa vasta hänen kuolemansa jälkeen. Lopuksi lapset saivat lapsiavustajilta suklaa makeiset, kuten aika monesti ennenkin. Joskus he ovat saaneet värityskuvan, jota on voinut kirkon penkissä väritellä.

En osaa sanoa onko vain sattumaa, mutta jokaisessa klo 10.30 messussa, jossa olemme tänä vuonna olleet, on ollut myös kaste. Olemme olleet melkein joka sunnuntai kirkossa, joka on huomattavasti enemmän kuin Suomessa ikinä. Messu on kaavaltaan saman tyyppinen kuin suomalainen messu, joten siihen on ollut helppo liittyä. Messuun kuluu aikaa vain tunti, vaikka siinä olisi kastekin. Vau!

Minulla on unelma!

Kunpa kotiseurakuntani (mikä se täältä palattuani sitten onkaan) ja työpaikkani olisi yhtä lapsimyönteinen ja lasten tarpeita huomioiva kuin tämä nykyinen kotiseurakuntani. Siinä asia, jota haluan vielä työurallani edistää. Täältä tuodaan monta ideaa mukana.