Täällä hyvinkin valkoisessa kaupungissa Genevassa, unelmani voisi liittyä rodulliseen tasa-arvoon. Tässä kohtaa valkoisella tarkoitan väestön rotua. Kuulin viime viikolla, että täällä Genevassa on asunut pahamaineisen Ku Klux klaanin isoin pomo. Joten siihen unelmaan olisi aihetta, mutta unelmani ei tällä erää liity tähän.
Unelmani liittyy siihen, mitä olen kokenut ja nähnyt Genevan luterilaisen seurakunnan messussa.
Messuja on sunnuntai aamussa kaksi, klo 9 ja 10.30. Kokemukseni mukaan molemmissa messuissa käy sen verran porukkaa, että jos olisi vain yksi messu, eivät kirkkovieraat mahtuisi kirkkoon. Kummassakin messussa on lapsia, avustajina ja kirkkovieraina! Lapsi avustajat sytyttävät kynttilät alttarille, auttavat kolehdin keruussa ja ehtoollisella pitelevät alkoholitonta ehtoollisviiniä, johon lapsi voi kastaa ehtoollisleipänsä. Messun lopussa he myös sammuttavat alttarin kynttilät. Onhan lapsi avustajina suomalaisessakin messussa, se on tuttua.
Parasta on kuitenkin se, että jokaisessa messussa ennen evankeliumia ja saarnaa on Children`s Messenger, lasten hetki. Pastori tai joku muu hetken pitäjä, kutsuu kirkossa olevat lapset alttarin eteen lattialle istumaan. Siinä hän kertoo lasten tasoisesti ja havainnollisesti jonkun tärkeän kohdan päivän evankeliumista. Hetkessä voi olla nukketeatteria tai muuta lapsia kiinnostavaa. Minun on tehnyt mieli mennä mukaan, mutta kiltisti olen istunut penkissä muiden aikuisten tavoin. Jumalan valtakunnan leviämistä havainnollistettiin esim. leivinjauheella ja vedellä. Mitä tapahtuu kun kaadat leivinjauheen joukkoon lasillisen vettä, voit kokeilla.
Viime sunnuntaina evankeliumissa kerrottiin kuinka Jeesus meni vuorelle Pietarin, Jaakobin ja tämän veljen Johanneksien kanssa. Vuorella heille ilmestyi Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Opetuslasten olisivat halunneet rakentaa vuorelle majan näille kolmelle.
Mitä tekivät lapset? He lähtivät retkelle alttaripöydän alle. Siellä he istuivat ja ihastelivat paikkaa, jossa tuntui kuin olisi ollut lähempänä Jumalaa. Heillä oli myös eväät mukana. Ohjaaja jakoi kaikille leikkiruokia ja lapset olivat innoissaan leikissä mukana. Kuitenkaan sinne alttaripöydän alle ei voinut jäädä, vaikka siellä oli ollut kuinka mukavaa olla. Kuten raamatun kohdassakin Jeesus ei antanut heidän rakentaa majoja vuorelle ja tästä tapahtumasta sai kertoa vasta hänen kuolemansa jälkeen. Lopuksi lapset saivat lapsiavustajilta suklaa makeiset, kuten aika monesti ennenkin. Joskus he ovat saaneet värityskuvan, jota on voinut kirkon penkissä väritellä.
En osaa sanoa onko vain sattumaa, mutta jokaisessa klo 10.30 messussa, jossa olemme tänä vuonna olleet, on ollut myös kaste. Olemme olleet melkein joka sunnuntai kirkossa, joka on huomattavasti enemmän kuin Suomessa ikinä. Messu on kaavaltaan saman tyyppinen kuin suomalainen messu, joten siihen on ollut helppo liittyä. Messuun kuluu aikaa vain tunti, vaikka siinä olisi kastekin. Vau!
Minulla on unelma!
Kunpa kotiseurakuntani (mikä se täältä palattuani sitten onkaan) ja työpaikkani olisi yhtä lapsimyönteinen ja lasten tarpeita huomioiva kuin tämä nykyinen kotiseurakuntani. Siinä asia, jota haluan vielä työurallani edistää. Täältä tuodaan monta ideaa mukana.
Hyvä kotiintuominen! Tässä on kirjaimellisesti toteutunut "sallikaa lasten tulla".
VastaaPoistaNiinpä!
Poista