Tilkkuretriitti

Muistan kun lähdin ensimmäisen kerran Hiljaisuuden retriittiin. Olin silloin Pornaisten seurakunnassa  nuorisotyönohjaajana ja nuoret olivat huolissaan, osaanko olla hiljaa neljä päivää, jonka retriitti kesti. Hyvin osasin olla hiljaa ja tuo retriitti on yksi elämäni parhaimpia kokemuksia.

Pääsiäisen aikana sain tilkkuystävältäni viestin, olisinko kiinnostunut tilkkuretriitistä. Totta kai olen, vastasin. En kylläkään voi osallistua kuin kahtena päivänä, sillä ystävämme syntymäpäivä keikka on kyseisenä viikonloppuna Indianassa, mutta lyhyempikin osallistuminen sopi järjestäjille.

Retriitti pidettiin toukokuun puolessa välissä torstai aamusta sunnuntai iltaan,  noin 15 min päässä asunnostamme, Hilton Inn hotellissa. Siellä olisi voinut yöpyäkin, mutta minä ajelin yöksi kotiin. Ruokailut oli järjestetty niin, että jokainen toi vuorollaan joko lounas- tai päivällistarvikkeet. Ne sai valmistaa itse tai tilata jostain, miten parhaaksi näki. Hotelli tarjosi juomat, limsat, jääteet, kahvit yms.

Ideana oli, että jokainen tekee retriitissä omia projektejaan. Retriitissä ei ollut kouluttajaa, jonka takia hinta oli kohtuullinen. Järjestäjä oli varannut tilat sekä ompelu- ja leikkuupöydät. Itse vietiin ompelukoneet, silitysraudat ja alustatkin olivat järjestäjän puolesta, jota en tiennyt. Minulla oli oma silitysrauta ja kirpparilta ostamani silityslauta mukana.

Viime kesänä Parangon Sanna opetti Mäntyharjun kurssilla Twister kaavaimen käyttöä ja tätä tekniikkaa olin halunnut kesästä lähtien kokeilla isompaan työhön. Töölön Tilkkupajan Soilelta olin ostanut lajitelman batikkikankaita, joten minun projektini oli selvä. Eiköhän siinä kaksi päivää saa kulumaan, ajattelin.

Ennen retriitin alkua mietin, mitä uutta retriitti tuo tilkkuiluuni. Saanhan minä kotonakin ommella miten paljon haluan, työt eivät haittaa. Ja miten englannin kielen kanssa, ymmärränkö ja osaanko kertoa, mitä haluan?

Retriitti oli mukava kokemus. Sain "Cherry Berry Twister" peittoni tilkkupinnan ommeltua jo ensimmäisenä päivänä. Minulta ei kulunut aikaa juoruamiseen kuten muilta. Toiset osallistujat olivat toisilleen tuttuja jo vuosien takaa. Hauskaa oli! Kielitaito lisääntyi ja ideoita tilkkuiluun tuli runsaasti. Muut kurssilaiset eivät olleet koskaan nähneet tätä käyttämääni tekniikkaa, joten uutta ideaa tuli heillekin. Perjantai päiväksi oli keksittävä uusi työ; onneksi materiaalit oli jo hankittuna yhteen peittoon, jonka sainkin sitten perjantain aikana hyvään alkuun.

Jos minulta kysytään uudelleen, lähdetkö tilkkuretriittiin, lähden varmasti! Kukaan ei epäile osaanko olla hiljaa. Tilkkuretriitissä saa nauraa ja puhua niin paljoin kuin haluaa …. ja osaa!