Matka Chicagosta Lontoon kautta Helsinkiin kesti yli vuorokauden. O'Haren ja Heathrown lentoasemat olivat hiljaisia. Lontoossa sai ruokaa vain kioskista... mikään ravintola ei ollut auki. Ei edes Burger King, kuten Chicagon päässä. Joten arvaatte, että 7 tunnin odotus jatkolennolle oli pitkä!
Kiitos Paapalle auton lainasta. Esikoiselle ja hänen kaverilleen auton tuonnista kentälle ja matkaeväistä. Kiitokset Veljelle ja Kälylle mökin lainasta. Kyllä näissä oloissa ja maisemissa voi karanteeniviikot viettää. Kuopukselle menee kiitokset aamupala tarvikkeista, mansikoista ja uusista perunoista.
Olimme varautuneet kyselyihin, kuumeiden mittauksiin yms. sellaiseen, mutta mitään niistä ei ollut. Ei missään. Lontoossa kenttävirkailijat lähtöportilla eivät käyttäneet edes maskeja. Suomen päässä ei kyselty on karanteenipaikka ja kuljetusta sinne. Ne olivat joka tapauksessa osaltamme kunnossa. Ja niin on jo tuo maski ehdollistunut, että hiukan arvelutti mennä yöllä ABC huoltamolle hakemaan ruokaa ilman maskia.
 |
| Karanteenimökkimme järvimaisemaa |
Hyvin nukutun yön jälkeen oli ensimmäisenä tehtävänä saunan lämmitys! Aamukahvin jälkeen leppoisat löylyt ja pulahdus järveen. Ei siis pöllömpää karanteenia.
Pikainen visiitti maskien ja käsidesien kanssa Mummalla ja Paapalla (mun äiti ja isä). He asuvat n. kymmenen kilometrin päässä täältä mökiltä. Tarvittiin hiukan Suomi tavaroita, joita olimme sinne jättäneet.
Mieheni tekee etätöitä karanteenissa. Amerikan aikaan kun töitä tehdään, niin se on iltavuoro täällä päässä. Onneksi yhteydet toimivat. Ne olivat tämän karanteeni asuntomme suurin edellytys. Kun Mieheni työpäivä loppuu, grillataan suomalaista makkaraa ja lämmitetään iltasauna.
Ja mitäs minä teen? Näin aluksi ainakin luen kasan suomalaisia naistenlehtiä, jotka Mumma oli mulle kerännyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti