Ompelukoneet ovat tänä keväänä surranneet

Tämä korona kevät on tuonut uutta innostusta myös vaateiden ompeluun. Kun vaatekaupat eivät ole olleet auki, on pitänyt kaivella omia kangasvarastoja ja ommella itse. Ja mitä niistä onkaan löytynyt?

Viime kesänä Suomi -lomalla ostin Marimekon tehtaanmyymälästä kankaan, josta suunnittelin ompelevani mekon. Nyt kun tarkemmin hypistelin kangasta, totesin sen olevan enemmänkin ulkoilupuku kangasta kuin mekkokangasta. Niinpä yhtenä yönä syntyi ajatus, teenpä siitä kevyen ulkoilutakin. 

Olin syksyllä tilannut Unelmaisen Kati takkikaavan, jonka keskimmäinen tyttäremme toi tullessaan tänne jouluksi. Kirpputorilta olin ostanut pussillisen kankaita; sieltä oli varastoihini kulkeutunut mustaa vuorikangasta. Vetoketju löytyi vetoketjulaatikosta.

Tuumasta toimeen ja parin päivän aherruksen jälkeen takki oli valmis.

Keltaista nyöriä ei varastoistani löytynyt, mutta vinonauhaa löytyi. Siitä ompelin takkiin nyörit. Olen tyytyväinen takkiin, siitä tuli hieno! Ulos en ole vielä  tämä takki päällä lähtenyt, sillä ilmat ovat olleet viime aikoina aika helteiset, eikä takkia ole tarvinnut. Ehkä tämän kesän Suomi-lomalla otetaan takki käyttöön.

Kangasvarastosta on löytynyt myös trikookankaita ja niistä on valmistunut puseroita, mekkoja, legginsejä... jo Suomessa kokeilluilla luottokaavoilla. On siis saumurille ja cover stitch koneelle (kone, jolla ommellaan joustava käänne esim. puseron helmaan) ollut käyttöä.

Viime vuoden helmikuussa kirjoitin blogissani, kuinka Mieheni valitsi kangaskaupasta alligaattorin nahkajäljitelmä kankaan. Hänellä oli ajatus, mitä siitä tehtäisiin. Nyt tuli aika toteuttaa tuo visio.

Niistä piti tehdä kitara- ja huuliharppuvahvistimille suojat. Kun kangas ostettiin, oli vain yksi pikku vahvistin mutta syksyllä Miehen työhuoneeseen ilmestyi toinenkin. Onneksi kankaasta riitti molempien suojiin. 

Työnjakomme oli, että Mieheni piirtää ja leikkaa mittojen mukaan tarvittavat kappaleet ja minä ompelen. Kappaleet leikattiin jo noin kuukausi sitten ja sopimus oli, että suojat valmistuvat ennen seuraavaa keikkaa. (Ajattelin, että keikka olisi joskus syksyllä 😉) Sitten tulikin keikka kutsu viime lauantai-iltapäivälle ja minun piti alkaa hommiin.

Ompelussa ei loppujen lopuksi aikaa paljon kulunut. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, piti jälleen paikkansa. Ihmeen hyvin Pfaffini jaksoi paksuissakin kohdissa ommella, eikä alakäänteenkään ompelu tuottanut suuria ongelmia. 

Mieheni alligaattorin nahkaiset keikkakengät (jäljitelmät nekin) eivät olleet tällä keikalla käytössä.