Karanteenipäivät alkavat vähentyä, vielä kolme päivää jäljellä. Mieheni piti aloittaa tänään loma, mutta koko päivän hän sohvan nurkassa istunut ja naputellut tietokonetta tai puhunut puhelimeen. Niin tyypillistä loman alkua.
Eilen kun olin kirjoittanut karanteenipäiväkirjan päivityksen ja istunut sohvalle odottamaan perunoiden kiehumista, kuului mökin ikkunalta pamahdus. Mikä se oli? Katsoimme ikkunasta ulos ja nurmikolla ikkunan alla makasi tikka. Se oli lentänyt ikkunaa päin ja pökertynyt törmäyksen johdosta. Mieheni meni katsomaan lähempää ja totesi Kummeli tapaan: "Det var död!". Lintu oli kuollut. Mieheni siirsi linnun raadon ojan penkalle; hautajaisia emme alkaneet sille järjestämään.
Olen kaivellut käsityöt esille. Olen yrittänyt neuloa kotona aloitettua villasukkaa, ei ole oikein iskenyt. Sen sijaan innostuin virkkaamaan. Ajatuksena on virkata kotiin keittiön pöydälle tabletit. Virkkaaminen on mukavaa vaihtelua. Matkalaukussa odottaa vielä ristipistotyö, mutta se olkoon laukussa vielä toistaiseksi.
Ensi viikolla, kun karanteenimme loppuu, siirrymme lapsuuden kotiini. Omassa huoneessani on säilytyksessä kangaslaatikoita ja sormet syyhyää kankaita hypistelemään. Ompelukoneeseen en ole koskenut pariin viikkoon. Haikeana olen katsellut facebook kavereiden ompelu- ja tilkkupäivityksiä. Uusimmassa Suuren Käsityökerhon lehdessä oli eräs kokeilemisen arvoinen tilkkutyö, johon materiaalit löytyisivät omista tilkkulaatikoistani. Se menee kokeiluun ensi viikolla, kunhan Mumman hääjuhlamekko on ensin saatu kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti