Tilkkututkimusta

Pari kuukautta sitten postasin peitoista, jotka olin ommellut mysteeripeittoni virheellisistä paloista. Kuvassa oli keltainen pieni peitto, jonka tikkasin omalla koneellani. Piirsin merkkaustussilla tilkkupintaan kuvioita, joita sitten tikkailin.  Tilkkubloggaaja ystäväni Tiinatei kommentoi tikkausviivojeni merkkaamista näin:

 "Jos merkkauskynäsi on Frixion Pen, sen jälki voi tulla takaisin peiton joutuessa esim. pakkaseen. Tämä on ollut yllätys joillekin, jos peittoa on esim. kuljetettu lentokoneen ruumassa. Jälki kyllä häviää uudella lämmittämisellä. Itse käytän tätä enää vain sellaisissa paikoissa, joissa sen jälki jää piiloon, ettei tule yllätyksiä."

Vastasin hänelle, että täytyy tutkia, mitä tapahtuu, jos työni on kylmässä. Siispä tekemään tilkkututkimusta.

Kirjoitin kankaan palalle tekstin, jonka sitten silitin näkymättömäksi. Näin kynänjäljen piti toimiakin ja tähän ilmiöön tässä merkkauskynässä ihastuinkin. Tilkussa ei silityksen jälkeen näkynyt enää kuvassa olevaa tekstiä.

Sitten laitoin tilkun pakastimeen ja annoin olla siellä puoli päivää. Ja mitä tapahtui ... 

Kylmässä teksti todellakin ilmestyi takaisin. Eli siis ainakaan pakastinlämpötiloihin ei tällä kynällä merkattua peittoa kannata viedä. Mitähän tapahtuu jääkaappilämpötilassa? Silitin tekstin taas näkymättömiin ja sujautin tilkun jääkaappiin. Annoin olla siellä seuraavaan aamuun. 

Teksti oli ilmestynyt taas. Toki himmeänä, mutta näkyi kuitenkin kun osasi katsoa. Kuvassakin juuri ja juuri näkyy jotain viivoja tilkussa. Mitä tapahtuu, jos pesen peiton ja laitan sen kylmäkäsittelyyn pakastimeen. Peitto pesukoneeseen, kuivatus ja pariksi tunniksi pakastimeen. (Mieheni ensimmäinen kysymys oli, miten se mahtui sinne? Pakastimemme on aika pieni ja täynnä tavaraa, mutta mahtui sinne tuollainen pikkuinen peitto.)

Kun otin peiton pakastimesta ... siinä ne merkkausviivat taas näkyivät! ARG! Toki lähtivät taas pois kun silitin peiton. Olenpahan tämä tilkkututkimuksen jälkeen viisaampi. Tätä merkkauskynää käytän todellakin vain kohtiin, jotka eivät tule näkyviin. 

Kiitos Tiinateille kommentista! En olisi tullut ajatelleeksi tällaista ilmiöt, jos et olisi kommentoinut blogiani. 

Sinikelloja ja villieläimiä

Hupsista ... mennään jo toukokuun puolta väliä, enkä ole postannut blogiini pitkiin aikoihin. Tämä ei tarkoita etteikö mitään olisi elämässämme täällä tapahtunut. Pieniä reissuja ollaan tehty omalla autolla ja keikkoja käyty kuuntelemassa. Pikku hiljaa aletaan täällä palata lähes normaaliin. Maskien käytöstä ollaan luopumassa niiden osalta, jotka on täysin rokotettuja. Meillä molemmilla on rokotukset kunnossa!

Tilkkutöitä on valmistunut,  pari on vielä tikattavana ja ompeluhuoneen sängynpäälle on kertynyt kasa puolivalmiita. Niistä osa on enemmän ja vähemmän vielä suunnitteluasteella. 

Yksi työ, joka on täysin valmis ja mistä itse pidän kovasti, on kuvassa oleva pöytäliina. Se on tosiaan pöytäliina vaikka kuvassa se onkin levitetty grillimme päälle. 

Katrin tilkkukauppa järjesti jokin aika sitten mysteeri tilkkuilun. En osallistunut siihen, sillä minulla on meneillään jo kaksi muuta tilkkumysteeriä. Yksi suomalainen ja yksi amerikkalainen.

Facebookissa alkoi näkyä valmiita tuotoksia tästä Katrin Päivänsäde ja Menninkäinen verkkokurssi ompelusta. Ihastuin kellokukkaa  muistuttavaan blokkiin. Omassa kukkamaassamme kukki tuollainen sininen kukka. Se on kevään ensimmäisiä kukkia, nimeltään Virginia Bluebell - Virginian sinikello suomeksi.

Kukkablokki ei näyttänyt kovin vaikealta toteuttaa. Lähdin rohkeasti kokeilemaan. Käytin Blue Willow Mercantile -kaupasta ostamani mysteeritilkkupussin kankaita. Käyttämissäni kankaissa väri ei ole joka kohdassa täysin samaa tummuusastetta ja siksi kukkasista tuli elävän näköisiä. Liina on normi kaitaliina kokoa hiukan leveämpi, enkä ole vielä malttanut ottaa sitä käyttöön. 

Tämä Kellokukka- blokki oli niin ihana ja yksinkertainen, että ostin Blue Willow:ssa käydessäni pakalta lisää sinistä ja vihreää kangasta. Jossain vaiheessa teen siis lisää kellokukkia.

Wild Thing - Villejä asioita -peitto on ollut valmis jo jonkun aikaa. Olen parisen vuotta "hillonnut" eli säästellyt, tätä safari aiheista kangasta. Sain sen täällä olomme ensimmäisenä vuotena yhdeltä rouvalta kirkon tilkkupiiristä. Vastaani ei ole tullut sopivaa mallia, johon sen voisi käyttää.

Käydessäni keväällä Quilters Guest kangaskaupassa tikkaamassa oman tilkkupeittoni isolla tikkauskoneella, näin tällä mallilla tehdyn lasten peiton. Siinä ei ole varsinaisia tilkkublokkeja kuin muutama ja kankaassa olevaa, boordimaista kuviota ei ole rikottu, vaan käytetty sellaisenaan. Tällä tyylillä valmistui tilkkupintaa nopeasti.

Tikkasin peiton itse omalla koneellani.  Leopardin pilkkuja noihin isoihin boordi alueisiin ja blokkikuvion vain reunustin tikkauksella.

Ihan hieno peitto tuli tästäkin. Kooltaan peitto ei ole kovin suuri. Taustakankaana käytin flanellia, jonka  löysin Joannan alennushyllystä. Kangas sopii täydellisesti tähän villieläin teemaan vai mitä tuumit?  

Tilkkukurssi verkossa, uutta ja toimivaa

Näin korona aikana tilkkukurssien järjestäjät ovat joutuneet miettimään, miten järjestää tilkkukursseja turvallisesti ja rajoitusten mukaisesti. Eräs uusi toimintamuoto on ollut tilkkukurssien järjestäminen verkossa, Teams, Zoom tai jollain muulla ohjelmalla.

Tilkkuguru Sanna, jonka kursseille olen Suomessa monesti osallistunut, järjesti yhdessä Lahden kansalaisopiston kanssa tällaisen kurssin. Kun kurssi vielä toteutettiin meikäläisen näkökulmasta hyvään vuorokauden aikaan, osallistuin innoissani ja hyvillä mielin kurssille. Suomen päässä kurssilaiset palailivat töistä tai lopettelivat etätyöpäiväänsä. Minä taas olin juuri juonut rauhassa aamukahvit ja  lukenut digi-Hesarin.

Edellisenä päivänä sähköpostiin tuli Sannalta monisteita, joissa kerrottiin mitä seuraavan päivän tapaamisessa tehdään. Sanna kertoi ensin monisteiden avulla kulloisenkin työn eri vaiheet ja sitten katsottiin hänen tekemänsä video työstä. 

Kurssi kertoja oli kuusi ja kulloinkin annetuista ohjeista sai tehdä mikä kiinnosti tai minkä ehti tehdä. Tai olla tekemättä mitään. 

Ensimmäisellä kerralla annettiin ohjeet ja vinkit korttikukkaron tekoon. Tässä kuva omasta kukkarostani.

Omasta kukkarostani tuli aika värikäs, koska olin juuri ostanut tuollaisen värikkään kangasnipun Hobby Lobbystä ja tilkut olivat käyneet pesukoneessa. Lojuivat ompeluhuoneen sohvalla, käyttöä odottaen.

Tällainen kukkaroni on sisältä.

Kuvissa näkyy myös St. Patrick`s Dayn kaitaliinani keittiön pöydällä. Elettiin siis maaliskuuta kun Sannan verkkokurssi alkoi.

Seuraavaksi tehtiin pussukka, jonka kylkeen ommeltiin vekkikuvio. Tällainen vekkikuvio oli itselleni aivan uutta. Kuvio tehtiin pussukan molemmille puolille tai vain toiselle. Minä tein molemmille puolille. Tässäkin työssä käytin jo korttilompakossa käyttämiäni tilkkuja.

Valmistujaiskuvan vekkipussukasta otin vasta äsken, kun aloin tätä postausta kirjoittamaan. Ei maaliskuussa takaterassillamme vielä näin keväistä ollut! Sorry, kuva ei näytä ihan oikein vekkien väriä.      

Pussukan taustalla näkyy hiukan tähtipeittoni reunaa. Kurssin ohjelmassa oli muutamia tähtiä. Valitsin tällaisen leikkaa kasa ja ompele - tähden. Vekkipussukan vekkiosan ympärille olin ommellut turkoosin tereen.  Peittoon Tähti -blokkien ympärille ompelin myös tereet, erilaisista mustista kankaista, joissa oli valkoisia yksinkertaisia kuvioita.

Tässä peittoni tilkkupinta kokonaisena.

Sanna oli tehnyt tällaisen harmaa- oranssi-mustan peiton ko. mallilla. Halusin käyttää samoja värejä omassa Tähti -peitossani.

Sitten joskus, kun tilkkupinta on tikattu, kanttaan peiton musta-valko raidallisella kankaalla. Siinä uusi efektin peittoon, jollaista en ole aikaisemmin kokeillut.

Kun asettelin tilkkupinnan tähtiä järjestykseen makuuhuoneen seinällä olevaan suunnitteluseinääni, peräännyin hiukan kauemmaksi käytävään katsomaan miltä työ näyttää. Käytävällä on lipasto, jonka päällä oli kaupan muovipussi.

Katsoin muovipussia ja mietin, miksi tuo pussi on tuossa. Silloin tajusin, miksi olin juuri näillä väreillä tekemässä tätä peittoa. Peiton värit ovat Harley- Davidson moottoripyörän logon värit ja ko. logo oli tuossa muovipussissa. Meidän autotallissamme on marraskuusta lähtien asustellut kyseessä olevan merkkinen moottoripyörä. 

Seuraavalla kerralla saimme ohjeet Twist -blokkiin. Aluksi en oikein siitä innostunut; olen tehnyt Twist-blokeista peiton täällä Amerikassa ensimmäisessä tilkkuretriitissäni. Peitto odottaa yhä kaapissa tikkaamista. Mutta kun muut kurssilaiset esittelivät seuraavalla kokoontumiskerralla töitään, päätin kuitenkin tehdä jonkun pienen työn. Valmistui pieni kaitaliina. 

Huomaa, kuinka hienosti Twist-liina sointuu pöydällä olevan kukan ja lautasliinojen kanssa. Ehkä vähän asettelin niitä kuvaustilanteessa 😄 

Toiseksi viimeisellä kerralla oli aiheena erilaisia muunnoksi hirsimökki -tekniikasta.

Tämänkin ajoin ensin jättää välistä, mutta sitten eräänä yönä sain idean kokeilla erästä tilkkuviivainta, johon oli valmiiksi piirretty minkä levyisiä ja minkä pituisia kaitaleita tarvitaan. Tilkkuviivain oli lähtenyt mukaani, joltain kirpparireissulta.  Resurssilaatikon paloista syntyi pieni liinanen keittiösaarelle hedelmäkorin alle. 

Liinan keskelle tein Katedraalin ikkunan yksityiskohdan.

Verkkokurssin viimeinen kerta oli tämän viikon tiistaina. Vielä en ole puhelimen laturin pussukkaa tehnyt. Sanna antama ohje kivan näköisestä boordista kiinnostaa kovasti ja tulee varmasti käyttöön keskeneräisenä olevaan tilkkupeittoon. 

Tekniikka toimi ... mitä nyt välillä täällä päässä verkkoyhteys katkesi. Kuva Suomeen ja Suomesta tänne näkyi hyvin, mutta minun ääneni ei kuulunut kunnolla. Olin loppujen lopuksi äänetön osallistuja ja käytin eleitä kun halusin kommentoida. 

Tässä Mieheni ottama kuva, eräältä kurssikerralta. Kurssin materiaaleissa oli kansion päällisen ohje ja pitihän sitäkin kokeilla. Valmis kansionpäällinen on jo kuvassa paikoillaan. Lila väri on ohjaaja Sannan yksi lempiväreistä ja siksi valitsin sen Sannan kurssien monisteiden kansionpäälliseen. Näin ne matskut erottuvat nopeasti hyllystä, kun niihin haluaa palata.

 

Pieniä ja nopeita

 Viime aikoina olen tehnyt ja esitellyt isoja tilkkutöitä. Jotta jaksaa tehdä ison peiton, on välissä mukava ommella jotain pientä ja nopeasti valmistuvaa. Seuraavanlaisia pieniä tilkkutöitä on valmistunut kevään aikana.

Kälyni osti miehensä kanssa asunnon. Samalla kertaa heillä menivät vanhat huonekalut vaihtoon. Mieheni välitti erään sisaruspuhelun jälkeen minulle viestin, että kaitaliina uuden lipaston päälle olisi Kälylläni toiveessa. Häälahjaksi tekemäni liina ei enää oikein sopinut olohuoneen uuteen värimaailmaan. 

Hetkisen piti muistella, millaisen kaitaliinan olin heille häälahjaksi tehnyt. Mutkaliina se taisi olla. Onneksi tuli informaatiota, millaisia värejä uudessa olohuoneessa on ja minkä kokoinen liinan tulisi olla. Joannasta (suosikki kangaskauppani!) löytyi valmis kangaslajitelma, jossa oli juuri toivottuja värejä.

Tällaisen liinan sitten lähetin tammikuun lopulla Suomeen. Ihan ei ehtinyt Kälyni vuosipäiväksi, mutta kuvia olen nähnyt, jossa liina on paikoillaan. Hyvältä näytti! Tässä kuvassa Kälyni valmis kaitaliina on leikkuupöydälläni.

Ystävänpäivän tabletit omalle keittiön pöydälle, valmistui resurssilaatikon tilkuista.

Maaliskuussa juhlittiin St. Patrick`s Day:tä ja siihen juhlaan tein kaitaliinan, jossa on neliapiloita. Apilat kuuluvat tämän juhlapyhään koristeluihin. Julkaisin kuvan valmiista kaitaliinasta yhdessä fb ryhmässä, jossa sitten erään kuvaani kommentoineen kanssa aloimme ideoida, voisiko apilat tehdä vihreän eri sävyisistä suikaleista. Ajatus jäi sen verran vaivaamaan, että se piti testata. Näin syntyi St. Patrick`s Day Collection; kaitaliina ja tabletit. Näitä ei ole saatavissa lähimmästä tavaratalosta 😁

        
                
Pääsiäiseksi halusin keittiön pöydälle pupujusseja. Päädyin Elisabeth Hartmanin pupumalliin. Olen tehnyt ko. suunnittelijan tilkkupeiton metsän eläimistä Kuopukselleni, mutta itselläni ei ole yhtään valmista työtä, jossa olisi näitä eläimiä. Onneksi kaikki Pornaisten kansalaisopiston Tilkkukurssin ohjeet ovat mukana ja pupun ohjeet löytyivät sieltä. 

En muistanutkaan, miten kiva tämä malli on. Puput valmistuivat sukkelaan ja materiaalia on vielä kahteen pilkulliseen puputablettiin. Pääsiäinen on toki jo vietetty, mutta tulee se pääsiäinen ensi vuonnakin.

Tämän pienen kaitaliinan tein ystävilleni tuliaiseksi, kun menimme heidän kotiinsa illalliselle. Kukkakimppu, joka ei kuihdu. Illan emäntä oli erittäin onnellinen lahjastaan. Tähän pieneen kaitaliinaan käytin tilkkukaupasta ostamani mysteeripussin tilkkuja. 

Olen itsekin oikein tyytyväinen tähän liinaan. Viime vuoden keväällä ompelin omalle keittiönpöydälle ja senkin päälle kaitaliinat tällä samalla mallilla. Omat liinani ovat vain pidempiä ja väreiltään voimakkaampia kuin tämä.

Aika monta tablettia, lautasen alustaa, olen kevään aikana tehnyt. Ne valmistuvat  nopeasti ja ovat helppoja käyttää. Parasta aikaa mielessä pyörii ideoita keväisiin tabletteihin. Kukkia tai lintuja... saas nähdä mitä valmistuu. 

Mokapaloista uusia tilkkupeittoja

 Edellisessä blogissani oli tarinaa ensimmäisen Bonnie K. Hunterin mysteeripeittoni valmistumisesta. Kerroin miten tuli mokailtua ja tehtyä väärän kokoisia blokkeja. Mokapaloja ei heitetty roskiin vaan niistä tehtiin uusia, erilaisia peittoja. 

Tässä ensimmäinen virhepaloista tekemäni peitto. Annoin tälle peitolle nimeksi "Double Stars" 

(Kaksoistähdet) Virheellisen kokoisia palasia mysteeripeittooni olivat blokin keskustan vihertävät tähdet. GoBig - kangasleikkurillani leikkasin valkoisesta ja punaisesta kolmioita, joista sitten ompelemalla muodostui valkoinen tähti punaisella pohjalla. 

Peiton valmistujaiskuva on otettu tänä aamuna etuterassiltamme. Kuten huomaatte lipputangossamme  ovat Amerikan ja Suomen lippu sulassa sovussa. Kadun puoleisissa pensaissa ei ole vielä hiirenkorvia. Sen verran on ollut kylmää, vaikka aurinko paistaakin toisinaan tosi lämpimästi.

Tämän peiton kävin itse tikkaamassa Longarm tikkauskoneella tuossa puolen tunnin ajomatkan päässä olevassa  Quilters Quest ompelu- ja kangasliikkeessä. Tikkaaminen oli jälleen kerran mukavaa, vaikka kuvioista ei tullut sellaisia kuin ajattelin. Täydellistä ympyrää en saanut onnistumaan sitten millään!

Tässä toinen "väärän kokoisista" paloista tekemäni peitto. Tämä on koolta pienempi, sanoisin sellainen taaperon sängynpeiton kokoinen. Mysteeripeitosta virheellisiksi paloiksi jäi harmaan ja keltaisen muodostamia kolmioita. Niiden lisäksi käytin peittoon resurssilaatikon pieniä paloja, joista ompelin neljän pienen neliön muodostamia neliöitä. Idean näihin blokkeihin löysin jostain Facebookin tilkkuryhmästä. Tällä peitolla ei ole vielä nimeä, mutta tyhjä nimilappu on ommeltu paikoilleen.

Tikkasin peiton omalla ompelukoneellani. Piirtelin merkkauskynällä, jonka muste häviää pois lämmön vaikutuksesta, erilaisia kuvioita ja tikkasin. Hauskaa! Nämä merkkauskynät ovat minulle uusi tuttavuus mutta jo nyt pidän niistä kovasti. Niillä saa piirrettyä ohutta viivaa ja silittäessä viiva häviää.

Tämän pikkupeiton valmistujaiskuva on otettu talomme nurkalla. Nurkalla kasvaa pensaita, joihin ilmestyy keväällä ensin keltaiset kukat ja kukkien kuihduttua puhkeavat lehdet. En tiedä mikä pensaan nimi on, mutta Suomessakin olen ko. pensaita nähnyt. Väriltään pensas sointuu keltaiseen pikku peittooni tai toisin päin.

Ensimmäisen BH mysteeripeittoni

 Joulukuun alussa aloitin elämäni ensimmäisen Bonnie K. Hunterin mysteeripeiton ompelun.  Tätä suunnittelijaa ja hänen mysteeripeittojaan hehkutetaan kovasti näissä tilkkuilu piireissä. Olen seurannut hänen blogiaan ja ostanut muutaman hänen digitaalisen tilkkupeitto ohjeensakin. Siksi päätin, että nyt jos koskaan osallistun hänen mysteeripeitto ompeluunsa.

Perjantai oli jännä aamu! Silloin nimittäin ilmestyi BH:n blogisivuille ohje, millaisia tilkkuja ja miten monta niitä ommeltaisiin seuraavan viikon aikana. Ensimmäisessä postauksessa annettiin vinkkejä myös peiton väreistä. Päätin tehdä juuri sellaisen kuin ohjeissa sanottaa ja niillä väreillä, jotka BH:n oli peittoon suunnitellut. Työn edetessä Facebookin tilkkusivustoilla alkoi näkyä myös muita, mielenkiintoisa väriyhdistelmiä, joista mysteeripeittoja valmistui.

Päätin käyttää peittooni pikku kukallisia kankaita, väreinä keltainen, oranssi, vihreä, murrettu punainen, harmaa ja luonnon valkoinen. Osa kankaista löytyi omasta kangasvarastostani jo valmiina, mutta joitain piti hankkiakin. Floridan joulumatkamme aikana ilmestyi ohje, jossa tarvittiin punaista ja juuri lähtiessä olin käyttänyt melkein kaiken varaamani punaisen pikkukukallisen kankaan. Siinä oli itsessä pitelemistä, etten ko. kangasta lähtenyt Floridasta etsimään.  

Tammikuun alussa ilmestyi ohje, miten tilkkupalaset yhdistettäisiin isommiksi blokeiksi. "Voi ei, joko tämä nyt loppuu", totesin itsekseni. Loppusuora alkoi siis jo häämöttää ja minä huomasin ison virheen. Olin tehnyt ensimmäisistä tähtikuviosta 0,5 tuumaa liian pieniä. Ei auttanut muu kuin tehdä uudet, oikean kokoiset. Seuraavalla viikolla huomasin myös toisena tekemieni palojen olevan väärän kokoisia. ARG! Kyllä siinä hiukan hermojen kestävyyttä koeteltiin. Mitä jos, kaikki palat täytyy tehdä kahteen kertaan, ajattelin. Onneksi kuitenkin loput palat olivat mitoiltaan oikeita.

Kuvassa on ensimmäinen valmis blokki. Keskustan punaisen pikku neliön vaihdoin lopulta keltaiseksi.

Kun olin saanut 25 isoa blokkia valmiiksi, alkoi blokkien kasaaminen tilkkupinnaksi. Peitosta oli tulossa aika iso. Kokoa olisi voinut pienentää jättämällä blokkeja pois, mutta päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Enpä ollut isoa parisängynpeittoa (King size) pitkään aikaan  tehnytkään. Peiton koko on nyt valmiina 2,37 m X 2,37 m. Blokkeja kasatessa huomasin, että olin asetellut yhden tilkkupalasen blokkeihini eri päin kuin ohjeessa. Tämä aiheutti sen, että peittoni reunasta tulisi erilainen kuin ohjeessa. Silloin päätin, että nyt en enää välitä alkuperäisestä ohjeesta, loppu sävelletään. 

Vein peiton tikattavaksi vakituiseen tikkauspaikkaani tammikuun lopulla. Jäin odottamaan soittoa, milloin peittoni olisi valmis. Aikaa kului ja kului, mutta soittoa ei kuulunut. Aloin jo huolestua. Muitakin asioita oli tämän peiton kohdalla mennyt eri tavalla kuin olin suunnitellut, eli jotain erikoista on varmaan sattunut vielä loppu metreillä, ajattelin. Lopulta en enää jaksanut odottaa. Maaliskuun alussa lähdin katsomaan mitä mysteeripeitolleni kuuluu.

Kun avasin kaupan oven, myyjä huikkasi " Aya, tulitko hakemaan kaunista peittosi?" (Nimeni Eija tuottaa paikallisille vaikeuksia, eivät osaa lausua sitä) Siellä mysteerini oli valmiina odottanut minua jo jonkin aikaa. Myyjän puheluun, että peittoni olisi valmis, en jostain syystä ollut vastannut.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mysteeri peitto on nyt kantattu ja valmis. Peittoon tikattiin kukkakuviota. Halusin  kukka idean jatkuvan myös tikkauksessa. Loppujen lopuksi ihan kaikki käyttämäni kankaat, eivät olleet kukallisia. Pakko oli hiukan antaa siinäkin periksi.

Valmistujaiskuvat sänkymme päällä otettu ja blogikin peitostani on nyt kirjoitettu. Nimilappu on ommeltu, mutta nimeä ei ole siihen vielä kirjoitettu. Täytyisi ensin keksiäkin se. Asia hoitunee tässä jonain päivänä. 

Tällaisen tarinan sai aikaan ensimmäinen Bonnie K. Huntterin mysteeripeittoni. Millainen tarina mahtaa olla seuraavalla mysteeripeitolla, sillä todellakin ajoin jatkaa näitä mysteeri juttuja.

PS. Mitä tapahtui väärän kokoisille tilkkupaloille? Niistä valmistuu tietysti erilaisia muita peittoja. Niistä kirjoitan hiukan myöhemmin, kunhan valmistuvat.

Myöhässä tai ajoissa

Kuopus Tyttäremme tilasi minulta joulukuusenmaton. Hän oli nähnyt viime vuoden joulukuvista oman kuusenmattomme, jonka tein muovikuusemme "kauniin" jalan peitoksi. Tytär halusi uuteen kotiinsa Äidin tekemän joulukuusenmaton.

Aloin valmistella mattoa jo viime vuoden keväällä. Silloin tilkkulaatikoita penkoessani käteeni osui kangas, jossa oli yksinkertaisia jouluun liittyviä kuvia painettuna valkoiselle pohjalle. Kangas oli eksynyt kangaslaatikkooni jo ensimmäisenä vuotena, kun muutimme tänne Amerikkaan. Olin ostanut kirpputorilta pussillisen jonkun tilkkuilijan tilkkukankaita. Aika hyvin olen ne muut jo käyttänyt, mutta tämä joulukangas oli jäänyt pyörimään laatikkoon. Kankaaseen oli painettu jouluaiheisia neliöitä, siis valmiita blokkeja, käytettäväksi.  Kooltaankin ne olivat oikein sopivia jouluiseen tilkkutyöhön.

Olin tehnyt oman kuusenmattoni käyttäen pitkulaisista mallinetta / kaavaa,  jossa toinen pää on leveä ja toinen kapea. Kun tarpeeksi monta tällaista suikaletta ompelee yhteen, niin että, kapeat päät ovat vierekkäin, muodostuu ympyrä. Keskelle jää reikä, jonka voi sitten applikoida ympyrällä umpeen tai jättää auki. 

Tässä kuvassa oikealla on kaavaa, jota käytin. Se on hiukan ohut eikä leikkuria voinut käyttää sen kanssa. Vasemman puolisen viivaimen löysin Pelastusarmeijan kirpputorilta viime viikolla. Sitä käytetään samalla tavalla kuin ohutta. On vain pidempi ja hiukan kapeampi. Tällä viivaimella voi tehdä helposti myös niitä mutkaliinoja; tilkkuilijat muistavat, mikä oli muutama vuosi sitten hitti tilkkutöissä. 

Leikkelin keväällä tuon mallinteen avulla jouluiset kuvat oikean kokoisiksi. Joulupukki aiheiset kuvat jätin käyttämättä. Ajatukseni oli lisätä leikattujen kuvien ylä- ja alapuolelle joulukankaistani suikaleita. 

Suomi-lomalta palatessamme ajattelin ommelle maton valmiiksi, jotta voin lähettää sen Tyttärelle joululahjaksi, mutta en löytänytkään valmiiksi leikkaamiani paloja tilkkukangaskasoistani. Joulukuun alussa ne putkahtivat esille, kuin kevätkukat kukkapenkistä.   

Käytin tähän Tyttären mattoon jouluisen kaitalerullan 2,5" kaitaleita, jonka olin ostanut edellisenä vuotena.  Maton taustakankaasi valitsin kirpputorilta löytämäni kauniit isot tyynynliinat. Tyynynliinat vaativat hiukan saumojen purkamista ja uudelleen yhdistelemistä, jotta sain niistä oikean kokoisen taustakankaan. Samalla pääsin selvyyteen, miten paikalliset ompelevat tyynynliinan. Heidän tekniikkansa on hiukan erilainen kuin minun käyttämäni. 

Tikkasin omalla koneellani mattoon pylpyröitä ja kiinnitin nuppineuloilla muotokaitaleen keskellä olevan reiän ympärille. Maton idea on, että se ei ole yhtenäinen ympyrä vaan sen yhdistetään ympyräksi solmulla.

Tuli joulu 2020 ja matto oli yhä kesken. Ei saanut Tyttäremme sitä joululahjaksi. Lahjat Suomeen lähtivät jo marraskuun alkupuolella, jotta ehtisivät varmasti ajoissa Suomeen.

Toissa viikolla otin itseäni niskasta ja päätin ommella maton valmiiksi. Eikä siihen kulunut kuin muutama tunti. Eniten aikaa kului reunakaitaleen käsin ompeluun, jota pystyi tekemään Netfliksiä katsellessa. Jälleen yksin kesken eräinen valmiiksi #FQkeskeneräisetvalmiiksi2021 

Ihan ei ehtinyt viime jouluksi tämä joulukuusenmatto. Toisaalta tämän vuoden joulua ajatellen se valmistui todella ajoissa.

Keskeneräisiä valmistuu

Tänä vuonna lunta riittää Suomessa mutta myös täällä Chicagon alueella. Olemme asuneet tällä alueella jo kaksi vuotta mutta tämän vuoden lumimääriä emme ole aikaisemmin nähneet. Eivät ne ole mitään verrattuna siihen mitä Suomessa tällä hetkellä on, mutta täkäläisittäin ne ovat poikkeamiselliset. Lämpötila on yöllä reilusti pakkasella mutta päivällä se nousee plussan puolelle. Yritin jäädyttää jäälyhtyjä, mutta eivät oikein onnistuneet. Kovimpia pakkasia olisin tarvinnut. Kuvassa ovat siivousämpärini ja Tupperwaren pata, jotka "heitin" ulos odottamaan jäätymistä.

Makuuhuoneemme ikkunan eteen ilmestyi viime viikolla valtavat jääpuikot. Ne ovat merkkinä siitä että kattomme päästää lämpöä ulos, mutta myös siitä, että aurinko jo lämmittää. Eilen nuo jääpuikot tulivat rymisten alas. Jos juuri silloin olisi ollut takaterassilla, olisi syntynyt pahaa jälkeä.

Sain kuin sainkin viime vuonna kesken jääneen Greate with Claudia facebook ryhmän mysteeripeiton valmiiksi. Innostus peiton suhteen pysähtyi tikkaukseen. En oikein keksinyt miten olisin tuon peiton tikannut. En halunnut viedä sitä liikkeeseen tikattavaksi, koska peiton koko on sellainen, että sen saisi omalla koneellakin helposti tikattua. Tikkasinhan kyseisen peiton kakkosversion jo jouluksi. 

Tartuin härkää sarvista ja tikkasin siihen epämääräistä muurahaisen polkua. Tämä tikkausmalli alkaa jo sujua. Olen useasti sanonut, että tässä peitossa on minulle hyvin oudot värit. Nyt kun peitto on valmis, tajusin miksi en oikein ole sinut tämän peiton värien kanssa. Tilkkupinnan värit ovat kylmät ja talviset. Talvi ei ole suosikki vuoden aikani. Olen enemmän syksyn ja lämpimien, murrettujen värien ihminen. Tein kuitenkin peiton valmiiksi. Hyvä minä! Nimi peitolta vielä puutuu; paikka nimelle on jo kuitenkin tehty.

Kun kerran aloin tikkaushommiin, tikkasin samalla myös joulukangastilkuista ompelemani tilkkupinnan. Tilkkupinta löytyi kangaskaapistani, enkä oikein tiennyt mitä siitä olisin tehnyt. Kokoakaan tilkkupinnalla ei kovin paljon ollut. Tilkkupinnan joulukankaat joulupukkeineen, eivät ole oikein minua, nekään. Meidän joulussamme ei ole tonttuja ja joulupukkia. Työn valmiiksi leikatut kangasneliöt löysin kirpparilta tai tilkkukiltamme lahjoituspöydästä ... en muista. Väreiltään ne olivat ok. Kangaskaapissa oli jäännöspala villavanua  ja sen hyödynsin tämän työn välivanuna. Tikkasin tähän työhön ympyröitä.  Joulupalloja ajattelin niiden olevan. Kai tämä joskus jostain paikkansa ja tarkoituksensa löytää. Pulkan pohjalle lämmittämään pienen pulkkailijan peppua, ehkä.

#FQkeskeneräisetvalmiiksi2021 haaste jatkuu osaltani. Tässä kuvassa on lähtötilanne ja tarralla olen merkitty peitot, jotka ovat nyt valmiita. Tyttären joulukuusen matto odottaa vielä valmistumista.

Kehu tuntematon päivässä, kaksi parhaassa

 Asia, jota amerikkalaisessa kulttuurissa olen viime aikoina mietiskellyt on kehuminen ja kannustaminen. Suomessa kukaan ei  kiinnitä huomiota vaatteisiin tai kampaukseen. Tai jos kiinnittääkin, sitä ei kuulu kommentoida asianosaiselle. Ystävät saattavat sanoa, että onpa kiva tukka tai hieno pusero, mutta kukaan täysin vieras ihminen ei sellaista tee. 

Ompelin viime syksynä itselleni Suomesta tuotetusta softshell kankaasta takin. Kankaassa on sinapinkeltaisella pohjalla kettuja. Fox Valley:ssä kun asutaan, ajattelin takkikankaan olevan juuri sopiva tänne. Takki onnistui hyvällä Unelmaisen  kaavalla ja olen pitänyt takkia paljon. Useamman kuin kerran kaupassa ohikulkija tai kaupan kassa on  sanonut " I like the jakcet" (Pidän takistasi). Takin kehujat ovat olleet minulle täysin tuntemattomia. Kun olen sitten kertonut tehneeni takin itse, on sitä hämmästelty kovasti. 

Ensi alkuun hämmästelin tällaisia yllättäviä kehuja, joita olen saanut mm. lyhyt vartisista kumisaappaistani, Marimekon sadetakista, permanentista hiuksissani, mekoistani ja viimeksi hammashoitaja kehui pitkävartisia talvikenkiäni asettuessani lääkärin tuoliin. Ensimmäisten kehujen täysin vieraalta ihmiseltä saadessani, ajattelin mitä kehujalla mahtaa on taka-ajatuksena. Ajatukseni oli niiiin suomalainen. Ehkä kehujalla ei olekaan taka-ajatuksia. Hän todella vain piti lyhyt vartisista saappaitani ja halusi sanoa sen ääneen.

Viime viikolla Bonnie K. Huntterin tilkkublogissa, oli kuva ja ajatus, joka osui mietteisiini.

Eli suomeksi: Jos näet jollakulla jotain kaunista, älä ole hiljaa. Sano se.

Miksi siis olla hiljaa, jos näkee kauniin vaatteen jonkun päällä, kivat kengät, hienon kampauksen. Sen voi sanoakin. Positiivista palautetta ja hyviä sanoja tarvitsee jokainen. Pitäisiköhän alkaa opetella tätä amerikkalaista tapaa antaa positiivista palautetta ventovieraille ihmisille? Vielä olisi melkein vuosi aikaa opetella. 

Mennyttä ja tulevaa

 Hyvää alkanutta vuotta 2021!

Vuoteni on alkanut niin vauhdilla, että blogin postauskin on unohtunut. Kiireiden keskellä ei ole ollut aikaa paneutua kirjoittamiseen. Kiireiden ja kiireiden; kahden viikon loma Floridassa sai aikaan sen, että kotiin palattua oli päästävä ompelemaan. Olin juuri loman alla aloittanut mysteeripeiton ompelun ja työn kolme vaihetta ilmestyi joululoman aikana. Innoissani selailin mysteeripeiton fb-sivuja ja suunnittelin oman mysteerini ompelua. 

Kyseisellä matkalla ei ollut villasukan kudinta mukana, joten kiusaus tilkkukauppojen kiertämiseen oli suuri.  Ajatuksia ja ideoita uusiksi tilkkuprojekteiksi pyöri mielessä. Onneksi matkalaukut olivat painorajoilla jo mennessä, joten kankaiden ostaminen Floridasta ei ollut mahdollista. 

Mitä tulikaan viime vuonna tehtyä?

Kirkolle tekemiäni tilkkupintoja

Mieheni on kysellyt hiukan huolissaan, että koska mahdan kyllästyä tähän tilkkuiluun. Mitä sen jälkeen teen? Jaa-a, en tiedä mitä tekisin, jos en tekisi tilkkutöitä. Yksi päivä oli joulukuussa kun ei oikein tilkkutyötkään innostaneet. Onneksi tunne meni päivässä ohi.

 

Vuosittainen tilastokirjanpitoni kertoi, että viime vuonna ompelin 80 isompaa tai pienempää tilkkutyötä. Näistä 29 oli kirkon tilkkupiirille tehtyjä tilkkupintoja. Kovin montaa valmista peittoa emme kirkolla viime vuonna saaneetkaan valmiiksi. Keksin keväällä, että tilkkupinnan voi ommella saumurilla. Saumurilla ommellessa yksi tilkkupinta valmistui 1,5 tunnissa. 

Tuliaisiksi tai lahjoiksi ompelin 16 tilkkutyötä. Osa näistä oli pieniä seinävaatteita, pöytäliinoja tai vauvan peittoja. Isompia tilkkupeittoja valmistui lahjaksi 4 kappaletta. Itselleni jäi siis 35 isompaa tai pienempää tilkkutyötä.

Nämä odottavat valmistumista

Osa näistä itselle jääneistä tilkkutöistä ovat valmiita, mutta jotkut odottavat vielä loppu silausta. Toisin sanoen tikkausta ja reunojen kanttausta. Osallistun FinnQuilt yhdistyksen  #FQkeskeneräisetvalmiiksi2021 haasteompeluun, jossa julkaistaan kuva keskeneräisistä tilkkutöistä. Sitten tehdään tilkkutyö valmiiksi ja julkaistaan siitä valmistujaiskuva Facebookissa tai Instagram. Materiaalia meikäläisellä ainakin riittää tähän haasteeseen.  

Villasukkia ei menneenä vuotena montakaan valmistunut. Viisi paria putosi puikoilta. Sen sijaan vaatteita ompelin 26 kappaletta. Pussukoita, kasseja yms. ompelin 20 kpl. Tähän lukuun on laskettu 12 maskia, jotka ompelin keväällä itselle ja ystäväperhelle. Kehyskukkaroitakin osasin vielä tehdä ja niitä tein kaksi. Toisen lahjaksi ja toisen itselle. Kummasti ohje tuli mieleen, kun aloin vain tekemään.

Alkaneen vuoden aikana  ... ainakin...

💭 Ompelen mysteeripeitot valmiiksi. Ne on jo aloitettu ja niistä postausta jossain vaiheessa.

💭 Lähipiirissä vietetään pyöreitä syntymäpäiviä tänä vuonna. Sankareille valmistuu lahjoiksi jotain... ideoita ja ajatuksia on, mutta enpä paljasta niitä vielä.

💭 Toteutan lupaukseni kihlajaislahjapeitosta ystäväpariskunnalle.

💭 Ompelen Tyttärelle parisängyn peiton.

💭 Osallistun tilkkukiltamme tapaamiseen Zoomin välityksellä. Tilkkunäyttely toteutetaan virtuaalisesti ja teen siihen jo toissa vuonna aloittamani talotilkkutyön valmiiksi.

💭 Pääsen jälleen tikkamaan isolla Longarm tikkauskoneella.  Tänä vuonna tänä ei onnistunut "iakatin" viiruksen takia!

Ja seuraavaksi ompelukoneelle!

Tilkkuilijan joulun odotusta

 Joulu lähestyy. Kodissamme joulukoristeet ja joulukuusi on otettu esille. Kynttilöitä, eläviä ja sähköisiä on sisällä ja ulkona. Pikku hiljaa virittäydytään joulun tunnelmaan.

Tilkkuilijalle joulun tunnelma tarkoittaa jouluisia tilkkuompeluksia. Tänä vuonna en lähettänyt tilkkutöitä joululahjaksi, sillä olin hiukan skeptinen postin kulkuun. Kuluihan  äitienpäivälahjojen perille saapumiseen 4 kuukautta. Kokeilumielessä lähetin Tyttärille ja kummitytölle joulupaketit ja ne menivät perille kahdessa viikossa! 

Seuraan facebookissa erilaisia käsityöblogeja ja aika moni blogin pitäjä on innostunut tekemään joulukalenterin omille sivuilleen. Katrin tilkkublogin ensimmäisestä luukusta löytyi mielenkiintoinen "hirsimökki" punatulkku ohjeineen. Malli meni heti kokeiluun. Tein perinteisen suomalaisen punatulkun ja paikallisen punaisen kardinaali linnun. Kiva ja yksinkertainen malli. Tällaisia lintuja voisi tehdä useammankin, käyttäen tilkkulaatikon jämätilkkuja. Täältä Amerikasta, kun löytyy jos jonkin värisiä pikkulintuja. 

Linnut pääsivät tarkkailijatonttuharjoittelijani kanssa samaan kuvaan. Tarkkailijatontun muokkasin Suomi-koulun joulu zoomi tapaamiseen kirpparilta löytämästäni pehmotontusta. 

Tonttu tarkkaili Suomi-koulun oppilaita ja lähetti sitten Joulupukille raportin huomioistaan. Harjoittelija kun on, hän unohti adjektiivit raporttistaan. Niitä sitten keksittiin yhdessä lasten ja vanhempien kanssa.

Esikoiseni .... mastodonttinen löytyi tästäkin tarinasta. (Sisäpiiri juttu!)

Tänä vuonna suomalaisilla tilkkusivustoilla on tehty mukin alustoja. Ne voivat olla eri kokoisia ja näköisiä. Kooltaan alustat ovat pieniä, sellaisia että, muki ja pipari mahtuvat niiden päälle.

Pitihän minunkin tällaiset alustat tehdä. Tein niistä hiukan isommat. Minun alustojen päälle mahtuu mukin lisäksi pieni leipälautanenkin. Ompelin Paper piecing tekniikalla tilkkuenkelin ja valmiin blokin reunustin kimaltelevalla punaisella joulukankaalla. Enkelin pään liimasin liimaharsolla paikoilleen ja tikkasin kiharia hiuksia ympärille. (Ovat niin vaaleita, etteivät näy kuvassa.)

Nämä mukialuset lähtevät matkassamme Floridaan, johon matkustamme kahdeksi viikoksi joulua viettämään. Siksi aluset on kuvattu matkalaukun päällä.

Kesäkuussa postasin mysteeripeitto projektista, jossa joka kuukauden alussa ilmestyy ohjeet uuteen tilkkublokkiin. Marraskuussa minulla oli kahden mysteeripeiton blokit valmiina; toinen turkooseista sekä  pinkeistä kankaista ja toinen joulukankaista. Joulukuun alussa ilmestyi ohje, miten blokit asetellaan valmiiksi peitoksi. 

Kasasin ensin joulupeiton. En pitänyt suunnittelijan  mallista blokkien asettelun suhteen. Mysteeripeiton facebook sivuilta löytyi kuvia toisten tekijöiden peitoista ja otin niistä ideoita omaan peittooni. Tällainen joulupeitostani sitten tuli. Peiton valmistujaiskuva on otettu takaterassimme väliaidalla joulukranssin vieressä. Kuvan oikeasta alareunasta on rajattu pois asuntomme iso ilmastointilaiteen lauhdutin.

Turkoosi-pinkki peiton tilkkupinta ja flanellivuori odottavat tikkaamista. Tein tästä tilkkupinnasta hiukan erilaisen, mutta siitä kuvaa sitten kun sekin on valmis.