perjantai 12. maaliskuuta 2021

Ensimmäisen BH mysteeripeittoni

 Joulukuun alussa aloitin elämäni ensimmäisen Bonnie K. Hunterin mysteeripeiton ompelun.  Tätä suunnittelijaa ja hänen mysteeripeittojaan hehkutetaan kovasti näissä tilkkuilu piireissä. Olen seurannut hänen blogiaan ja ostanut muutaman hänen digitaalisen tilkkupeitto ohjeensakin. Siksi päätin, että nyt jos koskaan osallistun hänen mysteeripeitto ompeluunsa.

Perjantai oli jännä aamu! Silloin nimittäin ilmestyi BH:n blogisivuille ohje, millaisia tilkkuja ja miten monta niitä ommeltaisiin seuraavan viikon aikana. Ensimmäisessä postauksessa annettiin vinkkejä myös peiton väreistä. Päätin tehdä juuri sellaisen kuin ohjeissa sanottaa ja niillä väreillä, jotka BH:n oli peittoon suunnitellut. Työn edetessä Facebookin tilkkusivustoilla alkoi näkyä myös muita, mielenkiintoisa väriyhdistelmiä, joista mysteeripeittoja valmistui.

Päätin käyttää peittooni pikku kukallisia kankaita, väreinä keltainen, oranssi, vihreä, murrettu punainen, harmaa ja luonnon valkoinen. Osa kankaista löytyi omasta kangasvarastostani jo valmiina, mutta joitain piti hankkiakin. Floridan joulumatkamme aikana ilmestyi ohje, jossa tarvittiin punaista ja juuri lähtiessä olin käyttänyt melkein kaiken varaamani punaisen pikkukukallisen kankaan. Siinä oli itsessä pitelemistä, etten ko. kangasta lähtenyt Floridasta etsimään.  


Tammikuun alussa ilmestyi ohje, miten tilkkupalaset yhdistettäisiin isommiksi blokeiksi. "Voi ei, joko tämä nyt loppuu", totesin itsekseni. Loppusuora alkoi siis jo häämöttää ja minä huomasin ison virheen. Olin tehnyt ensimmäisistä tähtikuviosta 0,5 tuumaa liian pieniä. Ei auttanut muu kuin tehdä uudet, oikean kokoiset. Seuraavalla viikolla huomasin myös toisena tekemieni palojen olevan väärän kokoisia. ARG! Kyllä siinä hiukan hermojen kestävyyttä koeteltiin. Mitä jos, kaikki palat täytyy tehdä kahteen kertaan, ajattelin. Onneksi kuitenkin loput palat olivat mitoiltaan oikeita.

Kuvassa on ensimmäinen valmis blokki. Keskustan punaisen pikku neliön vaihdoin lopulta keltaiseksi.

Kun olin saanut 25 isoa blokkia valmiiksi, alkoi blokkien kasaaminen tilkkupinnaksi. Peitosta oli tulossa aika iso. Kokoa olisi voinut pienentää jättämällä blokkeja pois, mutta päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Enpä ollut isoa parisängynpeittoa (King size) pitkään aikaan  tehnytkään. Peiton koko on nyt valmiina 2,37 m X 2,37 m. Blokkeja kasatessa huomasin, että olin asetellut yhden tilkkupalasen blokkeihini eri päin kuin ohjeessa. Tämä aiheutti sen, että peittoni reunasta tulisi erilainen kuin ohjeessa. Silloin päätin, että nyt en enää välitä alkuperäisestä ohjeesta, loppu sävelletään. 

Vein peiton tikattavaksi vakituiseen tikkauspaikkaani tammikuun lopulla. Jäin odottamaan soittoa, milloin peittoni olisi valmis. Aikaa kului ja kului, mutta soittoa ei kuulunut. Aloin jo huolestua. Muitakin asioita oli tämän peiton kohdalla mennyt eri tavalla kuin olin suunnitellut, eli jotain erikoista on varmaan sattunut vielä loppu metreillä, ajattelin. Lopulta en enää jaksanut odottaa. Maaliskuun alussa lähdin katsomaan mitä mysteeripeitolleni kuuluu.

Kun avasin kaupan oven, myyjä huikkasi " Aya, tulitko hakemaan kaunista peittosi?" (Nimeni Eija tuottaa paikallisille vaikeuksia, eivät osaa lausua sitä) Siellä mysteerini oli valmiina odottanut minua jo jonkin aikaa. Myyjän puheluun, että peittoni olisi valmis, en jostain syystä ollut vastannut.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mysteeri peitto on nyt kantattu ja valmis. Peittoon tikattiin kukkakuviota. Halusin  kukka idean jatkuvan myös tikkauksessa. Loppujen lopuksi ihan kaikki käyttämäni kankaat, eivät olleet kukallisia. Pakko oli hiukan antaa siinäkin periksi.






Valmistujaiskuvat sänkymme päällä otettu ja blogikin peitostani on nyt kirjoitettu. Nimilappu on ommeltu, mutta nimeä ei ole siihen vielä kirjoitettu. Täytyisi ensin keksiäkin se. Asia hoitunee tässä jonain päivänä. 

Tällaisen tarinan sai aikaan ensimmäinen Bonnie K. Huntterin mysteeripeittoni. Millainen tarina mahtaa olla seuraavalla mysteeripeitolla, sillä todellakin ajoin jatkaa näitä mysteeri juttuja.


PS. Mitä tapahtui väärän kokoisille tilkkupaloille? Niistä valmistuu tietysti erilaisia muita peittoja. Niistä kirjoitan hiukan myöhemmin, kunhan valmistuvat.

2 kommenttia:

  1. Hieno tarina! Sitkeästi jatkoit loppuun vastoinkäymisistä huolimatta. Ja lopputulos on upea!

    VastaaPoista
  2. Hieno peitto! Värien ansiosta kuviot näyttävät selkeiltä:)

    VastaaPoista

"Joka lapsia hellii ja leirillä kellii..."

Kovin on ollut hiljaista tällä blogissa viime aikoina. USA:n koti pakattiin konttiin joulukuussa ja viikkoa ennen joulua palattiin koti-Suom...