Tilkkukiltailua

Suomessa olen kuullut erilaisista tilkkukilloista, mutta en ole tutustunut niihin paremmin. Facebookin tilkkuryhmissä olen lukenut erilaisista jutuista, mitä killat ovat tehneet, mutta tilkkukillan en ole Suomessa kuulunut.

Meillä Pornaisissa oli tai siis on yhä edelleen, melkein tilkkukilta. Kansalaisopiston tilkkuryhmään ilmoittautui aina vakioporukka, joka ei  kymmenen vuoden aikana paljon muuttunut. Meillä oli viralliset tapaamiset joka toinen keskiviikko. Noihin tapaamisiin tuli opettaja. Joka toinen viikko kokoonnuimme omalla porukalla.  Keitettiin kahvit ja juteltiin kuulumiset, kuultiin kylän juorut ja tehtiin tilkkutöitä. Tai kudottiin villasukkaa,

Kansalaisopiston opettaja toi uusia ideoita ja innosti oppimaan uusia tilkkutekniikoita. Joka syksy oikein odotin, mitä uutta opettaja on tulevalle kaudelle suunnitellut. Kiitos Katja hyvästä ja  innostavasta opetuksesta! Yhdessä ihasteltiin toistemme aikaansaannoksia ja harmiteltiin, kun joku kumma saamattomuus iski välillä yhteen jos toiseenkin tilkkuilijaan.

Ainut ero varsinaisiin tilkkukiltoihin verrattuna oli se, että emme olleet virallisesti järjestäytyneitä. Näin luulen. Meillä ei ollut puheenjohtajaa, sihteeriä, rahastonhoitajaa yms. Olimme vain tilkkutöiden tekemisestä kiinnostunut naisporukka.

Sosiaalisen piirin kasvattamiseksi, liityin täällä paikalliseen tilkkukiltaan, nimeltään Prairie Star Quilters Guild. Olen nyt ollut mukana kahdessa heidän tapaamisessa. Sielläkin on tavattu tuttuja, ihasteltu toisten hienoja töitä ja juotu kahvia. Jokaisessa kokoontumisessa on ollut mukana joku asiantuntija, joka kertoo käyttämästään tilkkutekniikasta ja kokemuksistaan siinä. Esillä on hyväntekeväisyys projekteja, joihin voi ottaa materiaalit kokoontumisesta ja tehdä työn sitten kotona valmiiksi. Voi esimerkiksi tehdä muistisairaille hypistelypeittoja tai koirahoitoloihin tyynyjä. On kirjasto, josta voi lainata tilkkukirjoja ja vaihtopöydältä löytyy joka kerta jotain mielenkiintoista; kaunis tilkkukangas tai mielenkiintoinen lehti.

Kuvassa esitellään Jenifer Dickin aplikointitöitä. Hän oli killan helmikuisessa tapaamisessa kertomassa omasta polustaan tilkkujen ja aplikoinnin maailmaan. Yllättävää kyllä, aika hyvin ymmärsin hänen kertomuksensa ja jopa itse innostuin kokeilemaan kyseistä tekniikkaa.  On myös mahdollista osallistua kulloisenkin asiantuntijan muutaman tunnin mittaiselle kurssille. Ne olen vielä jättänyt väliin … kerään vielä rohkeutta.

Maaliskuun tapaamisessa voitin arpajaisissa pikkuisen seinävaatteen ohjeen, kaavoineen ja kankaineen. (Minä en yleensä voita arpajaisissa mitään!) Siihen sormet syyhyävät tarttumaan seuraavaksi. Kokoontumisen jännittävin tilanne oli kuitenkin mennä esittelemään n. 100 vieraalle ihmiselle Suomen Joutsen työ, josta kirjoitin jokunen viikko sitten. Sain sanottua englanniksi mitä halusin ja tulin ymmärretyksi, se on tärkeintä.