Pääsiäinen St Louisissa

Pääsiäisen vietimme St Louisissa, joka on n. viiden tunnin ajomatkan päässä Genevasta,  Missourin ja Illinoisen rajalla. Olemme käyneet ko. kaupungissa kymmenen vuotta sitten Road 66 reissullamme, mutta silloin ajoimme kaupunkiin muuta reittiä kuin alkuperäistä tietä numero 66.  Tällä kertaa ajoimme suurimmaksi osaksi Road 66 ja nautimme maisemista. Luonto oli vihreämpää mitä etelämmäksi ajoimme. Ihastelin preerian tasaisuutta, lakiaa. Siinä pohojalaasen silmä lepäs! Välillä  näkyi farmeja, suuria maatiloja, mutta peltotöihin eivät paikalliset maanviljelijät olleet vielä päässeet. Osa pelloista olivat hyvinkin märkiä.

Edelliseltä reissulta Miestäni oli jäänyt kaivelemaan St Louisin suurin nähtävyys, Eero Saarisen suunnittelema suuri metallinen kaari, Gateway Arch. (Mc Donald`sin kaaren näköinen rakennelma.) Road 66 reissulla ei Archissa käyty, joten se oli pääsiäisreissumme ehdoton käyntikohde. Pitkänä perjantaina kiersimme kaaren alla olevan näyttelyn ja kävimme katsomassa kaupunkia kaaren huipulla olevista ikkunoista. Aika huissi kokemus!

Perjantai iltana olimme elämäni mahtavimmassa pitkäperjantain jumalanpalveluksessa. Anthony  Gomes`n bändin entinen rumpali Freddy, (bändi, joka yöpyi meillä pari kesää sitten)  kutsui meidät kotikirkkoonsa jumalanpalvelukseen. Ja  huh huh! Oli kyllä sellaista musiikin ja puheiden ilottelua, että oksat pois! Oli näytelmää, elokuvan pätkää, mustien vauhdikasta gospelmusiikkia ja väkevää saarnaa.

Jumalanpalveluksen teemana oli Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä. Jokaisesta "sanasta" eri pastori piti puheen. Siis seitsemän pastoria saarnasi, mutta tyyli ja pituus oli aivan eri kuin Suomen luterilaisessa kirkossa. Kaksi ja puoli tuntia meni yhdessä hujauksessa.  Jos tuo mitä koettiin ja nähtiin, oli pitkäperjantain surua ja murhetta, niin millainen meno mahtoikaan olla itse pääsiäisaamuna!

Meidän pääsiäisaamumme valkeni surullisissa tunnelmissa. Lauantai illalla kuopuksemme soitti, että Santulla, koirallamme, joka asuu hänen luonaan, ei ole kaikki hyvin. Santun takajalat olivat halvaantuneet. Oli siis tullut  aika päästää Santtu kivuistaan. Eläinlääkäri tuli sunnuntai aamulla syntymäkotiini antamaan Santulle vapauttavan ruiskeen.  Onneksi kaikki tyttäret olivat paikalla ja saivat rapsutella Santtua viimeiseen henkäykseen asti. Santtu sai kuolla tutussa paikassa, rakkaiden ihmisten ympäröimänä.

Perikunta hautasi Santun tontillamme olevaan metsään. Ruumis on haudassa, mutta Santtu itse juoksentelee vihreillä niityillä koirien taivaassa. Tämä lapsenomainen ajatus tuo lohtua ikävään.

Suru jäi tämän pääsiäisen päällimmäiseksi tunteeksi, vaikka Jeesuksen ylösnousemus on riemun ja ilon aihe. He is Risen! Hän on ylösnoussut!

Kiitos keskimmäiselle tyttärelle kuvista!