Keväisessä puistossa

Viime viikon maanantaina täällä Genevassa oli todella keväisen lämmin päivä. Nostin keinutuolin terassille, istuskelin auringoissa ja kuuntelin lintujen laulua. Kevät oli vihdoin tullut!

Muistin nähneeni jostain Genevan matkailumainoksesta, että jossain Fox Riverin (joen) rannalla on puisto, jossa on vanha tuulimylly. Kyseistä puistoa olivat myös täällä asuvat ystävämme kehuneet. Koska Mieheni oli Chicagossa messuilla, oli minulla autokin käytössä. Googlaamalla puisto ja reitti sinne löytyivät. Sinne siis, nauttimaan keväisestä auringon paisteesta.

Olipa ihana puisto! Luonto ei oikein vielä vihertänyt mutta linnut lauloivat  … ja hanhet kaakattivat. Puistossa oli asfaltoitua polkua, jota pitkin oli helppo kävellä. Välillä piti poiketa rantaan katsomaan joen virtausta ja ihmettelemään kasvillisuutta. Puistossa on japanilainen puutarha, jota vielä siivoiltiin talven jäljiltä. Puutarha aukeaa toukokuun puolessa välissä. Se vaikutti niin ihanalta, että tulen vierailemaan siellä vielä monta kertaa.

Jokirannassa oli pieni majakka kohdassa, 
jossa joki tekee pienen mutkan.

Alueen on aikaisemmin omistanut George Fabyan, joku paikallinen kuuluisuus. Hänen perheensä kotitalosta on tehty museo ja sekin aukeaa vasta toukokuussa. Museon takaa aukeava rinne oli sinisenä keväisiä skilloja. Puisto oli juuri niin ihana kuin näin alku keväästä saattaa olla.  Puistossa on grillauspaikkoja ja penkkejä. Kesällä tänne piknikille. Puiston kohdalla, ison tien toisella puolella on metsäpolku. Se onkin seuraava tutustumisen kohde, kunhan ilmat sallivat.

Se tuulimyllykin löytyi!

Puistossa vastaan tuli paljon koiran ulkoiluttajia, pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Ensimmäinen kävelijä ohitti minut takaapäin ja tervehti. Hetkinen! Hän sanoi: "Hello!" ja kysyi mitä kuuluu. Siis apua, täällä Amerikassa tervehditään tuntemattomia ihmisiä lenkkipolullakin!
Olen juuri ja juuri oppinut siihen, että kauppaan mennessä kassahenkilökunta tervehtii. Joissain isoissa kaupoissa on ulko-ovella ihminen tätä tehtävää varten; toivottamassa asiakkaat tervetulleeksi  kauppaan ja kysymässä mitä kuuluu. Usein he ovat iäkkäitä, liekö kaupan vanhoja työntekijöitä, jotka on siirretty kevyempiin työtehtäviin.

Suomessa saattoi käydä kaupassa ilman ettei tarvinnut puhua kenellekään . Saatikka pururadalla. Siellä ventovieraan ihmisen kohdatessa, lisätään vauhtia tai näprätään puhelinta, ettei tarvitse sanoa mitään toiselle ihmiselle. Täällä on siis opeteltava puistossakin tervehtimään vastaantulijoita, jottei vaikuta  epäkohteliaalta.