Myöhässä tai ajoissa

Kuopus Tyttäremme tilasi minulta joulukuusenmaton. Hän oli nähnyt viime vuoden joulukuvista oman kuusenmattomme, jonka tein muovikuusemme "kauniin" jalan peitoksi. Tytär halusi uuteen kotiinsa Äidin tekemän joulukuusenmaton.

Aloin valmistella mattoa jo viime vuoden keväällä. Silloin tilkkulaatikoita penkoessani käteeni osui kangas, jossa oli yksinkertaisia jouluun liittyviä kuvia painettuna valkoiselle pohjalle. Kangas oli eksynyt kangaslaatikkooni jo ensimmäisenä vuotena, kun muutimme tänne Amerikkaan. Olin ostanut kirpputorilta pussillisen jonkun tilkkuilijan tilkkukankaita. Aika hyvin olen ne muut jo käyttänyt, mutta tämä joulukangas oli jäänyt pyörimään laatikkoon. Kankaaseen oli painettu jouluaiheisia neliöitä, siis valmiita blokkeja, käytettäväksi.  Kooltaankin ne olivat oikein sopivia jouluiseen tilkkutyöhön.

Olin tehnyt oman kuusenmattoni käyttäen pitkulaisista mallinetta / kaavaa,  jossa toinen pää on leveä ja toinen kapea. Kun tarpeeksi monta tällaista suikaletta ompelee yhteen, niin että, kapeat päät ovat vierekkäin, muodostuu ympyrä. Keskelle jää reikä, jonka voi sitten applikoida ympyrällä umpeen tai jättää auki. 

Tässä kuvassa oikealla on kaavaa, jota käytin. Se on hiukan ohut eikä leikkuria voinut käyttää sen kanssa. Vasemman puolisen viivaimen löysin Pelastusarmeijan kirpputorilta viime viikolla. Sitä käytetään samalla tavalla kuin ohutta. On vain pidempi ja hiukan kapeampi. Tällä viivaimella voi tehdä helposti myös niitä mutkaliinoja; tilkkuilijat muistavat, mikä oli muutama vuosi sitten hitti tilkkutöissä. 

Leikkelin keväällä tuon mallinteen avulla jouluiset kuvat oikean kokoisiksi. Joulupukki aiheiset kuvat jätin käyttämättä. Ajatukseni oli lisätä leikattujen kuvien ylä- ja alapuolelle joulukankaistani suikaleita. 

Suomi-lomalta palatessamme ajattelin ommelle maton valmiiksi, jotta voin lähettää sen Tyttärelle joululahjaksi, mutta en löytänytkään valmiiksi leikkaamiani paloja tilkkukangaskasoistani. Joulukuun alussa ne putkahtivat esille, kuin kevätkukat kukkapenkistä.   

Käytin tähän Tyttären mattoon jouluisen kaitalerullan 2,5" kaitaleita, jonka olin ostanut edellisenä vuotena.  Maton taustakankaasi valitsin kirpputorilta löytämäni kauniit isot tyynynliinat. Tyynynliinat vaativat hiukan saumojen purkamista ja uudelleen yhdistelemistä, jotta sain niistä oikean kokoisen taustakankaan. Samalla pääsin selvyyteen, miten paikalliset ompelevat tyynynliinan. Heidän tekniikkansa on hiukan erilainen kuin minun käyttämäni. 

Tikkasin omalla koneellani mattoon pylpyröitä ja kiinnitin nuppineuloilla muotokaitaleen keskellä olevan reiän ympärille. Maton idea on, että se ei ole yhtenäinen ympyrä vaan sen yhdistetään ympyräksi solmulla.

Tuli joulu 2020 ja matto oli yhä kesken. Ei saanut Tyttäremme sitä joululahjaksi. Lahjat Suomeen lähtivät jo marraskuun alkupuolella, jotta ehtisivät varmasti ajoissa Suomeen.

Toissa viikolla otin itseäni niskasta ja päätin ommella maton valmiiksi. Eikä siihen kulunut kuin muutama tunti. Eniten aikaa kului reunakaitaleen käsin ompeluun, jota pystyi tekemään Netfliksiä katsellessa. Jälleen yksin kesken eräinen valmiiksi #FQkeskeneräisetvalmiiksi2021 

Ihan ei ehtinyt viime jouluksi tämä joulukuusenmatto. Toisaalta tämän vuoden joulua ajatellen se valmistui todella ajoissa.

Keskeneräisiä valmistuu

Tänä vuonna lunta riittää Suomessa mutta myös täällä Chicagon alueella. Olemme asuneet tällä alueella jo kaksi vuotta mutta tämän vuoden lumimääriä emme ole aikaisemmin nähneet. Eivät ne ole mitään verrattuna siihen mitä Suomessa tällä hetkellä on, mutta täkäläisittäin ne ovat poikkeamiselliset. Lämpötila on yöllä reilusti pakkasella mutta päivällä se nousee plussan puolelle. Yritin jäädyttää jäälyhtyjä, mutta eivät oikein onnistuneet. Kovimpia pakkasia olisin tarvinnut. Kuvassa ovat siivousämpärini ja Tupperwaren pata, jotka "heitin" ulos odottamaan jäätymistä.

Makuuhuoneemme ikkunan eteen ilmestyi viime viikolla valtavat jääpuikot. Ne ovat merkkinä siitä että kattomme päästää lämpöä ulos, mutta myös siitä, että aurinko jo lämmittää. Eilen nuo jääpuikot tulivat rymisten alas. Jos juuri silloin olisi ollut takaterassilla, olisi syntynyt pahaa jälkeä.

Sain kuin sainkin viime vuonna kesken jääneen Greate with Claudia facebook ryhmän mysteeripeiton valmiiksi. Innostus peiton suhteen pysähtyi tikkaukseen. En oikein keksinyt miten olisin tuon peiton tikannut. En halunnut viedä sitä liikkeeseen tikattavaksi, koska peiton koko on sellainen, että sen saisi omalla koneellakin helposti tikattua. Tikkasinhan kyseisen peiton kakkosversion jo jouluksi. 

Tartuin härkää sarvista ja tikkasin siihen epämääräistä muurahaisen polkua. Tämä tikkausmalli alkaa jo sujua. Olen useasti sanonut, että tässä peitossa on minulle hyvin oudot värit. Nyt kun peitto on valmis, tajusin miksi en oikein ole sinut tämän peiton värien kanssa. Tilkkupinnan värit ovat kylmät ja talviset. Talvi ei ole suosikki vuoden aikani. Olen enemmän syksyn ja lämpimien, murrettujen värien ihminen. Tein kuitenkin peiton valmiiksi. Hyvä minä! Nimi peitolta vielä puutuu; paikka nimelle on jo kuitenkin tehty.

Kun kerran aloin tikkaushommiin, tikkasin samalla myös joulukangastilkuista ompelemani tilkkupinnan. Tilkkupinta löytyi kangaskaapistani, enkä oikein tiennyt mitä siitä olisin tehnyt. Kokoakaan tilkkupinnalla ei kovin paljon ollut. Tilkkupinnan joulukankaat joulupukkeineen, eivät ole oikein minua, nekään. Meidän joulussamme ei ole tonttuja ja joulupukkia. Työn valmiiksi leikatut kangasneliöt löysin kirpparilta tai tilkkukiltamme lahjoituspöydästä ... en muista. Väreiltään ne olivat ok. Kangaskaapissa oli jäännöspala villavanua  ja sen hyödynsin tämän työn välivanuna. Tikkasin tähän työhön ympyröitä.  Joulupalloja ajattelin niiden olevan. Kai tämä joskus jostain paikkansa ja tarkoituksensa löytää. Pulkan pohjalle lämmittämään pienen pulkkailijan peppua, ehkä.

#FQkeskeneräisetvalmiiksi2021 haaste jatkuu osaltani. Tässä kuvassa on lähtötilanne ja tarralla olen merkitty peitot, jotka ovat nyt valmiita. Tyttären joulukuusen matto odottaa vielä valmistumista.

Kehu tuntematon päivässä, kaksi parhaassa

 Asia, jota amerikkalaisessa kulttuurissa olen viime aikoina mietiskellyt on kehuminen ja kannustaminen. Suomessa kukaan ei  kiinnitä huomiota vaatteisiin tai kampaukseen. Tai jos kiinnittääkin, sitä ei kuulu kommentoida asianosaiselle. Ystävät saattavat sanoa, että onpa kiva tukka tai hieno pusero, mutta kukaan täysin vieras ihminen ei sellaista tee. 

Ompelin viime syksynä itselleni Suomesta tuotetusta softshell kankaasta takin. Kankaassa on sinapinkeltaisella pohjalla kettuja. Fox Valley:ssä kun asutaan, ajattelin takkikankaan olevan juuri sopiva tänne. Takki onnistui hyvällä Unelmaisen  kaavalla ja olen pitänyt takkia paljon. Useamman kuin kerran kaupassa ohikulkija tai kaupan kassa on  sanonut " I like the jakcet" (Pidän takistasi). Takin kehujat ovat olleet minulle täysin tuntemattomia. Kun olen sitten kertonut tehneeni takin itse, on sitä hämmästelty kovasti. 

Ensi alkuun hämmästelin tällaisia yllättäviä kehuja, joita olen saanut mm. lyhyt vartisista kumisaappaistani, Marimekon sadetakista, permanentista hiuksissani, mekoistani ja viimeksi hammashoitaja kehui pitkävartisia talvikenkiäni asettuessani lääkärin tuoliin. Ensimmäisten kehujen täysin vieraalta ihmiseltä saadessani, ajattelin mitä kehujalla mahtaa on taka-ajatuksena. Ajatukseni oli niiiin suomalainen. Ehkä kehujalla ei olekaan taka-ajatuksia. Hän todella vain piti lyhyt vartisista saappaitani ja halusi sanoa sen ääneen.

Viime viikolla Bonnie K. Huntterin tilkkublogissa, oli kuva ja ajatus, joka osui mietteisiini.

Eli suomeksi: Jos näet jollakulla jotain kaunista, älä ole hiljaa. Sano se.

Miksi siis olla hiljaa, jos näkee kauniin vaatteen jonkun päällä, kivat kengät, hienon kampauksen. Sen voi sanoakin. Positiivista palautetta ja hyviä sanoja tarvitsee jokainen. Pitäisiköhän alkaa opetella tätä amerikkalaista tapaa antaa positiivista palautetta ventovieraille ihmisille? Vielä olisi melkein vuosi aikaa opetella. 

Mennyttä ja tulevaa

 Hyvää alkanutta vuotta 2021!

Vuoteni on alkanut niin vauhdilla, että blogin postauskin on unohtunut. Kiireiden keskellä ei ole ollut aikaa paneutua kirjoittamiseen. Kiireiden ja kiireiden; kahden viikon loma Floridassa sai aikaan sen, että kotiin palattua oli päästävä ompelemaan. Olin juuri loman alla aloittanut mysteeripeiton ompelun ja työn kolme vaihetta ilmestyi joululoman aikana. Innoissani selailin mysteeripeiton fb-sivuja ja suunnittelin oman mysteerini ompelua. 

Kyseisellä matkalla ei ollut villasukan kudinta mukana, joten kiusaus tilkkukauppojen kiertämiseen oli suuri.  Ajatuksia ja ideoita uusiksi tilkkuprojekteiksi pyöri mielessä. Onneksi matkalaukut olivat painorajoilla jo mennessä, joten kankaiden ostaminen Floridasta ei ollut mahdollista. 

Mitä tulikaan viime vuonna tehtyä?

Kirkolle tekemiäni tilkkupintoja

Mieheni on kysellyt hiukan huolissaan, että koska mahdan kyllästyä tähän tilkkuiluun. Mitä sen jälkeen teen? Jaa-a, en tiedä mitä tekisin, jos en tekisi tilkkutöitä. Yksi päivä oli joulukuussa kun ei oikein tilkkutyötkään innostaneet. Onneksi tunne meni päivässä ohi.

 

Vuosittainen tilastokirjanpitoni kertoi, että viime vuonna ompelin 80 isompaa tai pienempää tilkkutyötä. Näistä 29 oli kirkon tilkkupiirille tehtyjä tilkkupintoja. Kovin montaa valmista peittoa emme kirkolla viime vuonna saaneetkaan valmiiksi. Keksin keväällä, että tilkkupinnan voi ommella saumurilla. Saumurilla ommellessa yksi tilkkupinta valmistui 1,5 tunnissa. 

Tuliaisiksi tai lahjoiksi ompelin 16 tilkkutyötä. Osa näistä oli pieniä seinävaatteita, pöytäliinoja tai vauvan peittoja. Isompia tilkkupeittoja valmistui lahjaksi 4 kappaletta. Itselleni jäi siis 35 isompaa tai pienempää tilkkutyötä.

Nämä odottavat valmistumista

Osa näistä itselle jääneistä tilkkutöistä ovat valmiita, mutta jotkut odottavat vielä loppu silausta. Toisin sanoen tikkausta ja reunojen kanttausta. Osallistun FinnQuilt yhdistyksen  #FQkeskeneräisetvalmiiksi2021 haasteompeluun, jossa julkaistaan kuva keskeneräisistä tilkkutöistä. Sitten tehdään tilkkutyö valmiiksi ja julkaistaan siitä valmistujaiskuva Facebookissa tai Instagram. Materiaalia meikäläisellä ainakin riittää tähän haasteeseen.  

Villasukkia ei menneenä vuotena montakaan valmistunut. Viisi paria putosi puikoilta. Sen sijaan vaatteita ompelin 26 kappaletta. Pussukoita, kasseja yms. ompelin 20 kpl. Tähän lukuun on laskettu 12 maskia, jotka ompelin keväällä itselle ja ystäväperhelle. Kehyskukkaroitakin osasin vielä tehdä ja niitä tein kaksi. Toisen lahjaksi ja toisen itselle. Kummasti ohje tuli mieleen, kun aloin vain tekemään.

Alkaneen vuoden aikana  ... ainakin...

💭 Ompelen mysteeripeitot valmiiksi. Ne on jo aloitettu ja niistä postausta jossain vaiheessa.

💭 Lähipiirissä vietetään pyöreitä syntymäpäiviä tänä vuonna. Sankareille valmistuu lahjoiksi jotain... ideoita ja ajatuksia on, mutta enpä paljasta niitä vielä.

💭 Toteutan lupaukseni kihlajaislahjapeitosta ystäväpariskunnalle.

💭 Ompelen Tyttärelle parisängyn peiton.

💭 Osallistun tilkkukiltamme tapaamiseen Zoomin välityksellä. Tilkkunäyttely toteutetaan virtuaalisesti ja teen siihen jo toissa vuonna aloittamani talotilkkutyön valmiiksi.

💭 Pääsen jälleen tikkamaan isolla Longarm tikkauskoneella.  Tänä vuonna tänä ei onnistunut "iakatin" viiruksen takia!

Ja seuraavaksi ompelukoneelle!

Tilkkuilijan joulun odotusta

 Joulu lähestyy. Kodissamme joulukoristeet ja joulukuusi on otettu esille. Kynttilöitä, eläviä ja sähköisiä on sisällä ja ulkona. Pikku hiljaa virittäydytään joulun tunnelmaan.

Tilkkuilijalle joulun tunnelma tarkoittaa jouluisia tilkkuompeluksia. Tänä vuonna en lähettänyt tilkkutöitä joululahjaksi, sillä olin hiukan skeptinen postin kulkuun. Kuluihan  äitienpäivälahjojen perille saapumiseen 4 kuukautta. Kokeilumielessä lähetin Tyttärille ja kummitytölle joulupaketit ja ne menivät perille kahdessa viikossa! 

Seuraan facebookissa erilaisia käsityöblogeja ja aika moni blogin pitäjä on innostunut tekemään joulukalenterin omille sivuilleen. Katrin tilkkublogin ensimmäisestä luukusta löytyi mielenkiintoinen "hirsimökki" punatulkku ohjeineen. Malli meni heti kokeiluun. Tein perinteisen suomalaisen punatulkun ja paikallisen punaisen kardinaali linnun. Kiva ja yksinkertainen malli. Tällaisia lintuja voisi tehdä useammankin, käyttäen tilkkulaatikon jämätilkkuja. Täältä Amerikasta, kun löytyy jos jonkin värisiä pikkulintuja. 

Linnut pääsivät tarkkailijatonttuharjoittelijani kanssa samaan kuvaan. Tarkkailijatontun muokkasin Suomi-koulun joulu zoomi tapaamiseen kirpparilta löytämästäni pehmotontusta. 

Tonttu tarkkaili Suomi-koulun oppilaita ja lähetti sitten Joulupukille raportin huomioistaan. Harjoittelija kun on, hän unohti adjektiivit raporttistaan. Niitä sitten keksittiin yhdessä lasten ja vanhempien kanssa.

Esikoiseni .... mastodonttinen löytyi tästäkin tarinasta. (Sisäpiiri juttu!)

Tänä vuonna suomalaisilla tilkkusivustoilla on tehty mukin alustoja. Ne voivat olla eri kokoisia ja näköisiä. Kooltaan alustat ovat pieniä, sellaisia että, muki ja pipari mahtuvat niiden päälle.

Pitihän minunkin tällaiset alustat tehdä. Tein niistä hiukan isommat. Minun alustojen päälle mahtuu mukin lisäksi pieni leipälautanenkin. Ompelin Paper piecing tekniikalla tilkkuenkelin ja valmiin blokin reunustin kimaltelevalla punaisella joulukankaalla. Enkelin pään liimasin liimaharsolla paikoilleen ja tikkasin kiharia hiuksia ympärille. (Ovat niin vaaleita, etteivät näy kuvassa.)

Nämä mukialuset lähtevät matkassamme Floridaan, johon matkustamme kahdeksi viikoksi joulua viettämään. Siksi aluset on kuvattu matkalaukun päällä.

Kesäkuussa postasin mysteeripeitto projektista, jossa joka kuukauden alussa ilmestyy ohjeet uuteen tilkkublokkiin. Marraskuussa minulla oli kahden mysteeripeiton blokit valmiina; toinen turkooseista sekä  pinkeistä kankaista ja toinen joulukankaista. Joulukuun alussa ilmestyi ohje, miten blokit asetellaan valmiiksi peitoksi. 

Kasasin ensin joulupeiton. En pitänyt suunnittelijan  mallista blokkien asettelun suhteen. Mysteeripeiton facebook sivuilta löytyi kuvia toisten tekijöiden peitoista ja otin niistä ideoita omaan peittooni. Tällainen joulupeitostani sitten tuli. Peiton valmistujaiskuva on otettu takaterassimme väliaidalla joulukranssin vieressä. Kuvan oikeasta alareunasta on rajattu pois asuntomme iso ilmastointilaiteen lauhdutin.

Turkoosi-pinkki peiton tilkkupinta ja flanellivuori odottavat tikkaamista. Tein tästä tilkkupinnasta hiukan erilaisen, mutta siitä kuvaa sitten kun sekin on valmis. 

Happy Thanksgiving - Hyvää Kiitospäivää

Kysyin englannin tutoriltani, miksi kurpitsa on suosittu koriste syksyllä. Kurpitsoilla ja sen kuvilla koristellaan joka paikkaa, puutarha ja sisätilat. Kurpitsafarmit avaavat ovensa vierailijoille lokakuussa ja perheet viettävät niissä aikaa. Usein noilla farmeilla on erilaisia huvipuisto härpäkkeitä viihdyttämässä lapsia ja keräämässä rahaa. Kaupallistaminenhan osataan täällä. 

Ei osannut tutorini vastata kysymykseeni. Löysin kuitenkin internetin ihmeellisestä maailmasta yhden vastauksen kysymykseeni. Tässä suora lainaus Pumpink`s sivustolta löytämästäni jutusta.

"Kurpitsat liittyvät mielikuvissamme takuulla vahvasti Halloweenin tuomaan jännittävään ja jopa hieman pelottavaankin henkeen. Vaikka olemme kuulleet kaikkea kurpitsoista ja Halloweenistä, useat eivät silti tiedä taustalla olevaa tarinaa. Irlannista alkunsa saaneella kansantarinalla on vahvat juuret tämän mielikuvan juurtamisessa perinteisiimme. Kansantarinan mukaan Jack -nimisen miehen tekemä jekku itse pirun kustannuksella kustansi Jackille taivaspaikan mutta piru ei toivonut Jackiä myöskään helvettiin. Näinpä piru lähetti Jackin matkoihinsa mukanaan yksi hiili, jonka Jack asetti nauriista tehdyn lyhdyn sisälle. Paikalliset Irlannissa ja Skotlannissa aloittivat nauriiden ja perunoiden kaiverruksen pelottaakseen Jackin pois ja alkoivat myöhemmin käyttää Amerikasta rantautuneita kurpitsoja samaan tarkoitukseen".

Myös meillä oli Halloweenina ja ovat aina Thanksgiving´n asti, kurpitsakoristeet esillä. Pidän niiden oranssista väristä. Olen jopa oppinut syömään kurpitsaa täällä ollessa. 

Kävimme Mieheni kanssa lokakuussa tutustumassa erääseen kurpitsafarmiin. Siellä oli erivärisiä  ja mallisia kurpitsoita. Vaaleita, vihreitä, sileitä ja muhkuraisia. Kolmesta eri värisestä pienestä kurpitsasta kokosin takaterassille "kasan", kuin lumiukon. "Kurpitsa-ukko" piti sittemmin siirtää isoon lyhtyyn, sillä orava tykästyi vihreän kurpitsan makuun ja meinasi syödä sen.

Farmilla oli myös omenoiden viljelyä. Maksua vastaan olisi saanut mennä keräämään omenoita suoraan puusta pieneen paperipussiin. 11 dollarin hinta muutamasta omenasta, ei oikein houkutellut. Eikä omenan kerääminen suoraan puusta ole itselle mikään "wau" - juttu. Olitte ajatuksissani, te kaikki, joiden puutarhassa kasvaviin omenapuihin tuli taas tänä syksynä ihan liikaa omenoita.

Tein tänä syksynä Kurpitsa tilkkupeiton. Ostin tilkkusuunnittelijan Bonnie K. Huntterin suunnitteleman kurpitsa ohjeen. (Samalta suunnittelijalta ostin edellisessä blogissani esittelemän lehti -blokin.) Malli oli alun perin suunniteltu kaitaliinaksi, mutta minä tein siitä peiton olohuoneen sohvan selkänojalle. Lisäsin kurpitsoille lehdet, niitä ei alkuperäisessä mallissa ollut. Tikkasin kurpitsa peiton itse, mukaillen oikeiden kurpitsojen ja lehtien muotoja.

Valmistujaiskuvat peitosta kävin ottamassa kurpitsafarmilla Halloweenin jälkeen aurinkoisena ja lämpimänä päivänä. Aivan viime hetkillä, sillä viikko oli viimeinen, jolloin farmin kurpitsakauppa oli vielä auki.

Tänään on Thanksgiving  eli Kiitospäivä ja Miehelläni vapaata vielä huomennakin. Vietämme juhlapäivää rauhallisesti kotona. Viikolla tuli taas lisää Korona rajoituksia. Kurpitsa peitto ja koristeet ovat vielä paikoillaan, mutta pahvilaatikossa olevan joulukuusen kannoin jo eilen illalla olohuoneeseen. Ehkä illalla koristellemme joulukuusen. 

Syksyn innostavin tilkkupeitto

Aamulla kun avasin ikkunaverhot odotti ulkona yllätys; yön aikana oli satanut lunta. Oliko lumen sataminen edes yllätys, lunta yleensä sataa tähän vuoden aikaan. Nyt muutama tunti myöhemmin sataa vettä, joten tämän päivän aikana lumet ovat sulaneet pois.

Noin kuukausi sitten puutarhassamme näytti tältä. Iso vaahtera olohuoneen ikkunamme edessä oli vielä lehdessä, mutta lehtien väri oli muuttunut syksyisiksi. Aamu auringon loisteessa maassa olevien lehtien väri näytti vaalean punaiselta. Halloweeni reissuumme jälkeen olikin sitten kiire ottaa syksyn innostavimman peittoni valmistujaiskuvat, ennen kuin puutarhanhoitajat puhaltaisivat pudonneet lehdet kasaan ja veisivät pois.

Alku syksystä tilasin Bonnie K. Hunterin Quiltville.com nettikaupasta blokkiohjeen, johon käytetiin tilkku skräppiä. Eli erilaisia tilkkutöistä jääneitä kangas jämiä ja suikaleita. Blokin nimi on Appalachian Autumn - Appalacian syksy  ja työn värimaailma on ihana syksyn oranssi. 

Ihastuin blokkiin suunnattomasti ja sitä oli mukava tehdä. Syksyn värisiä kangassilppuja löytyi sräppilaatikosta .... tunnustan, muutamia uusia kankaitakin ostin. Tilasin ohjeen pdf- versiona ja työnohjeita oli helppo seurata. Ohjeessa on selkeä kuvat, mutta teksti meni joskus meikäläisen ymmärryksen ohi. Onneksi tuumamittoja ymmärtää ja kuvat selkeyttävät.

Tikkautin valmiin peiton vakkaripaikassani Blue Willow Mercantilessa. Siihen tikattiin vaahteranlehti kuviota. Tikkaajamiehellä kävi pieni vahinko peittoni kanssa. Tikkauskone oli jäänyt jumiin peittoni reunaan ja kankaaseen oli tullut alle tuuman kokoinen reikä. Lupasi korjata sen, jos tuon kangasta, mutta korjasin sen itse. Eikä reikää enää edes huomaa.

Julkaisin kuvan valmiista peitosta Quiltville`s Open Studin fb sivuilla ja kuva sai melkein kuusi sataa tykkäystä. Mikään päivitykseni ei ole ikinä saanut niin paljon tykkäyksiä!  Kommentoijat pitivät kuvan näkökulmasta, siitä että peitto on kuvattu pudonneiden lehtien keskellä. 

Kuinka hieno kuva olisikaan ollut, jos sen olisi
voinut ottaa viikko pari aikaisemmin, juuri kun
ensimmäiset lehdet putoilivat vaahterasta, siinä vaaleanpunaisten lehtien keskellä.

Tässä toinen kuvakulma samalla teemalla. Kuva on otettu mieheni työhuoneen ikkunasta, kun puutarhanhoitajien lehtipuhaltimet saapuivat lähemmäksi ja lähemmäksi. Kuvan keskellä runkoa vasten näkyy lintujen ruokinta automaattimme. Lintuja siinä on nyt vähemmän enää vieraillut ja taidamme siirtää sen talveksi varastoon.

Jotain itsellekin

 Viime jouluna annoin miehelleni joululahjaksi peiton, jonka olin tehnyt vanhoista Blackhawk`s t- paidoista. Häneltä itseltään ei kyseisen NHL jääkiekkojoukkueen vanhoja paitoja löytynyt, mutta onneksi kirpputoreilla niitä riittää. Peitossa on puuvillavanu ja  fleece kankainen  vuori. Se on siis  lämmin ja mukavan raskas (katso postaus tammikuu 2020 "Joulutilkkuilua").

Peitto on ollut kovassa käytössä koko vuoden olohuoneen sohvalla. Kylmillä ilmoilla olohuoneen yksinkertaisista ikkunoista vetää. Asuntomme lämmityksen säätö tapahtuu vain yhdestä säätimestä alakerrassa. Eli, jos haluaa, ettei yläkerrassa olevassa makuuhuoneessa ole yöllä kuuma, on asunnon lämpötila säädettävä hiukan viileämmäksi. Lämmin ilma kun nousee ylöspäin, kuten fysiikasta muistamme. 

Illat kuluvat usein tv:tä katsellessa ja on mukava kääriytyä sohvan nurkkaan lämpimän peiton sisään. Paitsi, ettei tuon Mieheni peiton alle mahduta molemmin. Eli siis minä tarvitsen itselleni oman tv:n katselu peiton. Halusin tehdä myös sen vanhoista t-paidoista, mutta en kuitenkaan samalla Blackhawk`s teemalla. Halusin peiton, joka tuo mieleen asioita ja juttuja, joita ole täällä Amerikassa kokenut. 

Tämä ajatus mielessä kiertelin kirpputoreja, kun ne vihdoin keväällä avautuivat. Ostelin Chicago, Geneva ja Illinois aiheisia paitoja muutamalla dollarilla kappale. Lisäksi mukaan tuli musiikki, St.Patrick day, USA ja pari Blackhawk`s paitaa. Välikankaasi löysin Hobby Lobbyn (kauppa, jossa myydään askartelutavaroita, koriste- ja lahjatavaroita sekä kankaita ja lankoja. Lisäksi löytyy erilaista hengellistä tavaraa, Raamattuja, koriste-esineitä yms.) kangashalvennuksesta kangasta, jossa on amerikkalaisia postimerkkejä. Se sopi täydellisesti muistopeittoni teemaan ja kankaan väritkin sopivat keräämiini t-paitoihin.

Tässä peittoni on sitten valmiina. Tikkasin peiton itse ja täytyy tunnustaa, että hartiat olivat kovilla. Ison peiton pyörittely normaalissa ompelukoneessa on raskasta. Jätin omasta peitostani vanun pois, mutta käytin fleece kangasta vuorena tässäkin peitossa. 

Peiton valmistujaiskuva on otettu Genevan Downtown`ssa (vanhassa osassa kaupunkia) Fox-joen rannassa, joen ylittävän rautatiesillan kupeessa. Sillalla junanrata kulkee ylhäällä ja alhaalla on kävelysilta. On mukava kuvata peittoja, jossain muuallakin kuin omalla takapihalla. Ilmakin oli aurinkoinen ja lämmin, vaikka jo marraskuuta elettiin.

Kuten näkyy, peiton alla on kiva köllötellä.

Mäyräkoira tilkkupeitto

Jotkut tilkkupeitto mallit ovat sellaisia, että ne jäävät "kummittelemaan" mieleen pidemmäksikin aikaa. Eräs tällainen peittomalli on mäyräkoira, jonka vartalo vain jatkuu ja jatkuu. Muutamia vuosia sitten Päivölän tilkkukurssilla opettajamme Sanna Paranko esitteli tuolla tavalla tehdyn tyynyn ja siitä asti malli on pyörinyt mielessäni. Kenelle sellaisen tyynyn tai peiton voisi tehdä, kun mäyräkoira koirarotuna ei oikein ole ollut minun juttuni. 

Täällä Amerikassa eräässä tilkkunäyttelyssä toissa keväänä näin useamman ko. tavalla tehdyn tilkkupeiton. Malli oli ollut kyseisen tilkkukillan ohjelmistossa tuona keväänä. Ihania mäyriksiä! Jostain nettikaupasta tilasi talvella peiton ohjeet, kuin varoiksi. Jospa sitä joskus tämän peiton vielä tekisi.

Täällä Genevassa asuva suomalainen ystäväperhe hankki keväällä pikkuisen mäyräkoiran pennun ja silloin tiesin, että nyt on tullut aika toteuttaa tuo peittohaave. Pikkuinen Helmi ja suomalainen Bella neiti, ovat aivan ihastuttavia veijareita, nyt kun heidät on oppinut tuntemaan.

Ohjeessa koiran vartalon kappaleet ovat kaikki saman levyisiä, mutta minä  leikkelin kappaleet erilevyisiksi. Soveltaen tilkkulaatikossa  olevien ruskea sävyisten kangastilkkujen leveyksiä. 

Kesällä löysin suomalaisesta nettikangaskaupasta tähän peittoon sopivan taustakankaankin. Ihania ja iloisia mäyriksiä juoksentelemassa.

Blues Willow Mercantile kangaskauppa tikkasi peittoon koirantassun jälkiä. Ensimmäistä kertaa valitsin peiton vanuksi villaisen vanun. Halusin tähän  jotain erityistä, sillä lahjoitin peiton ystäville, joiden kanssa olemme viettäneet erityisen ajanjakson täällä Amerikassa asuen. Konkreettisesti lämpöisiä ajatuksia. Perheestä 3/4 osaa muuttaa tulevan joulun alla takaisin Suomeen.

Miten peitto otettiin vastaan? Ihastellen ja iloisesti riehuen kuten kuvasta näkyy.  Peiton nimi on "Tytöt" ja se tarkoittaa näitä iloisesti temmeltäviä koiratyttöjä.

Perheen tyttärellä oli joku aika sitten syntymäpäivä ja tein hänelle kehyskukkaron synttärilahjaksi. Käytin siihen mäyrispeiton taustakankaasta jääneitä suikaleita. 

Hiukan epäilin, vieläkö mahdan muistaa, miten noita kehyskukkaroita tehtiin. Täällä Amerikassa olon aikana en ole tällaisia kukkaroita tehnyt, mutta edes ohjekopioita en  esille kaivellut. Niin vain muistui kaikki työvaiheet mieleen.

Ou nou...

Halloweeni tuli ja meni ... ja minä unohdin päivittää blogini Halloween tilkkupeittoni osalta. Ilmeisesti on ollut liian paljon muuta tekemistä. Peitto valmistui paljon ennen halloweenia. Suunnitelmissani oli että julkaisen kuvan sitten oikeana aikana. Mutta tietysti unohdin!

Tässä siis on minun Halloween peittoni.

Kuva on otettu pilvisenä päivä takaterassilla tilkkupeittojen vakkari kuvausoksalla. Tuuli heilutti hiukan peiton kulmaa, vai oliko se sittenkin Halloween haamu 👻.  Käytin tähän peittoon yhdessä mysteeritilkkupussissa olleita tilkkuja. Haamut, noidat ja kummitukset eivät oikein sovi ajatusmaailmaani, mutta ajattelin myöntyä tämän peiton verran. Asutaanhan sitä Amerikassa ja täällä tämä Halloweenin viettäminen on iso juhla. Jotta sain tilkuista peiton, ostin vähän lilaa, oranssia hämähäkki kangasta ja taustan mustaa kangasta.

Tässä peitto on paikallaan mihin sen suunnittelin. Tässä peitto suojaa valkoisen sohvamme selkänojaa ja näkyy ensimmäisenä, kun astuu pääovesta sisään. Peiton nimi on "Someone is looking at me" eli suomeksi  "Joku katselee minua". 

Nimen peitto sai noista valkoisista neliöistä, joihin piirsin kangastusseilla silmät. Yhdessä tilkkupalassa oli saman tyyppisiä silmiä jo valmiina.

Itse Halloween juhlan vietimme lämpimässä ja aurinkoisessa Las Vegasissa. Mukavaa oli ja paljon nähtiin. Show juttuja ei ollut kuin yksi eikä saatu siihen lippuja. Se oli loppuunmyyty eikä peruutuksia tullut, vaikka olimme ensimmäisenä listalla.  

Gordon Ramsay`n Hell´s Kitchenin illallinen oli hieno kokemus. Samoin huoneemme 54 kerroksessa, josta illalla avautuva näkynä oli uskomaton. Valojen määrää vain tuijotti. Downtownin Fremont Street Experience oli näkemisen arvoinen. Kiitos Esikoiselle suosittelusta!  Ihmisiä oli Las Vegasin Koronattomaan viikonloppuun verrattuna vähemmän liikkeellä, mutta silti meikäläiselle ihan riittämiin. Lauantai-illan katukuvassa näkyi mitä erikoisempia halloween asuja ja niitä oli mielenkiintoista katsella.

Tilaus: isoisälle muistopeitto

Kesällä ennen kuin lähdimme Suomeen, Mieheni työkaveri kysyi, voisinko tehdä vanhoista college puseroista muistopeiton. Puserot olivat hänen vaimonsa isoäidin ja toiveissa oli saada niistä tilkkupeitto vanhalle isoisälle. Lupasin tehdä peiton ja palata asiaan, kun olemme palanneet Suomesta.

Syyskuun lopussa minulle sitten tuotiin 7 kpl pestyjä ja silitettyjä paitoja. Paidat olivat Sycamoren kurpitsafestareiden  mainospaitoja. (Sycamore sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Genevasta länteen) Mieheni työkaveri kertoi, että isoäiti oli rakastanut kotipaikkansa kurpitsafestareita ja kurpitsoita yleensä.

Leikkelin paitojen painatukset ja silitin niiden taakse tukikankaat. Kehystin paitojen kuvat kurpitsa kankaalla ja aloin suunnitella peittoa suunnitteluseinälleni. Paitoja oli liian vähän, jotta peitosta olisi tullut hyvän kokoinen torkkupeitto. Niinpä tein paitablokkien väleihin kurpitsa ja maissi blokkeja tilkkutyökankaista. Näin sain suurennettua peiton kokoa. Peiton vuorikankaaksi valitsin miehisen vihreä-mustan ruutuflanellin, olihan peiton saaja iäkäs isoisä.

Peitto oli sen verran suuri, etten alkanut sitä itse tikkaamaan vaan vein sen Twisted Stitch liikkeeseen tikattavaksi. Samassa liikkeessä tikkautin Tyttäreni Star Wars peiton keväällä. Tikkaukseen meni aikaa noin viikko. Sitten oli vuorossa reunan kanttaus ja peitto oli valmis. Peiton taakse ompelin tällaisen nimilapun.

Yksi Mieheni työkaverin tuomista collegepuseroista ei värimaailmaltaan sopinut peittoon. Pusero oli kuitenkin ollut isoäidin lempipusero ja siksi tärkeä myös isoisälle. Niinpä ompelin siitä tyynynpäällisen. Puserossa oli vatsan kohdalla tahra, jonka ensin ajattelin peittää jollain. Mieleeni kuitenkin tuli kysymys, mistä tuo tahra on syntynyt? Isoäiti on valmistanut ruokaa miehelleen ja perheelleen, eli osoittanut rakkautta ja huolenpitoa perhettään kohtaan. Siispä tuo tahrakin on osoitus Isoäidin rakkaudesta. Tahra sai siis jäädä paikalleen. 

Tyynyn lisäkankaana käytin Suomesta tuotua kierrätyskangasta (sopi tyyliltään paidan kanan askeleisiin) ja nappeja, jotka olin irrottanut kirpputorilta ostetusta pussilakanasta. 

Peitto ja tyynynliina tullaan hakemaan tänään. Toivottavasti peiton saava Isoisä on tyytyväinen.

Muistopeiton kurpitsa ja maissi blokeista jäi tilkkuja, jotka hyödynsin tähän kaitaliinaan. Olin nähnyt netissä kuvan tästä blokkimallista ja ajattelin kokeilla sitä. Samalla sain kokeilla edellisessä blogissani kertomaani tilkkuleikkuria. Sabluunalla leikkasin kolmioita, jotka yhdistin keskenään. Suoria kaitaleita leikkasin sabluunalla jo tuohon muistopeittoonkin.

Tällä kertaa tyydyin kokeilussani tällaiseen pieneen työhön!

Muistopeiton isosta kurpitsablokista tein ensin kokeiluversion ja se löysi lopulta paikkansa ulko-ovestamme. Keväällä siihen tekemäni  Amerikan lippu sai siirtyä syrjään, vaikka Korona epidemia ei  olekaan vielä ohi. Nyt on kurpitsoiden aika ja sen huomaa.