Harhakuvitelmia ja todellisuutta vol. 1

Monelle meistä on elokuvien kautta muodostunut kuva amerikkalaisesta elämäntyylistä ja tavoista. Onko se oikea kuva, onkin sitten toinen asia. Pari seikkaa, joissa elokuvien antama kuva, ei ainakaan meidän kohdallamme pitänyt paikkaansa.

1. Kun muuttaa uuteen asuntoon, naapurit tulevat tervehtimään ja tuovat piirakkaa.

Emme tunne seinänaapureitamme, emme ole kuulleet heiltä ääniäkään. Mahtaako siellä edes asua ketään? Mieheni on kerran tavannut seinänaapurimme, joka oli samaan aikaan vienyt roskapönttöjä kadun varteen eräänä perjantai aamuna. Olivat silloin kätelleet ja vaihtaneet muutaman sanan. Vastapäisen talon naapurin rouvan tunnistan näöltä, koska hän ulkoiluttaa koiraansa yhteisellä takapihallamme. Ei satuttu kesällä samaan aikaan edes grillaamaan. Takaterassimme ovat täysin vastakkain, muutaman metrin ruohokaistele vain välissä.

Sitä piirakkaa, ei ole kukaan meille tuonut. Sen sijaan alueemme yksi mummeleista kutsui itsensä meille juomaan lasillisen viiniä tai oikeastaan kaksi, eräänä kesäisenä iltana. Oli niin hyvää viiniä, että hän tuli seuraavalla viikolla pyytämään koko pullollisen. Lupasi kyllä maksaa, mutta annoimme sen hänelle lahjaksi.

2. Halloween, koko illan soi ovikello ja lapset kiertävät kysymässä "Karkki vai kepponen?"

Ei kiertänyt. Olin varannut reilusti karkkeja ja Mieheni oli varustautunut dinosaurus naamarilla pelottelemaan ovelle kolkuttelevat lapsukaiset, mutta ketään ei käynyt. Mikä suuri pettymys! Asuinalueellamme asuu lapsia ja nuorisokin, mutta meillä ei käynyt ketään. Ainoat, jotka kävivät, olivat ne ystävät, joiden kanssa käynnistä oli sovittu.

Juttelin asiasta englannin opettajani kanssa, joka kertoi ettei heilläkään käynyt ketään. Oliko syynä kylmä ilma vai mikä? Halloweenina oli nimittäin hiukan lunta maassa. Oli todella kamalaa syödä kaikki karkit itse!

3. Halloweenikoristeet ja jouluvalot talojen pihoilla menevät joskus överiksi

Tämä on asia, joka todellakin pitää paikkansa. Sitä koristeiden ja valojen määrää. Todellakin tuntuu, joitain naapurustoja katsellessa, että naapurit suorastaan kilpailevat, kenellä on isoimmat koristeet, eniten vilkkuvia, liikkuvia ja värikkäitä valoja. Omasta mielestäni koristeet ovat joissain tapauksissa mauttomia. No, makuasioista ei voi kiistellä., sanoi koira kun jne....

Hurjin mutta samalla hauskin pihakoristelu Halloweenina oli omakotitalo, jonka edustalla luurangot pelasivat täysikokoisella kentällä lentopalloa. Erään hoitolaitoksen seinille ja katolle oli kiinnitetty luurankoja kiipeilemään. Näyttivät hyvin aidoilta. Onneksi pysyivät paikoillaan eivätkä liikkuneet.

Toisaalta on myös niitä taloja, joissa koristeita ja valoja ei ole lainkaan. Sekin on siis mahdollista.

Meidän hurjin Halloweenikoriste oli, kun laitoimme grillin suojukselle silmät. Kiitos lokakuun Odotettuille Vieraille ideasta!

Näin joulun aikaan on kiva katsella millaisia joulukoristeita kaupungit, kaupat ja talojen asukkaat ovat laittaneet. On jos jonkinlaista joulupukkia, tonttua, lumiukkoa, minttukarkkia, tikkaria, poroa, kaurista, joulupakettia, isompaa ja pienempää kuusta ym.

Löytyy onneksi  myös isoja talleja, joiden sisällä on kaikki sinne kuuluvat  seimihahmot.

Tämä tyhjä seimi kyltteineen, jossa lukee " Kristus on tulossa", löytyi viime viikonloppuna erään antiikkiliikkeen ulkopuolelta. Arvatkaa menenkö tuohon liikkeeseen toisen kerran? Varmasti! Liikkeen nimikin oli puhutteleva, "Amazing grace", sen tunnetun amerikkalaisen gospel laulun mukaan. Onneksi liike sijaitsee 15 min matkan päässä, jotta voin käydä jouluna katsomassa onko Baby Jesus tullut seimeen.

Tässä ideaa suomalaiseen mielenmaisemaan. Ehkä tästä toteutuu joskus jonkinlainen variaatio omassa työpaikassani.