Melkein joka kuukausi olen ollut mukana, kun koulu on kokoontunut kuukauden ensimmäisenä lauantaina. Itselleni se on ollut paikka tavata muita suomalaisia ja saada kontakteja. Pohojalaasia on löytynyt ja yhteisiä tuttuja. Lisäksi on mukava kuulla lasten iloisia nauruja. Olenpa pari kertaa ollut isojen = koululaisten ryhmässä sijaisenakin. Voin siis hyödyntää omaa ammattitaitoani täälläkin.
Vanhemmat, joiden lapset käyvät Suomi-koulua, maksavat lukukausimaksun ja opetushallitus avustaa valtion budjettirahoin koulun toimintaa. Koulu on oman mittapuuni mukaan kerho, vaikka isompien ryhmässä annetaankin läksyä. Lapset ovat perheistä, joissa molemmat vanhemmat ovat suomalaisia tai vain toinen vanhemmista. Koulun tarkoituksena on tukeaa täällä asuvien lasten suomen kieltä.
Koulu kokoontuu Viron kulttuurikeskuksessa, Eesti Majalla, noin tunnin matkan päässä täältä Genevasta. Lisäraha ei ole koskaan pahaksi tällaisessa toiminnassa ja siksi Suomi-koulu osallistui Eesti Majalla pidettyihin joulumyyjäisiin.
Mitä koulun pöydässä sitten myytiin? Suomalaista pullaa: kanelipullia eri muodoissa, voisilmäpullia, mustikkapiirakkaa ja piparkakkuja. Minä en leiponut. Olin kyllä edellisenä iltapäivänä pakkaamassa leivonnaisia, mutta pullien leipomiset jätin suosiosta muille.
Ei ole vaikea arvata mitä minä tein. Ompelin tonttulakkeja, kankaisia kauppakasseja ja pussukoita. Keväällä sain yhdeltä koulun opettajalta kolme isoa palaa Marimekon joulukangasta. Ompelin yhdestä niistä myyntiin ison pöytäliinan.
Ps. Ompelin koululle myös Lucia pukuja jouluesitystä varten. On mukava käyttää omia taitojaan toisten hyväksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti