Tapasimme tyttäriämme ja vävyjä = Rakkaita, niin paljon kuin se aikataulullisesti oli mahdollista. Rapsuttelimme Rakkaiden koiruuksia. Pienin, Riemu, tuntui kasvavan tuon kuukauden aikana silmissä!
Asuimme minun vanhempieni luona ja oli ihanaa, että osa sukulaisista pääsi tapaamaan meitä sinne. Kävimme Mieheni vanhempien luona nauttimassa kesäisestä merikaupungista ja pihasaunaan lämmöistä. Pihasaunassa sanominen jäi talvella tekemättä ennen tänne lähtöämme, joten nyt otimme sen takaisin korkojen kera. Pihasaunaa kaipaamme täällä monesti! (Rakkaiden lisäksi 😊)
Vietimme veljeni pyöreitä synttäreitä uimarannalla katsellen veljentyttöjen uintia ja nauttien todella lämpimästä päivästä. Juhlan kruunasi valtaisa pehmisannos paikallisen leirintäalueen kahviossa. Veljen syntymälahjasta kirjoitinkin jo edellisessä blogissani.
BluesFamilyn perinteistä mökkiviikonloppua oli odotettu! Mökkiviikonloppu sattui kesän kuumimpaan viikonloppuun, joten järveen oli välillä mukava pulahtaa virkistäytymään. Seura oli täydellistä ja sanoin ruoka. Frisbeekisa oli kova ja totinen; siis miesten osalta. Naisten kisa on niin helppo, kun on vain yksi osallistuja … minä! Voittopokaali jäi mökille ja illalla tuli kuvia, kuinka Poika saunoi. Onnittelut vielä tämän vuotiselle voittajalle, Karpalle ja kiitos BluesFamilylle mökkiviikonlopusta!
Kesälomaamme kuuluivat myös häät. Tänä kesänä juhlimme kummityttömme hääjuhlaa Etelä- Suomessa. Amerikan kummisedällä oli tärkeä rooli hääautonkuljettajan. Juhlat olivat hääparin näköiset eli siis aivan ihanat! Oli mukava tavata tuttuja vuosien takaa, sillä kummityttömme ei ole sukulaisiamme vaan tunnemme kummitytön isän n. 40 vuoden takaa. Häälahjan olettekin nähneet edellisessä blogissa.
Ensi kesänä on jälleen häät, tällä kertaa omien Rakkaidemme. Suomi lomamme sijoittuu siis ensi vuonna samoihin aikoihin kuin tänäkin vuonna. Loman aikaamme sijoittuu muitakin sukujuhlia. Menneellä lomalla ehdin nähdä jo ensi kesän hääkirkon ja juhlapaikan. Hääjuhlien ideointi lähti käyntiin ja joitain ideoita päätettiinkin Morsiamen kanssa toteuttaa.
Mieheni lähdettyä takaisin häiden jälkeen, minä jäin vielä etelään. Kävin töissä hakemassa Marian, Joosefin ja Jeesus-vauvan mukaani. Siis lyijyjalkanuket, joita olen tehnyt. Täällä Amerikassa on hiukan vaikea selittää millaisia nukkeja nämä lyijyjalkanuket ovat, joten nyt voin konkreettisesti näyttää, tällaisia nukkeja minä teen. Samalla tapasin työkavereita ja vaihdoimme päällimmäiset kuulumiset. Töistä ajoin Varsinais-Suomeen tapaamaan sukumme toista miniää ja kummipoikaamme.
Olin jo keväällä kysynyt Veljeltäni, tietäisikö hän, joitain innokkaita, jotka lähtisivät tädin kanssa katsomaan Ähtäriin Panda-karhuja. Veljelleni ja kälylleni ei sopinut (harmi 😂), joten veljen tytöt lähtivät kanssani eläintarhaan. (Alunperinkin oli tarkoitus, että teen tyttöjen kanssa tämän retken) Vietimme mukavan lauantaipäivän katsellen eläimiä, niitä pandojakin ja jutellen. Tytöiltä tuli osuvia kysymyksiä myös Amerikassa asumisesta ja elämän erilaisuudesta Suomessa ja Amerikassa. Odotan innolla heidän vierailuaan tänne ensi vuonna. Niin ja tietenkin Veljen ja kälyn!
Esikoisen kanssa vietimme turisteina Helsingissä pari päivää. Jalat kipeinä kiersimme museoita: Amos Rex, Kansallismuseo, Design Museo ja Kiasma. Kävimme myös paljon puhutussa Oodissa ja olihan se mahtava. Leffa Tennispalatsissa olutta siemaillen, kruunasi kulttuuriretkemme. Matkustimme junalla Helsinkiin ja totesin, että on se kätevää! Junat ovat hiljaisia, moderneja ja siistejä …. toisin kuin täällä Chicagossa. Kun vielä kävin Rakkaiden kanssa kesäteatterissa, pelaamassa frisbeegolfia (koiruudetkin olivat mukana) ja serkkutytön kanssa paikallisilla musafestareilla, oli Suomi - lomani täydellinen. Törnävän fribarata jäi vielä ensi kesään!
Olinko kokonaisen kuukauden tekemättä tilkkutöitä? En ollut! Vein vanhempieni luokse säilytykseen muutamia laatikoita tilkkukankaita kun lähdimme tänne Amerikkaan. Kävin niitä läpi eräänä ukkospäivänä, leikkelin palasia ja ompelin pari tilkkupintaa kirkolle. Olihan ne helpompi kuljettaa valmiina kuin palasina! Tilkkupiirin naiset olivat ihmeissään kun vein tilkkupinnat piiriin; olinko todella tehnyt ne Suomessa ja tuonut tänne. Vitsailin, että peiton taakse täytyy laittaa merkki " Made in Finland".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti