Kun on saanut ison tilkkupeiton valmiiksi, on tyhjä olo. Vein viime viikolla suomalaisen mysteeripeiton tikattavaksi ja siksi on ollut aikaa miettiä, mitä tekisin seuraavaksi. Isoa työtä en jaksa heti aloittaa ja kesäloma matkammekin lähestyy. Esikoistyttäreltä tuli toivetta torkkupeitosta, sitä suunnittelen mielessäni mutta mitä tekisin käsilläni.
Järjestelin kangaskasoja ompeluhuoneessa ja kasasta löytyi hienoja kankaita, jotka olin unohtanut omistavani. Kasasta putkahti esiin myös ohje kahdeksankulmaiseen pienehköön liinaseen. Ohjeen olin ostanut joskus keväällä ja se oli hautautunut kangaskasaan. Aloin tutkia ohjetta tarkemmin ja totesin sen olevan yksinkertainen ja helppo toteuttaa. Päätin kokeilla sitä. Kangaskasasta osui käteeni tilkkuja, jotka olivat jääneet edellisessä blogissani esittelemästäni Perhosten tanssi -peitosta. Liina valmistui nopeasti ja siitä tuli kiva, vaikka ei ihan ruokatilamme väreihin sovikaan. Ehkä tämäkin liinanen löytää paikkansa joskus jostain.
Pyysimme lähinaapureitamme kastelemaan ulkokukkia lomareissumme aikana. Heille olisi kiva antaa jotain minulle tyypillistä kiitokseksi vaivannäöstä. Kangaskaupan mysteeripussista tulleita kangastilkkuja löytyi kangaskasani kätköistä. Siitä lähti ajatus tehdä naapureille myös tällaiset kahdeksankulmaiset liinaset.
Amerikkalaiset aloittavat tilkkupeittojen teon jo lapsena, ainakin ennen vanhaan. Ensimmäinen tilkkupeitto on usein ollut nuken peitto. Jostain kirpparilta oli kangaskasaani kulkeutunut painettu kangas, jossa oli tilkkupinnat kahta nukenpeittoa varten. Tekaisinpa nukenpeitotkin pois kuleksimasta. Mieheni kysyi mitä teen niille? No, jääköön odottamaan seuraavaa sukupolvea ja mahdollisia nukkeleikkejä Villa Mumman kodossa.
Kivat liinaset ja hauskat nukenpeitot! Minullekin tulee välillä vastaan heräteostettuja ohjeita, jotka sitten unohtuvat. Pitäisi kai listata ne johonkin näkyvälle paikalle.
VastaaPoista