Longarm tikkailua ... siis mitä?

Juuri ennen kuin corona karanteenit astuivat voimaan, ehdin käydä tekemässä jotain, mitä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Kävin nimittäin tikkaamassa itse tilkkupeittoni Longarm -tikkauskoneella.

Quilters Guest tilkkukangaskaupassa on mahdollisuus vuokrata päiväksi tällainen tikkauskone ja tikata sillä itse tilkkupeittonsa. (Tämä kuva on lainattu netistä Berninan kotisivuilta.) Ensimmäisellä kerralla vuokauksen hintaan sisältyy opetus koneen käyttöön. Olin tehnyt kaksi
kokeilupeittoa, hieman kooltaan pienempiä, kuin normaalisti tekemäni peitot.  Ne olivat juuri sopivat tikkauksen harjoitteluun.

Olin paikan päällä aamu kymmeneltä ja sitten vain heti koneen ohjaimiin. Olin hiukan epäröinyt  miten ymmärtäisin ohjaajan ohjeet ja neuvot koneen käytöstä mutta taas kerran huomasin pelkoni olevan turhaa. Kielellinen yhteys toimi. Näyttäminen ja itse mokaaminen on paras tapa oppia.

Siinä sitten hurruuttelin koneella Muurahaisen polkua (tikkauskuvion nimi), niin etten meinannut maltaa edes syödä eväitä. Tikkauskuvio on helppo ja yksinkertainen. "Hartiat alas ja rentoudu. Anna mennä vain!" sanoi ohjaajani. En malttanut edes kuvia ottaa tikkausvaiheesta. Kahden maissa molemmat peitot olivat tikatut ja minä lähdin kotiin uusi kokemus mukanani.

Kun sain peiton valmiiksi annoin ensimmäiselle tikkaamalleni peitolle nimeksi "Kevätesikot" ja siinä on tikkauksena tuota jo aikaisemmin mainittua muurahaisen polkua. Blokkimallin tähän peittoon löysin netistä eräänä yönä kun valvoin ja selailin instagramia. Käytin tähän kokeiluun kirkolta saamiani valmiiksi leikattuja 5" X 5" tilkkuja.

Pikku kylä peitto japanilaisen puutarhan aidalla.

Toisen peiton mallin löysin Amerikan patchwork & quilting -lehdestä. Olin etsinyt tällaista yksinkertaista talo mallia. Tikkasin tämän harjoituspeiton ihan vain suoralla tikkauksella reunasta reunaan. No, ei siitä aina ihan suoraa tullut, mutkia hiukan matkalla, mutta se kuuluu asiaan. Tälle peitolle annoin nimen "Pikku kylä". Isompi kylä tällä samalla mallilla on tuloillaan, mutta siitä lisää myöhemmin.

Olimme Mieheni kanssa kuvausretkellä Fabianin puistossa pääsiäispäivän iltapäivällä.  Tässä kuvassa pitelen Pikku kylä peittoa vanhan venevajan oviaukossa. Retkellä otettiin kuvia parista muustakin peitosta, mutta niiden kuvat julkaistaan myöhemmin kesällä, sillä ne ovat lahjoja.

Kunhan karanteenit loppuvat, lähden taas tikkailemaan. Peittoja on jokunen tuossa sohvalla odottamassa tikkausta.