Mokapaloista uusia tilkkupeittoja

 Edellisessä blogissani oli tarinaa ensimmäisen Bonnie K. Hunterin mysteeripeittoni valmistumisesta. Kerroin miten tuli mokailtua ja tehtyä väärän kokoisia blokkeja. Mokapaloja ei heitetty roskiin vaan niistä tehtiin uusia, erilaisia peittoja. 

Tässä ensimmäinen virhepaloista tekemäni peitto. Annoin tälle peitolle nimeksi "Double Stars" 

(Kaksoistähdet) Virheellisen kokoisia palasia mysteeripeittooni olivat blokin keskustan vihertävät tähdet. GoBig - kangasleikkurillani leikkasin valkoisesta ja punaisesta kolmioita, joista sitten ompelemalla muodostui valkoinen tähti punaisella pohjalla. 

Peiton valmistujaiskuva on otettu tänä aamuna etuterassiltamme. Kuten huomaatte lipputangossamme  ovat Amerikan ja Suomen lippu sulassa sovussa. Kadun puoleisissa pensaissa ei ole vielä hiirenkorvia. Sen verran on ollut kylmää, vaikka aurinko paistaakin toisinaan tosi lämpimästi.

Tämän peiton kävin itse tikkaamassa Longarm tikkauskoneella tuossa puolen tunnin ajomatkan päässä olevassa  Quilters Quest ompelu- ja kangasliikkeessä. Tikkaaminen oli jälleen kerran mukavaa, vaikka kuvioista ei tullut sellaisia kuin ajattelin. Täydellistä ympyrää en saanut onnistumaan sitten millään!

Tässä toinen "väärän kokoisista" paloista tekemäni peitto. Tämä on koolta pienempi, sanoisin sellainen taaperon sängynpeiton kokoinen. Mysteeripeitosta virheellisiksi paloiksi jäi harmaan ja keltaisen muodostamia kolmioita. Niiden lisäksi käytin peittoon resurssilaatikon pieniä paloja, joista ompelin neljän pienen neliön muodostamia neliöitä. Idean näihin blokkeihin löysin jostain Facebookin tilkkuryhmästä. Tällä peitolla ei ole vielä nimeä, mutta tyhjä nimilappu on ommeltu paikoilleen.

Tikkasin peiton omalla ompelukoneellani. Piirtelin merkkauskynällä, jonka muste häviää pois lämmön vaikutuksesta, erilaisia kuvioita ja tikkasin. Hauskaa! Nämä merkkauskynät ovat minulle uusi tuttavuus mutta jo nyt pidän niistä kovasti. Niillä saa piirrettyä ohutta viivaa ja silittäessä viiva häviää.

Tämän pikkupeiton valmistujaiskuva on otettu talomme nurkalla. Nurkalla kasvaa pensaita, joihin ilmestyy keväällä ensin keltaiset kukat ja kukkien kuihduttua puhkeavat lehdet. En tiedä mikä pensaan nimi on, mutta Suomessakin olen ko. pensaita nähnyt. Väriltään pensas sointuu keltaiseen pikku peittooni tai toisin päin.

Ensimmäisen BH mysteeripeittoni

 Joulukuun alussa aloitin elämäni ensimmäisen Bonnie K. Hunterin mysteeripeiton ompelun.  Tätä suunnittelijaa ja hänen mysteeripeittojaan hehkutetaan kovasti näissä tilkkuilu piireissä. Olen seurannut hänen blogiaan ja ostanut muutaman hänen digitaalisen tilkkupeitto ohjeensakin. Siksi päätin, että nyt jos koskaan osallistun hänen mysteeripeitto ompeluunsa.

Perjantai oli jännä aamu! Silloin nimittäin ilmestyi BH:n blogisivuille ohje, millaisia tilkkuja ja miten monta niitä ommeltaisiin seuraavan viikon aikana. Ensimmäisessä postauksessa annettiin vinkkejä myös peiton väreistä. Päätin tehdä juuri sellaisen kuin ohjeissa sanottaa ja niillä väreillä, jotka BH:n oli peittoon suunnitellut. Työn edetessä Facebookin tilkkusivustoilla alkoi näkyä myös muita, mielenkiintoisa väriyhdistelmiä, joista mysteeripeittoja valmistui.

Päätin käyttää peittooni pikku kukallisia kankaita, väreinä keltainen, oranssi, vihreä, murrettu punainen, harmaa ja luonnon valkoinen. Osa kankaista löytyi omasta kangasvarastostani jo valmiina, mutta joitain piti hankkiakin. Floridan joulumatkamme aikana ilmestyi ohje, jossa tarvittiin punaista ja juuri lähtiessä olin käyttänyt melkein kaiken varaamani punaisen pikkukukallisen kankaan. Siinä oli itsessä pitelemistä, etten ko. kangasta lähtenyt Floridasta etsimään.  

Tammikuun alussa ilmestyi ohje, miten tilkkupalaset yhdistettäisiin isommiksi blokeiksi. "Voi ei, joko tämä nyt loppuu", totesin itsekseni. Loppusuora alkoi siis jo häämöttää ja minä huomasin ison virheen. Olin tehnyt ensimmäisistä tähtikuviosta 0,5 tuumaa liian pieniä. Ei auttanut muu kuin tehdä uudet, oikean kokoiset. Seuraavalla viikolla huomasin myös toisena tekemieni palojen olevan väärän kokoisia. ARG! Kyllä siinä hiukan hermojen kestävyyttä koeteltiin. Mitä jos, kaikki palat täytyy tehdä kahteen kertaan, ajattelin. Onneksi kuitenkin loput palat olivat mitoiltaan oikeita.

Kuvassa on ensimmäinen valmis blokki. Keskustan punaisen pikku neliön vaihdoin lopulta keltaiseksi.

Kun olin saanut 25 isoa blokkia valmiiksi, alkoi blokkien kasaaminen tilkkupinnaksi. Peitosta oli tulossa aika iso. Kokoa olisi voinut pienentää jättämällä blokkeja pois, mutta päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Enpä ollut isoa parisängynpeittoa (King size) pitkään aikaan  tehnytkään. Peiton koko on nyt valmiina 2,37 m X 2,37 m. Blokkeja kasatessa huomasin, että olin asetellut yhden tilkkupalasen blokkeihini eri päin kuin ohjeessa. Tämä aiheutti sen, että peittoni reunasta tulisi erilainen kuin ohjeessa. Silloin päätin, että nyt en enää välitä alkuperäisestä ohjeesta, loppu sävelletään. 

Vein peiton tikattavaksi vakituiseen tikkauspaikkaani tammikuun lopulla. Jäin odottamaan soittoa, milloin peittoni olisi valmis. Aikaa kului ja kului, mutta soittoa ei kuulunut. Aloin jo huolestua. Muitakin asioita oli tämän peiton kohdalla mennyt eri tavalla kuin olin suunnitellut, eli jotain erikoista on varmaan sattunut vielä loppu metreillä, ajattelin. Lopulta en enää jaksanut odottaa. Maaliskuun alussa lähdin katsomaan mitä mysteeripeitolleni kuuluu.

Kun avasin kaupan oven, myyjä huikkasi " Aya, tulitko hakemaan kaunista peittosi?" (Nimeni Eija tuottaa paikallisille vaikeuksia, eivät osaa lausua sitä) Siellä mysteerini oli valmiina odottanut minua jo jonkin aikaa. Myyjän puheluun, että peittoni olisi valmis, en jostain syystä ollut vastannut.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mysteeri peitto on nyt kantattu ja valmis. Peittoon tikattiin kukkakuviota. Halusin  kukka idean jatkuvan myös tikkauksessa. Loppujen lopuksi ihan kaikki käyttämäni kankaat, eivät olleet kukallisia. Pakko oli hiukan antaa siinäkin periksi.

Valmistujaiskuvat sänkymme päällä otettu ja blogikin peitostani on nyt kirjoitettu. Nimilappu on ommeltu, mutta nimeä ei ole siihen vielä kirjoitettu. Täytyisi ensin keksiäkin se. Asia hoitunee tässä jonain päivänä. 

Tällaisen tarinan sai aikaan ensimmäinen Bonnie K. Huntterin mysteeripeittoni. Millainen tarina mahtaa olla seuraavalla mysteeripeitolla, sillä todellakin ajoin jatkaa näitä mysteeri juttuja.

PS. Mitä tapahtui väärän kokoisille tilkkupaloille? Niistä valmistuu tietysti erilaisia muita peittoja. Niistä kirjoitan hiukan myöhemmin, kunhan valmistuvat.